Rantamuisteloita ja paisuneita nuuskuttimia

Loput kuvat mökkireissusta tulevat tässä. Juu-u, ihan on normaalin kokoinen kirsu koiralla ja järvikin olemukseltaan melkein samanlainen kuin saapumispäivänämme eli huimat kolme päivää ennen näiden uudempien rantakuvien ottamista. Carohan ei tietenkään kertaakaan eksynyt tuon jään vahvuutta ilman lupaa koittelemaan eikä varsinkaan tehnyt moista aina järkevän isännän esimerkkiä seuraten. Ehei! Kerrassaan vastuutontahan  se sellainen toiminta olisi ollut, tutullakin rannalla, ja eihän me vastuuttomia olla. Ikinä.

...

Koiran(kuvaus)putkia

Mökkiviikonlopun pääteemat olivat ehdottomasti sekä tuoreella lumella että lainaputkilla leikkiminen. Tuskin on vaikea arvata, että millä leikki koira ja millä taasen emäntä. ;) Sattui nimittäin niin mukavasti, että mökkiseuranamme oli toinenkin valokuvauksen harrastaja ja olihan se nyt ihan pakko päästä testailemaan sitä hänenkin vallan pätevän oloista putkivalikoimaansa viatonta, mutta rooliinsa niin kovin tottunutta koiran reppanaa kuvauskohteena käyttäen. Arvata saattaa, että paha varustekateushan siinä vaan taas iski, kun jo ennestään suuresti himoamiamaan tele- ja makroputkia - ja niitä muitakin - pääsi kokeilemaan. Lottovoitto ja kaverinsa Joulupukki, huhuu..? Koska harjoitteluaika oli rajallista siinä missä päivien valoisuuskin (toisin sanoen kameran takana heilui oikea rähmäkäpälä), ei talteen jäänyt kuvasato hätyyttele kärkisijoja kaikkien aikojen suosikkikuvalistallani, mutta ihan kivoja juttuja - kuten esimerkiksi lumiukon teurastusta ja paritansseja kera lumipallojen - räpsimissessioista silti talteen jäi. :) Lisääkin kuvia toki on, mutta jätetään ne toiseen kertaan.

Pohojammaalla

Tottakai se perinteinen "Talvi yllätti suomalaiset" -teemapäivä sattui juurikin viime perjantaiksi eli päiväksi, jolloin olimme lähdössä pitkälle ajomatkalle kohti Pohjanmaata. :p Talvirenkaat oli toki vaihdettu alle rapisemaan jo useampi päivä takaperin eli sääennusteet oli tarkkaan opiskeltu, mutta olisihan se matka vähän sutjakammin ilman sitä ohituskaistojen lumisohjoa sujunut. Oli siellä matkan varrella silti useampi paikkakunta, jonka tienoilla lunta ei näkynyt ollenkaan. Määränpäänämme oli tuttu mökki Kruunupyyn nurkilla ja sinnehän me sitten pidennetyksi viikonlopuksi hurautimme (myös Kokkolassa käytiin, mutta Caron osalta se reissu jäi autovahdin hommaksi). Valkeaa maisemaa oli mökilläkin, mutta huomattavasti vähemmän kuin mitä kotona Hollolandiassa.

Laittelen nyt ensialkuun julki näitä laadullisesti kyseenalaisia kännykuvia, eli katsellaan niitä kunnon otoksia tuossa myöhemmin, kun ehdin niitä vähän räpeltää. :)

Autovahtimus hurttamus.

Jäätyy, jäätyy.

Talvi yllätti laiturilla ryntäilijän.

En se minä ollu!

Tämän vuoden veneilyt on veneilty ja uimiset uitu.

Vähän jäissä.

Joku tyypillinen kohtaus.

Mee sää sinne, nii mää meen tänne.

Noheva pihavahti.

Että sen pituinen karanteeni oli se

Niin. Itehän olin sitä mieltä, että Caro voi aivan hyvin odotella pihamaalla sillä välin, kun isäntäväki käy moikkaamassa Hollolaan lomailemaan tullutta Roosaa emäntineen ja vähän niitä talon alkuperäisasukkaitakin. Sitten ykskaks niiden alkuperäisasukkaiden toimesta ulko-ovi käy, jonka jälkeen sille meidän "kutinakaranteenille" kävi vähän hassusti. Ei se vissiin ole niin justiinsa näillä main. x)

Ja nyt sitten leikitään sellaista kivaa leikkiä, jota leikkiessämme olemme täysin vakuuttuneita siitä, että kuvien rakeisuus on totaalisen harkittu taiteellinen valinta, eikä liity mitenkään sellaisiin termeihin kuin hämärä valaistus ja kännykamera. It's a deal, right?

Mystinen Hurtta ja leviävät reviirit

Lenkkeilyreviirin laajentaminen on ollut viikon sana ja kylläpä sitä ollaankin laajennettu melkoisesti. Eikä olla edes eksytty kertaakaan. Mikä ihme! Myös koiruuden asustevalikoima laajeni yhdellä uudella Hurtta Lifeguard -huomiohuivilla, mutta kun halvalla sai (alle 9 euroa!), niin vallan aseetonhan siinä materialistipas...parka on. Nyyh. Tosiaan tuo huivi tarttui mukaan yhdeltä eläinlääkäriasemalta jo tuossa viime perjantaina sillä samalla reissulla, kun metsästimme Sinnille sitä aiemmin mainittua eliminaatioruokaa. Kuka vielä kehtaa väittää, että lekurireissut ovat aina kamalan kalliita, häh? No okei, sen kissanruokapussin hintalappu aiheutti kyllä akuuttia houkutusta erinäisiin epäaikuismaisiin reaktioihin...

Tuppaa vaan tuo Hurtan kokopolitiikka olemaan sen verran mystistä sorttia, että kaltaiseni ei niin välkky ihminen on monesti sormi suussa koiralleen sopivia kamppeita ostellessaan. Caron huomioliivihän on koossa XL just eikä melkein sopiva, mutta sitten taas tuo huomiohuivi, josta kokoa XL ei edes myydä, on ostamassani L-koossa niin suuri, että eipä kyllä kiinnitystarrassa vara riitä. Lyhentää sitä kaulanympärysnauhaa pitäisi, että huivista saisi tarpeeksi napakan, sillä nyt se pyörii ympäri kaulaa ja niskassakin välillä. Hämmentävää. Ja (onneksi vain vaivaisella vitosella) Oulusta kesällä ostamani kaula/tassuheijastinsetti on myöskin tuossa XL-koossa niin suuri, että päällähän se pyörii niin, että viuhuminen käy. 

Koiralla, siis. Emäntä ei uskalla edes kokeilla. Loppuisi pian happi.