sunnuntai 1. syyskuuta 2013

11 kysymystä - jälleen kerran!

Jospa tässä pitkästä aikaa vastailisin yhteen 11 kysymystä -haasteeseen. Tämän varsin mainioin kysymyksin varustetun sain Lauralta, eli kiitosta vaan sinne! :) Koska kaikki nyt varmaan jo tietävät nämä säännöt, niin yleinen tämä haaste blogeissa on ollut, niin käyn suoraan asiaan eli vastailemaan saamiini kysymyksiin. Ja taaskaan en jaksa haastaa muita.



1. Millainen on unelmiesi koira (vai omistatko jo sellaisen)?

Unelmieni koira on ehdottomasti saksanpaimenkoira (se on tosiaan geeneissä eli ei parannettavissa oleva sairaus, pahus!), joten jos asia määritellään rodun mukaan, voin vastata sellaisen jo omistavani. Noin muutoin tuo käsite "unelmien koirasta" on sen verran laaja ja monimutkainen, etten usko osaavani vastata siihen totuudenmukaisesti nyt enkä ehkä koskaan.


2. Koira harrastusten mukaan vai harrastus koirien mukaan?

Kai se on vähän sekä että. Kun ottaa vaikkapa sakemannin ja tahtoo harrastaa sen kanssa vetolajeja, niin kyllähän se puhtaasti tuossa harrastelumielessä käy, mutta mitään saksanseisojan vetokykyjä ja sitä kautta suurta kisamenestystä on aika pitkälti turha haikailla. Kaikilla koirilla ei ole potentiaalia kaikkiin harrastuksiin sen enempää kuin ihmisilläkään ja se on ihan okei, mutta kyllähän se jonkinmoista ajatustyötä vaatii, että löytää omiin tarkoituksiin sopivan koiran. Koira siinä eniten kärsii, jos siltä vaaditaan väkisin liikaa taikka vastaavasti annetaan liian vähän sille sopivia virikkeitä.

Ja mikä velmuinta, ihan jo tietyn rodun sisällä tehdyillä valinnoilla - ja tietynlaisella tuurillakin - on merkityksensä. Esim. Carohan on kaikin puolin loistava ensikoira kaltaiselleni lenkkeilyä ja "koira on ensisijaisesti perheenjäsen, ei tittelinkeruukapine" -ajatusmaailmaa toteuttavalle sunnuntaiharrastelijalle, mutta auta armias, jos olisinkin valikoinut ensimmäiseksi koirakseni jotain jo edesmenneen käyttis-Sisun kaltaista! Satavarmasti se olisi syönyt tähän mennessä koko kämpän ja vähän naapurinkin ovenkarmia (ja tällaisen amatöörikouluttajan käsissä naapurin koirankin, jos raukalla moinen olisi ollut), jos olisin puutteellisilla koulutustaidoillani yrittänyt pitää sen tuhatta ja sataa kiehuvan korvienvälin tyytyväisenä samalla "pikku harrastelulla", mikä tuolle Caro-näyttikselle riittää. Sitähän ei tiedä mitä tulevaisuus tuon oman harrastusaktiivisuuden suhteen tuo tullessaan, mutta Caron kohdalla valinta meni  onneksi enemmän kuin nappiin ajatellen tätä nykyistä aktiivisuustasoa.


3. Rajoittaako koirasi elämääsi jollain tapaa?

Ei niin millään tavalla! Toki koiran takia pitää sumplia joitain menemisiä ja tulemisia vähän tarkemmin, mutta rajoittamiseksi en voi sitä kutsua, porukkamme kun ei hinkuisi muutenkaan aurinkolomille etelään taikka laskettelureissuille Lappiin. Koira aivan kuten kissatkin kuuluvat pakettiin nimeltä Karvahelvetti ja sen mukaan eletään.


4. Kuinka paljon käytät päivittäin aikaa koiraan?

Riippuu tosi paljon päivästä, joten en osaa kyllä yhtään arvioida, mitään ns. treenejäkään kun emme harrasta.


