lauantai 6. lokakuuta 2012

Uutta pantaa ulkoiluttamassa ja vähän raakaruoka-ajatuksiakin

Ei se sentään aina sada, syksylläkään. Eräänä sellaisena päivänä suunnattiin yhdistetylle metsä- ja kuntopolkureissulle saaden oikein isännästäkin seuraa. Kaulaansa otus sai uuden, jo pidemmän aikaa Mustin ja Mirrin seinällä emäntää kiusanneen turkoosin kaulapannan, jonka merkki on ymmärtääkseni "Basic for dogs" (värivalinta on seurausta emännän fanaattisesta Pelicans-fanituksesta, josta nyt jo koirakin joutuu kärsimään, hahaa!). 










Vaan eipä mennyt niin kuin päiväunelmissa tuokaan homma, sillä liekö oltiin kilometriäkään metsässä tarvottu, kun jo oli vaalea panta pitänyt viimeisiään vetelevään mustikkaan sotkea. Muistinpahan samantien, miksi varustekokoelmassamme on käytännössä pelkästään tummia vermeitä. :p Turhaan kummiskin mukamas heti pilalle sotkeutunutta pantaa noiduin, sillä tahra saatiin kuin saatiinkin kotona kokonaan ja kaiken lisäksi tosi helpostikin pois, joten selvittiin sattumuksesta vain pienellä harmilla. Selvästi ovat siellä pantatehtaalla osanneet materiaalit huolella valita, jotta vehkeet kestävät käyttöä myös koirilla, joiden rakas harrastus on vetää antaumuksellisia pingviinisukelluksia pää edellä milloin mihinkin sotkukasaan. ;) Eli loppu hyvin, kaikki hyvin!











Loppuun vielä hehkutan, että nyt on kyllä meidän poika hyvässä lihassa ja ollut sitä jo tovin. Tyyppi on juuri sopivalla tavalla hoikka eivätkä kylkiluut enää joka päivä paista, vaikka jäisi pari ruokaa silloin tällöin välistäkin. Pojassa on jo jotain, mitä rutistella. :) (Ja psssst! Kaikille teille irstaiden kakkajuttujen ystäville tiedoksi, että se kakkakin on nykyään ihan jotain muuta kuin löysää vanukasta. Herkkä vatsa kiittää ja kumartaa!) 

Nirsohan tuo on varmasti lopun ikäänsä eikä ruoka taikka namit tule olemaan sille koskaan se maailman tärkein asia (paitsi DENTAstixsit ja grillimakkaroiden luonnonkuoret, joiden vuoksi tuo varmaan kiipeäisi vaikka lipputangon nuppiin herkkuaan hakemaan. :D), mutta kyllä se vaan tuo raakaruoka menee ihailtavan usein alas ilman mitään suostutteluja. Parhaina päivinä jopa ahmien. Myös kourallinen nappulaa silloin tällöin maistuu lisukkeena mainiosti, vaikka nappulat eivät enää jokapäiväiseen ruokavalioon kuulukaan. Muutamien viimeisimpien viikkojen sisään havaittavissa on ollut jopa ihan ehtaa ruoan odottamista. Hassua sinällään, että monien harmina on kerjäävä koira, kun taasen meillä pienikin kiinnostuksenosoitus ruokaa kohtaan aiheuttaa suunnilleen spontaanit bileet. :p Mutta juu, tässä taas yksi tarina monien muiden "Pelkkiin nappuloihin ei ole paluuta"-teemalla varustettujen tarinoiden joukkoon. :)

15 kommenttia:

