Urpo-Pertti ulkoilee ja etsii

Rakkaalla lapsella on monta nimeä ja niin on Carollakin. Yksi useimmin käytetyistä heti Caron, Ein ja Perkeleen jälkeen, on Urpo-Pertti. Älkääkä hyvät ihmiset kysykö miksi. Jotkut asiat vain ovat niin kuin ne ovat, eikä tule ihmisen niitä asioita sorkkiman. 

Etsijä ja etsittävä. :)

Urpo-Pertti kävi tänään kanssani metsäpiipahduksella ja leikittiin siellä samalla pientä aarteenetsintää. Niin, on unohtunut tyystin kertoa millaisen urotyön tuo kaveri vajaa kuukausi takaperin teki. Instagramissa muistin asiasta mainita, mutta täällä blogissa se unohtui. Kävi tosiaan niin, että erään perhelenkkimme yhteydessä isäntä hukkasi metsään toisen käsineistään ja ihan vitsillä päätettiin sitä muutaman päivän kuluttua etsiskellä, kun lähdettiin lenkille samaan paikkaan. Pahaksi onneksi siinä välissä oli satanut uutta lunta, joka hankaloitti etsintää: musta multainen maasto sen muutaman sentin paksuisen lumipeitteen alla näytti suorastaan piileskelevien käsineiden hautausmaalta. x) 

Noh, mukanamme oli parittomaksi jäänyt identtinen käsine, jota Caro sai haistella. Haistelun jälkeen käskin Caron sivulle ja huijasin poikaa 100-0 mukamas viskaamalla käsineen horisonttiin, vaikkei se koskaan kädestäni minnekään lentänytkään. Eihän tuo pöljä sitä tietenkään huomannut, katse kun keskittyi etsimään käsineen laskeutumispaikkaa. :D Sitten käskin innolla etsimään ja menikös siinä nyt lopulta se vajaa pari minuuttia, kun poika alkoi kiertää pientä kehää ja kas, sieltähän se käsine löytyi! Hyvä ettei tarvinnut leukaa maasta keräillä, kun tämä höntti kokeilu toimi ja onnistui. :p Tokihan me ollaan kotona sisällä leikitty kaikenlaista namin ja tuttujen lelujen etsintää, muttei koskaan ennen maastossa ja oikeasti hukassa olevaa esinettä etsien. Mutta niin vaan sai poika tutunhajuisen käsineen löydettyä ja isäntäväen niiiiiiin ylpeäksi! Tänään etsittiin vaihteeksi meikäläisen käsinettä ja löytyihän sekin, kahteen eri otteeseen, vaikkakaan ei yhtä nopeasti kuin ekalla kerralla, koska allekirjoittanut hieman sössi, mutta ei siitä sen enempää, kröhöm. Hauska ja hyödyllinen harrastus ja jälleen kerran yksi niistä, joita voi harrastella lempityyliimme, omaksi iloksi.

Ja sitten lisää noita kuvia tältä päivältä, kun kyytiä saivat hanskan lisäksi myös kepit ja jäätyneet lammikot.

PS. Eilen illalla nähtiin muuten ekaa kertaa tällaista toimintaa. Caro taisi viimein saada sen kauan kaipaamansa (kissa)kaverin. ;)