5. Millaista elämäsi olisi, jos et omistaisi koiraa?

En omistaisi tod.näk. mitään edes etäisesti kuntoiluun sopivia vaatteita. Caron tullessa aikoinaan taloon mulla ei ollut yksiäkään oikeita lenkkihousuja saati lenkkareita, mutta mekkoja ja korkkareita sitäkin enemmän, joten siitä voi päätellä jo jotain... Toisin sanoen ilman koiraa: 

-pukeutumistyylini olisi aivan jotain muuta kuin nykyään, eli mulla OLISI katseenkestävä pukeutumistyyli, haha!
- en lenkkeilisi ollenkaan, koska lenkkeily ilman koiraa on tuntunut aina siltä kuin jotain olennaista puuttuisi
- voisin kuluttaa helposti useamman päivän kotosalla käymättä kertaakaan ulkona
- en keräilisi koirakirjoja
- haaveilisin joka päivä ekasta ihan omasta sakemannista kiroten sitä, ettei mulla sellaista vieläkään olisi.


6. Upea ulkoasu, mutta tylsää tekstiä, vai loistavaa tekstiä ja ruma ulkoasu (blogeissa)?

Aivan ehottomasti tuo jälkimmäinen, paitsi jos puhutaan neonvärisistä/räikeistä ulkoasuista tai ylipäätään sellaisista, joiden katsominen/lukeminen suorastaan sattuu silmiin (esim. täysin musta tausta täysin valkoisella tekstillä ei vaan toimi. Karvahelvetissä käytän tummanharmaata taustaa vaaleanharmaalla tekstillä, mutta ei sekään silmille mikään hyvä ole, perhana.). 

Loistava teksti on mielestäni rentoa ja helppolukuista ilman hillitöntä hymiö-, CAPS LOCK- tai välimerkkiarmeijaa. Loistavuus kattaa myös kieliopilliset asiat, koska olen niitä ihmisiä, joille mm. termit "kuullostaa", "enään" ja "suomi Suomalaisille" aiheuttavat vakavaa närästystä, "yhdys sanoja" unohtamatta. Pilkunviilaaja täällä terve! Kirjaimiin liittyvistä pahanlaatuisista neurooseistani huolimatta seurailen kyllä myös blogeja, joissa on hienoja kuvia ja/tai hieno ulkoasu, mutta tuo tekstipuoli hiertää jollain edellä mainituista tavoista.


7. Kuinka pitkään olet bloggaillut ja miksi?

Olisikohan ekan oikean blogin perustamisvuosi ollut 2007 ja paikkana tuo surullisen kuuluisa vuodatus.net. Olen aina tykännyt kirjoitella vähän kaikenlaista ja valokuviakin halusin jossakin julkaista, joten siksi oma blogi tuntui hyvältä idealta.


8. Haaveiletko rodusta, joka ei kuitenkaan käy ominaisuuksiltaan omiin ihanteisiisi?

Juu. Siperianhusky ja vastaavat valjakko-otukset viehättävät suunnattomasti, mutta eivät kuitenkaan sopisi mulle ainakaan nykyisessä elämäntilanteessa. Nykyisessä naapurustossa asustaa muuten pari huskya ja niitä tulee ihasteltua aina tyyppien tarhan ohi köpötellessä. :)


9. Kuva koirastasi, josta pidät kaikkein eniten (kuva sitten esille! ;))?


Voi tätä valinnan vaikeutta näin suuren 
koiralauman ollessa kyseessä, hahaa!


10. Millaisin keinoin koulutat koiraasi?

Äärimmäisen epäpätevin. :p Vakavasti puhuen en toteuta mitään tiettyä selkeää koulutuslinjaa eli itelle luontevin koulutustyyli on edelleen jokseenkin hakusessa, ja sen kyllä huomaakin enemmän tai vähemmän kaikesta. Mutta oppia ikä kaikki, eli eiköhän se oma tyylilaji sieltä lopulta yrityksen ja erehdyksen kautta löydy.


