Vuoden viimeinen

Joulu on juhlittu ja vuosi 2015 lähestulkoon paketoitu. Vaiko "avattu paketista", jos oikein tarkemmin mietitään? No, ei mietitä, sillä nyt ei ehdi. :p Palataan jouluun ja muihin viime aikojen juttuihin myöhemmin (mukaan lukien vastaamattomiin kommentteihin...), kun on enemmän aikaa kirjoitella. Päätetään tämä blogivuosi näillä tänään ottamillani metsäretkikuvilla ja jätetään turhat löpinät sikseen. Ei niitä varmaan kukaan ehtisi tänään kummiskaan lueskella. ;)

Näiden kuvien myötä: hei hei vuosi 2015 ja oikein mainiota tulevaa vuotta 2016 kaikille!

Siellä ihan "vähäsen" tuuli. Siksi nuo korvat. :D

Hyvää joulua! :)

Toivottaapi Karvahelvetin väki! :)

Maanantain jouluisahko ohjelma

Kaikessa yksinkertaisuudessaan maanantai on sujunut niin, että yöllä paistettiin ja maistettiin kinkku (Caro ja Dalton olivat seota niistä sulotuoksuista muiden suhtauduttua huomattavasti hillitymmin), ja päivällä pentuhilluttiin jo perinteiseksi muotoutuneeseen tyyliin - siis TÄYSILLÄ. Onneksi hillumisalustaksi kelpasi myös kiipeilyteline. Ei puhuta nyt niistä muista alustoista yhtikäs mittään... Loppupäivän ohjelmistoon kuuluu loppujen joulukoristeiden esiin kaivelu ja ehkä jopa Karvahelvetin jonkinasteinen koristelu, mikäli sellaiseen aikaa noiden kaivelujen jälkeen jää. Innokkaista apulaisista ei liene tässä taloudessa puutetta. ;)

Daltonin ensimmäinen metsäretki

Eilen, kun aurinko paistoi ja lämpöasteet kipusivat kuuden asteen hujakoille (tänään puolta astetta vajaaseen kymmeneen, että hyvää joulun odotusta vaan! :D), järkättiin Daltonille ensimmäinen oikea metsäretki. Ei enää yksitoikkoista kopassa möllöttelyä, vaan tassuttelua omin tassuin. :) Ulkoilu suoritettiin Sinniltä lainatuissa valjaissa eli niissä ainoissa, jotka sai säädettyä tarpeeksi pieniksi pennulle, kun minivaljasvarastoamme tuossa aiemmin viikolla pojalle sovittelin. Eihän tuo valjaiden väri nyt erityisen macho ole, mutta minkäs teet, kun toinen on niin pieni rääpäle vielä. 

Arvaattekin jo varmaan millaisen reaktion valjaiden sovitus tuossa tyypissä aiheutti. Joo-o: ei niin minkäänlaista. x) Siinä missä Pätkis ja Sinni tekevät vielä näin monen vuoden jälkeen henkistä ja varsin näyttävääkin jähmettymiskuolemaa saadessaan valjaat päälleen, lähti Dalton omiin leikkeihinsä ja jonkin ajan kuluttua iltatorkuille. Yli tunnin verran se niissä valjaissa totuttelupäivänä kulki, kunnes oli pakko myöntää, että typeräähän se on totutella asiaan, joka ei selvästikään vaadi minkäänlaista totuttelua.

Ulkoilu, sen sijaan, oli sen verran jännää, että Dalton oli otettava kopasta ihmisvoimin ulos, kun se omin askelin ulostautuminen ei tuntunut houkuttelevalta ajatukselta. No hei: lämmin karva-alusta vs. kostea sammal. Ketä se jälkimmäinen VOISIKAAN kiinnostaa?! Paitsi Caroa tietysti, mutta sitä kahelia nyt ei koskaan lasketa... 

Dalton uskalsi tutkailla maastoa jonkin verran, mutta pääosin homma meni istuen ihmettelyksi ja toki myös sylissä hengailuksi, ettei tarvinnut palella mahdottomasti. Onhan siinä tottumista, kun on asunut koko pienen ikänsä sisätiloissa ja turkkikin on vielä heppoista pentukarvaa. Caro keskittyi Daltonia enemmän omaan palloonsa ja sitä ohjeistettiin noin muutoinkin pysymään etäämmällä pennusta, ettei viimeksi mainittu jää vahingossakaan villien koiraleikkien jalkoihin. Vähän sai toki haistella, rauhallisen nätisti tietty.

Eipä tuosta kai sen kummempia kerrottavia sitten keksikään. Kuvien kautta ne tunnelmat välittyvät varmaan parhaiten. Jos joulun pyhiksi sattuu hyviä kelejä ja sopivasti aikaa, otetaan reissu uusiksi ja ehkä Pätkiskin matkaan mukaan. :)