Sohvanvaltaaja

Häädä tuommoinen nyt sitten sohvalta pois...

Karvaaja

Huh, jo toinen postaus samalle päivälle! Mitähän pirua täällä oikein tapahtuu? Mutta niin, karsin tuossa yhtenä päivänä tuota taloutemme ylitsepursuavaa rättiosastoa ja kuten tavallista, siellä missä on rättejä, on myös räteissä kierivä katti. Ja irtokarvoja. PALJON irtokarvoja.

Vuoden viimeiset saarikuvat. Kai vissiin?

Ne loput veneilykuvat tulevat tässä. En onnistunut räpsimään tuollakaan reissulla hirmuisen monia kivoja kuvia vinteistä, ne kun tykkäsivät - totuttuun tapaansa - viettämään suurimman osan saareiluajastaan veneessä ketarat ojossa torkkuen. Joudumme siis tyytymään aika saksalaispainotteiseen kuvamateriaaliin, sillä selvähän se on, että tuota saksalaista perskärpästä tuli nähtyä siellä saaressa noiden vinttienkin edestä...

Uiminen se vaan jaksaa houkuttaa.

Aamusumussa hiipii mörkö...

Hyönteistutkija työssään.

Aurinko lämmittää vielä.

Otteita sarjasta "Ergonomiset poseerausasennot"

Joku tuijottaa.

Ny alko muuten teikäläisenkin olemassaolo kiinnostaa! PS. Koirani on ehkä hylje.

Saiskohan täällä santsata?

Ainahan kannattaa yrittää...

...vaikka palkaksi saiskin pelkkää murinaa.

Kaksi venäläistä koiraa ja yksi saksalainen tassu iltapäivätorkuilla kotimatkalla.

Hyvä reissu! Millos otetaan uusiks?!

Luonnonlapset

No nyt on niitä kuvia! Tässä olisi nyt sekalaista settiä saaressa hengailleista pojista. Kuten huomaatte, ei uiminen jäänyt täysin Caron varaan, sillä sekä Leo että Onni eksyivät Päijänteeseen - ja ihan ilman uhkailua, vieläpä. Tätähän voisi kutsua jo edistykseksi. Onnista tosin ei tässä kuvasetissä yhtään kastautumiskuvaa mukana ole, mutta varmaan myöhemmin sellainenkin mukaan mahtuu, sillä onhan näitä kuvia toki vielä vuoroaan odottamassa. 

Saari, jossa tuolla reissulla majailimme, toimi majapaikkanamme useampaan otteeseen menneenä kesänä. Mantereellahan noita leiriytymispaikkoja olisi toki myös, mutta vinttien saalisvietin ja sitä kautta omille teilleen eksymisvaaran vuoksi on huolettominta valita saari, jossa on lääniä ehkä vähän spurttailla, mutta josta tyypit eivät kuitenkaan, noh, hilpaise hiivattiin. Tosin kylläpä vaan karkasivat tuoltakin, kun intoutuivat tekemään yhden omatoimisen uimareissun pieneen saareen, josta on ollut kommellusvivahteista juttua ennenkin. :p Leo tuli muistaakseni pois ite uiden, mutta Onnin pösilö piti erikseen kumiveneellä takaisin hakea, kun ei siitä itekseen palaamisesta tullut muuta kuin sitä rantakivikossa suoritettua epätoivoista ulvontaa. Onnillehan tuo pelkkä ramppia pitkin veneestä poistuminen ja takaisin pääseminen tuottaa toisinaan suurta päänvaivaa, tyyppi kun ei tunnu aina muistavan, mitä niillä neljällä raajaksikin kutsutulla mahanalusulokkeella tulisi oikein tehdä...

Rantsussa

Niin joo, se järvireissu. Äärimmäisen velton bloginpäivitysintoni seurauksena koitan päästä mahdollisimman vähällä blogia kuitenkaan täysin unohtamatta, eli julkaisen tähän väliin kaksi epämääräistä hengailuvideota taannoiselta venereissulta. Katellaan niitä kuvia sitten joskus, kun jaksan edes vilkaista sitä hiivatin kuvankäsittelysovellusta päin. Näillä hyytävän tuulisilla ja sateisilla keleillä siihen ei tosin luulisi menevän kovinkaan kauaa. Syksy, yhhyh! :p

Aamuvirkkujen ja -torkkujen näkyvimpiä eroja.

Rantakivillä.

Sumusta aurinkoon

Niinhän siinä taas kävi, että perjantain koittaessa suuntasimme karvaiset naamamme kohti Päijännettä. :) Lähdettiin raukeasti haukotellen reissuun jo heti aamusta ja siinä sumussa, mikä sekä osassa Hollolaa että myöskin Vesijärvellä leijaili, oli kyllä ihmettelemistä kerrakseen! Kuvat eivät harmikseni kerro puoliakaan siitä, kuinka aavemainen, joskin samaan aikaan upeakin tunnelma erityisesti järvellä vallitsi. Päästessämme Vääksyyn taivaalla möllötti jo aurinko sään ollessa muutoinkin hämmentävän kesäinen. Täydestä kesästä olisi mennyt ilman kanavan varrelle varisseita keltaisina hehkuvia lehtiä. Syksyn perhana se vaan etenee!

Suoritettiin Caron ja isännän kanssa pienimuotoinen kävelylenkki kanavan varrella sillä välin, kun muu porukka kanavoi paattimme Päijänteen puolelle. Tottahan toki se meni niin, että veneestä oli kamala kiire pois kanavatielle, mutta kun siellä sitten lopulta oltiin, olikin pian vähintään yhtä kova kiire takaisin veneeseen, ettei vaan vahingossakaan jäätäisi rannalle ruikuttamaan muiden jatkaessa matkaa. :D Ei ole ikinä hyvä, ei. Caron onneksi tuttu vene tuttuine tyyppeineen odotteli meitä kuitenkin siellä satamalaiturissa, joten hypättyämme takaisin kyytiin jatkoimme porukalla putputtelua kohti määränpäätä, jonka sattumuksista kerrottakoon tulevissa postauksissa.

Uni ois vielä maistunut.

Päätön lintu.

Mikäs se on lennellessä, kun se pääkin löytyi.

Onnia ei innosta.

Sumussa.

Tirppoja sielläkin.

Koirista tehdyt portaat.

Matalalentoa.

Syksyinen pönötys.

Lämpö läähätyttää.

Hmm, ei näytä kyllä yhtään tutulta toi heppu.

Onni(a) on taju kankaalla.