11. Kolme tärkeintä asiaa, jota koiran tulisi osata?

Eli kolme asiaa, joita Caro ei vielä osaa, mutta aina voi haaveilla, vai? ;) Ehdottomasti ainakin varma luoksetulo tilanteessa kuin tilanteessa, asiallinen remmikäytös, sekä kyky rauhoittua ja rentoutua eli olla stressaamatta mahdollisessa hoitopaikassa.


Ja se oli siinä!


4 kommenttia:

  1. "Varma luoksetulo tilanteessa kuin tilanteessa" - tuo on mullekin suuri haave ja todellakin tärkeä asia, joka koiran _pitäisi_ osata. Mutta miten se oikein opetetaan, häh? Olen melko varma, että kun Tuisku alkukantaisena koiraeläimenä, joka varmasti saisi metsästettyä oman ruokansa tarvittaessa, lähtee jäniksen perään, ei pillinvihellyksillä ole mitään merkitystä.

    Ehkä varma luoksetulo on mahdollista opettaa koiralle kuin koiralle, jos koulutukseen käyttää hurjasti aikaa ja vaivaa - suunnittelee harjoitukset, toistaa niitä päivittäin, etsii kaikki mahdolliset erilaiset paikat ja häiriöt, selvittää koiralle parhaat palkat yms, mutta riittääkö tällaisella keskivertotallaajalla aika ja kärsivällisyys siihen? Ei minulla ainakaan. Joten taitaa jäädä ikuiseksi haaveeksi ainakin nykyisen koiran kohdalla tuo pomminvarma luoksetulo.

    Siitäpä saatiinkin näppärä aasinsilta huskyihin ja muihin vetoeläimiin: miksi et näe sellaista sopivaksi nykyiseen elämäntilanteeseesi? Teet pitkiä lenkkejä jo nyt ja vietät ilmiselvästi laatuaikaa (sanahirviö!) Caron kanssa. Ei husky välttämättä tarvitse sen enempää, väitän että ainakin oma huskylaiseni on ihan tyytyväinen elämäänsä, vaikkei se asukaan ulkotarhassa eikä ole ikinä juossut valjakossa. Luulen että siitä käyttölinjaisesta sakemannista (tai mistä tahansa palveluseläimestä tai duracell-paristoja syöneestä paimenkoirasta - näin mitenkään yleistämättä tiettyjä rotuja tiettyyn kategoriaan...) on enemmän "vaivaa" kuin yksinkertaisia asioita arvostavasta huskysta. Toki jokainen koira on omanlaisensa, eikä minkään rodun edustajista voi olettaa asioita jonkun toisen yksilön perusteella.

    Kappas, olipas mulla tällä kertaa paljon sanottavaa. Nyt olen luullakseni sanonut kaiken haluamani, joten suljen koneen ja lähden viettämään sitä laatuaikaa (hyi, inhoan tuota sanaa ja silti käytän sitä) oman koirulaisen kanssa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos pitkästä kommentista! On aina erityisen kivaa lukea näitä tämmösiä. :)

      Varma luoksetulo on ihan äärimmäisen tärkeä juttu, vaan enpä oo itekään osannu opettaa moista, vaikka omani on sentään saku eli rotu, jonka sanotaan olevan suht' helposti koulutettavissa noiden perusasioiden suhteen. Suurin syy lienee kaikessa yksinkertaisuudessaan on se, että hihnan yläpää on liian mielikuvitukseton tehdäkseen ittestään tarpeeksi jännää tilanteissa, joissa se mielenkiinto pitäis saada pois niistä kielletyistä asioista, jotka liikaa kiinnostaa. Hommaa vaikeuttaa sekin, ettei asian treenaamista alotettu meillä tarpeeks vakavissaan jo ihan pikkupentuna, jolloin homman opettaminen ois ollu kaikkein helpointa. Herättiin omien harjoitustemme puutteellisuuteen tarpeeks aivan liian myöhään. Tää on niitä juttuja, jotka tehdään meillä aivan toisin ja toisenlaisella paneutumisella sitte joskus, ku on seuraavan penikan aika. Mulla mielenkiinto ite asiassa jopa riittää tohon asiaan paneutumiseen johtuen ihan siitä, että harmittaa liikaa oma toiminta tän ekan kanssa. En usko ollenkaan, että kyseessä on mikään mahoton urakka varsinkaan palveluskoirarodun kohalla, mut pitää vaan alistua lähtemään "ihmisten ilmoille" sen sijaan, että painuis sinne minne oikeasti haluais eli vaikkapa metsään muuten vaan haahuilemaan. :p