  1. Mulla on ton porokoiran kanssa ollu aina maistuvuuden kanssa ongelmia. Nyt siirsin sen kanssa raakaruoalle ja silläkin puolella on pari juttua mistä se ei tykkää niinkään, mutta valtaosa raakaruokinnan piiriin kuuluvista ruoista menee oikein hyvällä innolla alas. On aivan ihanaa nähdä kun 'nirso' koira oikeesti haluaa sen ruoan ja syö sen mielellään. Siitä tulee hyvä mieli. :) Ei tosin siirrytty raakaruokaan pelkästään maistuvuuden takia, mutta se on ihan erinomainen plussa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ny saa päähän mitä pötköä se oli, mikä ei tolle Carolle oikein maistu (oiskohan lohi ja ajoittain myös kasvissose, hmm?), mut menee alas silti kummiskin, ku on jotain parempaa siinä kaverina. Jauhettu sian sydän ja naudan maha on sitte kuulemma "parasta" eli ahmii ne oikein pois. :) Ja kyllä, ihanaa se tosissaan on, ku viimein ruoka maistuu! Sen verran mekin tässä ollaan asian kanssa taisteltu (pari vuotta, huoh...), etten yhtään pistäis pahitteeks, jos nykytila ois pysyvä eikä toi keksis sitä liiallista nirsoilua uusiks. Vatsa jatkuvasti löysällä oleva luuviulukoira ei oo kiva ja sitä kateltiin meiänki nurkissa aivan liian kauan. :p

      Poista
    2. Vaihtoehdot barffauksessa on onneks niin monet, että vaihtelua on helppo tarjota. :) On aina ihanaa kuulla (ja lukea) kun joku saa ruokinnan kuntoon tai ainakin hyvälle alulle, ruokinta on niin valtavan tärkee ja iso osa koiran hyvinvointia ja tervettä elämää. :) Jatkuva ripulointikin voi pidemmän päälle olla todella vaarallista (johtaa pidemmälle muihin herkkyyksiin, kun suoliston tasapaino järkkyy) ja niistä kehon palautuminen vie tosi kauan, näin on eräs aiheen kanssa taistellut henkilö mulle valaissut.

      Meillä ne ruoan epäsopivuudet ei oo koskaan ilmenny oikeestaan ripulina, vaan enemmän kutinoina, kynsien pehmenemisenä, tassujen punotuksina, silmien rähmimisenä, jne. Toisella koiralla ei oo oikeestaan ollu mitään ongelmia kuivamuonan kanssa, mutta aihetta tutkisteltuani en nää mitään syytä miks kuivamuona olis parempi vaihtoehto kuin raaka, joten toinenkin siirtyy barfiin kunhan varastossa olevat nappulat loppuu. :)

      Toi sekarotunen on aina söyny ihan mitä vaan ja suurella halulla, joten siinä mielessä ei oo ongelmaa, mutta porokoira vähän valikoi. Nauta-kasvis -valmisateriat maistuu vähän heikosti, raa'at naudanluut kuitenkin maistuu. Suosikkeja on jauhetut kanansiivet, lohi, poro ja sika. :)

      Poista
    3. Sehän se just, että jokaiselle löytyy kyl semmosta, mikä taatusti maistuu. :) Herkkämahaisuus on melkosen yleistä sakemanneilla, vaan oon kuullu, että monet (muunkin rotuset) on saaneet barffista avun tohon hommaan puhumattakaan kutinoista ja korvavaivoista, joista meillä ei onneks oo kummoistakaan kokemusta (kaikkea normaalia ja väliaikaista, ruokavaliosta riippumatonta vain, esimerkkinä vaikka liiallinen uiminen merivedessä jne.).

      Ei mullakaan oo periaatteessa mitään nappuloita vastaan ja onhan se tosi helppo tapa ruokkia, ku vertaa tohon raakaruokintaan (joka ei kyl sekään oo vaikeeta, vaikka vaatiikin enemmän vaivaa, aikaa & rahaa), mut nappuloissa on tosi paljon turhaa höttöä mukana (näkeehän sen jo niistä julmetuista kakkavuorista :D) puhumattakaan lisäaineista jne. Voishan se olla, että jos Caro ois normaalilla ruokahalulla varustettu koira, jolle nappulat maistuis päivästä toiseen eikä mahaongelmia ois ollu, ei ois koskaan barffiin siirryttykään, mut ny kävi näin ja kaikki on tyytyväisiä. :)

