Olen tässä hitaasti kypsynyt Karvahelvetin vanhaan tunkkaiseen värimaailmaan ja oikeastaan kaikkeen muuhunkin, joten on selvästi kevätuudistuksen eli blogin yleisilmeen raikastuksen aika. Vanha blogipohjahan luotiin suht' hutaisten ihan vain siksi, että muutto pahasti juntturoineen vuodatus.netin puolelta onnistuisi mahdollisimman sutjakasti. Jostain syystä sivun ulkoasumodaukset jäivät kuitenkin muiden harrastusten varjoon, mutta nyt meininki saa tosissaan muuttua!
Älkääpäs siis kummastelko, jos tässä osoitteessa sattuu lähiaikoina kummia. Modailen sivuja jatkuvasti, joten ulkoasu on lopullinen (ainakin uuteen kyllästymiskohtaukseen saakka, heh) vasta, kun niin täällä ilmoitan. Sehän on selvä, että tuo jo alunperin liian tumma bannerikin menee vaihtoon, mutta koska sen hiomiseen menee aikaa eikä homma ole vielä edes alussa, saatte kärsiä vanhan ja uuden värimaailman kontrasteista vielä jonkin aikaa. :p Ei tämä häsläys onneksi loputtomiin kestä.
tiistai 21. huhtikuuta 2009
tiistai 14. huhtikuuta 2009
Ikä tuo arvokkuutta?
No ei ainakaan, jos koirasta on kyse! Vuoden 1997 mallistoon kuuluva papillon Roni ei todellakaan piittaa ikäänsä sidonnaisista stereotypioista, sillä äksyily ja epäluuloisuus ovat olleet aivan yhtä olennaisina perusluonteen osina kuin sekin, että turkin pesuun kuuluu eläytyä joka kerta äärimmäisellä hepulilla. On tästä joskus vauhdikkaita videotallenteitakin saatu ja ne ovatkin huomattavasti hupaisampia kuin valokuvat. Todella yllättävää sinänsä.
On kai sanomattakin selvää, että näin hölmösti käyttäytyvä piski pelkää myös itseään pienempiä kissoja. Tyttökissoja. Juuri parhaillaan Roni roikkuu tuossa jalassani pyrkien syliin, koska Sinni olisi äsken halunnut vähän leikkiä. Ronihan ei tätä tietenkään ymmärrä, vaan kuvittelee joutuneensa juuri vähintäänkin röyhkeän murhayrityksen kohteeksi. Voi hyvää päivää.
On kai sanomattakin selvää, että näin hölmösti käyttäytyvä piski pelkää myös itseään pienempiä kissoja. Tyttökissoja. Juuri parhaillaan Roni roikkuu tuossa jalassani pyrkien syliin, koska Sinni olisi äsken halunnut vähän leikkiä. Ronihan ei tätä tietenkään ymmärrä, vaan kuvittelee joutuneensa juuri vähintäänkin röyhkeän murhayrityksen kohteeksi. Voi hyvää päivää.
sunnuntai 12. huhtikuuta 2009
Raavituttaa
Karvahelvetin ihmisväki on tunnetusti kirppisaddiktoitunutta porukkaa, joten aina silloin tällöin tästä piirteestä hyötyvät myös kissat. Menneen talven ja kevään aikana on tullut löydettyä niin karvaisia retuutusleluja kuin erilaisia raapimiskäyttöön soveltuvia viihdykkeitäkin ja toki kaikki niistä halpaan muutaman euron kappalehintaan. Aika hyvinhän sitä jo nuo kissat tuntee eli tietää etukäteen millaiset lelut niitä kiinnostavat ja millaiset on syytä jättää ihan suosiolla ostamatta. Pätkis ei tunnetusti monistakaan leluista perusta, mutta raapimispuut kiinnostavat sitä päivittäin. Sinnihän on hulluna myös naruin päällystettyihin lautoihin ja hiiriin eli kaikki mitä vasten kynnet kiehtovasti rapisevat kelpaa vallan mainiosti ajanvietetarkoitukseen.
Eilen tein vaihteeksi kumpaakin kattia kiinnostaneen kirppislöydön eli ostin 3 eurolla matalahkon raapimispaalun, joka ei kunnostaan päätellen ollut kovin suurta suosiota edellisessä kodissaan nauttinut. Meillä uusi leikkikalu herätti heti suurta mielenkiintoa, joten kamera pääsi taas hommiin.
Pehmeällä kankaalla päällystetystä alustasta kohoavan paalun huipulla on sivusuunnassa pyörivä renkula, jonka keskellä roikkuu harmaa aitokarvainen leluhiiri. Hiiri itsessään ei ole vielä sen enempää huomiota osakseen saanut, mitä nyt Pätkis sen kanssa tuossa aamulla vähän nyrkkeili. Mikäs sen hauskempaa, kuin antaa kunnolla runtua pienemmilleen!
On telineellä ehditty jo jonkin asteista voimailuakin harrastaa. Sinni nimittäin keksi, että teline liukuu hassusti pitkin liukasta lattiaa, kun osaa työntää oikeasta kohtaa.
On myös ehditty toteamaan, ettei renkulan läpi mahdu, vaikka kuinka hiirtä pois edestä tyrkkii. Tosin enpä ihmettelisi, vaikka Sinni kaikesta huolimatta pientä läpiloikkaa joskus tylsyyksissään yrittäisikin. Se kun ei suostu uskomaan, että myös sen suorituskyvyllä on rajansa.