      Meiän kohalla lumi ja vesi ovat muuten aivan ykkösjuttu tossa mielenkiinnon kohdistamisessa oikeaan asiaan (vähän ku lunta potkii tai vettä roiskuttaa, nii jopas tullaan paikalle ja vauhdilla, vaikka mikä ois!), mut silloinki ennakointi näyttelee todella suurta roolia: aina pitäis olla kaikessa koiraa vikkelämpi ja sekös vasta tuottaaki haasteita hitaalle hämäläiselle. x) Ja niin, lunta ja vettä ei tosiaan ihan koko aikaa tarjolla oo eivätkä "halvat korvikkeet" välttämättä riitäkään VARSINKAAN, jos se hihnan yläpää on ollu reagoinnissaan koiraa hitaampi. Jos taas pysyn skarppina koko ajan, oon erittäin vahvoilla sen luoksetulon suhteen. Harmi vaan, ettei "vahvoilla" tarkoita samaa ku "varma", eh.

      Hehe, laatuaikaa. :p Mut voi tosiaan olla, että elän huskyjen suhteen jonkinlaisten stereotypioiden vallassa ja siksi kuvittelen, ettei moinen sopis mulle. En oo koskaan päässy tutustumaan yhteenkään huskyyn livetilanteessa muuta ku ohimennen, eli lähin kontakti taitaa olla peräisin jostain koirapuistosta. Pitäis päästä tutustumaan useampaan huskyyn kunnolla, jotta vois päästä paremmin rotuun sisälle. Nykyinen mielikuva on sellainen, ettei husky ole kovin kiinnostunut ihmisestä ja ihmisen miellyttämisestä (toisin kuin palveluskoirat), eli on rotuna aika pitkälti sellainen enemmän omissa oloissaan viihtyvä ja myös riistavietti aiheuttaa haasteita esim. just ton vapaana metsässä liikkumisen suhteen. Hmm, tiiä sitten kuinka paljon pielessä toi mielikuva on, mut mm. borzoilla on noita samoja piirteitä ja siksi sekin rotu on mulle "nou nou". Haluan ehottomasti koiran, jonka kanssa voi kulkea luonnossa vapaana ilman pelkoa viettien yllyttäminä tehdyistä karkumatkoista. Oon senkin takia kokenu, että mun koirallani on hyvä olla paljon sitä palveluskoiramaisuutta. Toki yksilöissä on eroja rodusta riippumatta. Se palveluskoiramaisuuski voi olla tiettyjen yksilöiden kanssa ns. liikaa, jos sitä virtaa vaan piisaa ja piisaa eli koko ajan pitäis olla tekemässä enemmän ku mihin itellä riittää rahkeet.

      Poista
    2. Puhut asiaa tuon luoksetulon suhteen. Riippuu varmasti paljon koirayksilöstä kuinka paljon työtä varman luoksetulon rakentaminen vaatii, ja minäkin teen seuraavan koiran kanssa asian varmasti toisin, kuin nykyisen kanssa olen tehnyt. Sitähän en vielä tiedä, onko seuraavakin koira husky, joka on luotu työskentelemään itsekseen ihmisensä _edellä_, juosten koko ajan poispäin ihmisestä, vai jokin rotu, jolle on luontaisempaa tehdä asioita ihmisen kanssa. Todennäköisesti vaihdan rotua, mutta Tuiskussa on kyllä niin mainioita piirteitä, että seuraava koira saattaa olla samaa lajia.

