Eipä ollut ensimmäinen kerta, kun lähiseutumme selvästikin vallan rikkaat opiskelijat katsoivat tarpeelliseksi hylätä jotain aivan käyttökelpoista. Useimmiten tämä hylkäysbuumi on kiivaimmillaan juurikin näin kuun vaihteessa, jolloin muuttokuormasta yritetään pudottaa pois kaikki, mitä ei uuteen osoitteeseen mukanaan jakseta raahata. Sehän passaa meille ja tänään näytti passaavan kissoillekin.
Taloyhteisömme roskakatokseen oli tällä kertaa hylätty kissojen kiipeilyteline, jonka ainoat viat olivat siisteys (edelliset omistajat eivät tainneet tietää mikä on imuri, jos kissankarvojen määrään oli uskominen) ja raapimatolppien muutamat ahkerasta teroittelusta johtuvat nyöripurkaumat. Kai tuohon uutta narua vaikkapa Tiimarista saa. Onko kellään kokemuksia aiheesta?
Koska teline täytyy putsata huolella ennen käyttöä, kesti hyvä tovi ennen kuin varsinainen käyttäjäkunta pääsi uutta linnaansa testailemaan. Harvinaista kyllä ensimmäisenä tutustumispuuhuun uskaltautui normaalisti niin kovin epäluuloinen Pätkis. Vaan eipä pelkoa, että se olisi rohkaistunut telineen "luolaan" ryömimään. Suuaukosta sisäänpäin kurkkiminen riitti. Eihän sitä koskaan tiedä mahtuuko tuollaisiin koloihin edes kokonaan!
Ampiaistakin kiinnosti siinä määrin, että omistaja katsoi tarpeeksi antaa kissalle hetkeksi hatkat. Ampiaista kun olisi ollut hieman vaikeampi komentaa häipymään eikä Pätkis selvästikään tajunnut varoa...
Kun vaara oli oli, katti palaili valloituspuuhiin.
Mutta kohtapa maassa vaani uusi vaara: tornin juurella kuikuili kilpaileva kissasoturi, jolla oli saman linnan valloitus mielessään. Tätä ei Pätkis katsonut hyvällä silmällä...
...vaan antoi vastustajalle isän...emännän kädestä eläimelliseen tapaan murahdellen ja ärähdellen.
Sinni oli kuitenkin nokkela ja yritti uutta kiipeilyreissua Pätkiksen erehdyttyä poistumaan hetkeksi pääkallopaikalta.
Tuttuun tapaan Sinni tahtoi kivuta niin korkealle, kuin suinkin mahdollista, ja niinpä tuli uuden kiipeilytornin ylätasannekin testattua. Hyvin toimi!
Toki telineen kunto varmistettiin äärimmäisen kriittisellä silmällä rakennusjälkeä tarkastellen eikä mainittavaa huomautettavaa löytynyt. Purkautuneet raapimapaalutkin rankattiin pelkästään lisäjännitykseksi, ei lainkaan puutteiksi.
Yksi näyttävimmistä ja samalla verkkaisimmista alastulotaltioinneista.
Sitten palasi Pätkis. Haistettuaan vieraan kiipeilijän tuoksut karva-amatsoni suoraastaan riehaantui...
ja jaksoikin meuhkata...
...melkoisen pitkän tovin!
Mutta eipä aikaakaan, kun huomio siirtyi jo tähdellisempiin juttuihin. Parvekkeelle tuotu puolikuollut rehu oli mukavaa lohduketta, vaikka Pätkiksen linnoituksen rauhaa oli julkealla tavalla rikottukin. Hyvä ruoka, parempi mieli!
Että kiitos vaan, pian entiset naapurimme! Meistä on tosi kivaa, että ette yritä myydä näitä rahanarvoisia kapineitanne vaikkapa kirppiksellä tai markettien ilmoitustauluilla omaksi eduksenne, vaan luovutatte kaiken meille näin näppärällä tavalla. Karvahelvetin väki on ollut tänään kovin iloista sakkia ja ihan vain teidän ansiostanne. ^^