Pätkistä eivät akrobaattiset ihmeteot kiinnosta. Sen mielestä raapimispaalu sopii kaikkein parhaiten siihen mitä Pätkis osaa parhaiten eli rentoon lorvailuun vailla sen suurempia hienosteluja. Miksi edes ottaa riski, että vaivalla kasvatettu elintasomaha menettäisi runsaat ja niin laajalti ihailua herättäneet muotonsa?
Eilen tein vaihteeksi kumpaakin kattia kiinnostaneen kirppislöydön eli ostin 3 eurolla matalahkon raapimispaalun, joka ei kunnostaan päätellen ollut kovin suurta suosiota edellisessä kodissaan nauttinut. Meillä uusi leikkikalu herätti heti suurta mielenkiintoa, joten kamera pääsi taas hommiin.
Pehmeällä kankaalla päällystetystä alustasta kohoavan paalun huipulla on sivusuunnassa pyörivä renkula, jonka keskellä roikkuu harmaa aitokarvainen leluhiiri. Hiiri itsessään ei ole vielä sen enempää huomiota osakseen saanut, mitä nyt Pätkis sen kanssa tuossa aamulla vähän nyrkkeili. Mikäs sen hauskempaa, kuin antaa kunnolla runtua pienemmilleen!
On telineellä ehditty jo jonkin asteista voimailuakin harrastaa. Sinni nimittäin keksi, että teline liukuu hassusti pitkin liukasta lattiaa, kun osaa työntää oikeasta kohtaa.
On myös ehditty toteamaan, ettei renkulan läpi mahdu, vaikka kuinka hiirtä pois edestä tyrkkii. Tosin enpä ihmettelisi, vaikka Sinni kaikesta huolimatta pientä läpiloikkaa joskus tylsyyksissään yrittäisikin. Se kun ei suostu uskomaan, että myös sen suorituskyvyllä on rajansa.
Pätkistä eivät akrobaattiset ihmeteot kiinnosta. Sen mielestä raapimispaalu sopii kaikkein parhaiten siihen mitä Pätkis osaa parhaiten eli rentoon lorvailuun vailla sen suurempia hienosteluja. Miksi edes ottaa riski, että vaivalla kasvatettu elintasomaha menettäisi runsaat ja niin laajalti ihailua herättäneet muotonsa?
lauantai 11. huhtikuuta 2009
Karvaiset munapäät täällä taas hei!
Kuka arvaa lavasteista minne kissat matkustivat pääsiäisen viettoon? Aivan oikein: mummilaan! Katit ovat taas kuin kotonaan eli toisin sanoen karvaavat aivan helvetillisesti kaikkiin niihin paikkoihin, jonne karvat vain suinkin tarttuvat. Mummi on siivoushullu. Mummi tykkää myös kissoista. Saa nähdä kumpi asia tässä lähipäivinä muuttuu.
Karvahelvetin väki toivottaa kaikille oikein munausaltista pääsiäistä täältä Lahen perukoilta! Lähipäivinä on luvassa lisää kuvallisia mummoilukuulumisia eli heti, kun tältä muulta pääsiäishässäkältä ehdin blogia päivitellä.
Karvahelvetin väki toivottaa kaikille oikein munausaltista pääsiäistä täältä Lahen perukoilta! Lähipäivinä on luvassa lisää kuvallisia mummoilukuulumisia eli heti, kun tältä muulta pääsiäishässäkältä ehdin blogia päivitellä.
tiistai 7. huhtikuuta 2009
Velttoutta linjoissakin
Joudun pyytelemään turhia lupauksiani anteeksi, koska ikävä kyllä nettimme on nyt jostain syystä (taas) niin juntturassa, ettei ole mitään mieltä alkaa tämän isompaa postausta väsäämään. Toivotaan vian pian korjautuvan, jotta voidaan palailla normaaleihin kuvallisiin postauksiin, jotka ovat kaikkien kannalta taatusti mielekkäämpiä kuin pelkät tekstit. Heippa siihen asti!
maanantai 6. huhtikuuta 2009
Kissavelttoutta havaittavissa
Kuten varmasti olette huomanneet, on tämän blogin puolella ollut nyt hetken aikaa vähän hiljaisempaa. Se on tuo kevätväsymys vähän verottanut postaustahtia siinä missä innostusta moneen muuhunkin toimintaan. Kissakuvahaastekin jäi kevättauolle, mikä luonnollisesti vaikuttaa hieman myös tämän blogin aktiivisuuteen. Ehkäpä. Vannomatta toki paras.
Mutta ei huolta, vaikka katit tänä iltana noin väsähtäneitä ovatkin. Siihen on nimittäin ihan passeli syy ja huomenna tiistaina saattekin taas vähän pirtsakampia kuulumisia Karvahelvettimme syövereistä. Siihen asti, kissamaisen raukeaa viikon alkua!
Mutta ei huolta, vaikka katit tänä iltana noin väsähtäneitä ovatkin. Siihen on nimittäin ihan passeli syy ja huomenna tiistaina saattekin taas vähän pirtsakampia kuulumisia Karvahelvettimme syövereistä. Siihen asti, kissamaisen raukeaa viikon alkua!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)