      Poista
  2. Meillä Niilo ollut aina nirso,Jalolle kyllä maistuu! Raakaruokinta
    parantanut tilannetta todella paljon, Niilon suosikkeja poro, sikamix
    ja kalkkunan liha. Maha tietenkin aiheuttaa molemmilla kuola efektin ja
    todellakin, ei moni uskoisi kuinka pienet voi kahden saksanpaimenen jätökset
    olla yhteensä:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On niissä koirissa vaan eroja. :) Itteni kyl yllätti toi oman koiran nirsous, ku ongelma aikoinaan ilmeni. Elin siihen saakka täysin siinä luulossa, että sakemanni on yhtä ku biojäteautomaatti, vaan eipä ne kaikki sitte näköjään ookaan. :p Carolla syömiseen taitaa vaikuttaa tosin noi paikalliset nartutkin, näin oletan ainakin tilannetta seurattuani. Menee pääkoppa niistä sulotuoksuista silloin tällöin sen verran jumiin, että asia heijastuu aivan kaikkeen aina hihnakäytöksestä siihen syömiseen saakka.

      Noista kakkajutuista sen verran, että isäntä kutsuu koiran nykyistä "tuotosta" usein "jäniksen papanoiksi", sillä vaikka eihän se ny oikeasti niin pientä oo, niin suhteutettuna entiseen kyllä. :D

      Poista
  3. Sun pitää tilata multa tämmöinen pelicans panta;) http://katkopiirto.net/pantaputiikki/pics/pannat/2012/pelicans1.jpg

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oijoi, pistitpä kyl TOSI pahan linkin ja ehotuksen ny! :D Pistän ehottomasti vakavaluontoiseen harkintaan, koska kyllähän tommonen ny pitäis olla, kaikkien oululaisten ohikulkijoiden mahollisten päänaukomisten uhallakin. ;p

      Poista
    2. Totta kai pitäisi olla:D Mutta jos jossain vaiheessa innostut tilaamaan, niin laittele viestiä:)

      Poista
  4. Ihan uteliaisuuttani kysäisen, meillä kun tuo painonhallinta on tänä kesänä ollut tapetilla, mitkä ovat teidän koiruuden strategiset mitat (säkä & paino)?
    Rakkimuksen säkä on tasan 60cm ja paino oli viikko sitten 30,3 kg.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ny täytyy sanoa, ettei säkää olla mitattu kuukausiin enkä muista yhtään mikä oli edellinen "tulos", joten siitä en osaa sanoa mitään. Mikään iso uros ei kummiskaan kyseessä oo. Painokin tsekkailtiin edellisen kerran joskus loppukesästä, jolloin se tais olla max. puoli kiloa yli 33 kg. Pitääpä ottaa asiaksi mitata noi tässä lähiaikoina, nii tietää sitte tarkkaan. :)

      Poista
    2. No niin, pitihän se sitte heti mittailla, ku jäi vaivaamaan... Eli pienellä mittavirhevarauksella säkä oli 65 cm (ei ainakaan enempää eli voi olla myös puolisen senttiä vähemmän) ja paino 33,3 kg. Toi säkä jopa yllätti, sillä oletin matalammaksi, vaan ku kotipuolen sakemanniurokset oli lähes poikkeuksetta mallia "40 kiloinen panssarivaunu", nii siihen nähen toi on kyllä pieni elikko, heh! :)

      Poista
  5. Minäkin olen miettinyt, jos siirtyis Ronjankin kanssa kokonaan luonnonmukaiseen ruokintaan, on se vaan niin paljon kannattavampi vaihtoehto. Seuraava koira ei tule meillä syömään teollisia nappuloita kuin muutaman kuukauden, ja sitten alotetaan senkin kohdalla BARF :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En voi muuta ku suositella siirtymistä. Meillä on toiminu tosi hyvin, vaikka mennäänkin ns. mutu-tuntumalla eikä pingoteta noiden ruoka-ainemäärien suhteen. :) Ja juu, ite oon kans aatellu, että sitte joskus, ku seuraavan koiran aika on, syötän nappulaa ainoastaan ihan sen kriittisimmän pentuiän ajan (etten vaan sössi mitään peruuttamattomasti siinä tärkeimmässä kasvuvaiheessa), minkä jälkeen koittaa sillekin raakaruoan vuoro. :)

      Poista

Kiitos, kun kommentoit! :)