      Perustelusi huskyn sopimattomuudesta sinulle ovat myös hyviä ja ehkä husky ei sinulle sovikaan. Kuten tuossa yllä totesin, se on luotu itsenäiseen työskentelyyn, eli on varmaankin yksi epäluotettavimmista vapaana pidettävistä. Itsehän pidän Tuiskua vapaana talvella (siis silloin, kun eläimillä ei ole poikasia) metsässä, vaikka se saattaakin häipyä omille teilleen. Olen hyväksynyt tietoisesti sen riskin, että Tuisku voi joskus kadota tai loukkaantua, mutta se on niin onnellinen kirmatessaan vapaana, että haluan tarjota sille juoksemisen ilon. Toistaiseksi se on aina palannut ennemmin tai myöhemmin, yleensä ennemmin. Jos minulla joskus on paljon ylimääräistä rahaa, ostan sellaisen gps-pannan ja sitten näen missä se huitelee. Ja Tuiskussa on se hyvä puoli, että se osaa etsiä minut metsästä. Olen useamman kerran ollut sen verran avoimessa maastossa, että olen nähnyt kuinka se palaa siihen, missä on viimeksi ollut kanssani ja jäljestää siitä luokseni. Tai hakee ilmavainulla, sekin luonnistuu. Kannattaa siis harjoitella koiran kanssa jonkin verran hakua ja jäljestystä, koska silloin se osaa käyttää nenäänsä hyödyksi myös omatoimisesti.

      Pelkäsin että sulla on jokin typerä ennakkoluulo huskyjen suhteen, kuten esimerkiksi se että kerrostalossa asuva husky elää varmaan parvekkeella tai että ne vetävät aina hihnassa. :) Onneksi stereotypiasi olivat kuitenkin järkeviä ja itse asiassa ihan oikeita. Tosin minäkin puhun vain yhden oman ja noin sadan työhuskyn kokemuksella. Noista työkoirista vaan on vaikea sanoa asioita, jotka pätisivät kaupunkikoiran elämään.

      Poista
    3. Se siinä onkin aina arpapeliä, että mimmonen koira omalle kohalle sattuu, vaikka rotu kuinka antaiski tietynlaisia edellytyksiä johonkin suuntaan. Kaikissa roduissa ja yksilöissä on varmasti plussapuolensa verrattuna johonkin toiseen, eli ei kai se muu auta ku pohtia mitkä piirteet on itelle niitä tärkeimpiä ja suunnistaa sen mukaan rotuvalintojen suhteen, vaikka sitte joskus saiski remmin jatkeeksi jotain vähän erilaista. Huskyjen kohalla taitaa tosiaan olla aika todennäköistä, ettei vapaana pitäminen suju kovin huolettomasti rallatellen, joten se mulle on se isoin ongelma rodussa - nykyisessä elämäntilanteessa ainakin. Oon aivan ehottomasti sitä mieltä, että koira - rodusta riippumatta - ansaitsee juosta vapaana, mahdollisimman turvallisessa ympäristössä ja muita kulkijoita häiritsemättä. Jossain ihan korvessa aina takaisin palaava koira ei ois välttämättä isokaan ongelma, mut täällä meiän ympäristössä vois äkkiä käydä pahasti, joten aika hankalaa ois elämä karkailuun taipuvaisen elikon kanssa.

      Heh, toivottavasti ykskään kaupunkihusky ei joudu parvekkeella asumaan. Semmonen touhu on aivan pöljää samoin kuin muuten on myös kuvitelma, ettei iso koira vois viettää onnellista elämää kerrostalossa. Eihän ne ny piru vie sisällä ympäriinsä hillu ja päivän liikuntaansa hanki sen enempää ku ihmisetkään, vaikka jotkut vissiin luulee niin. x) Meiän naapuruston huskyja oon nähny muutaman kerran hihnalenkillä ja vaikka ne hihnat suorana junamaisesti eteenpäin meneeki, nii ei se varsinaista vetämistä silti niilläkään oo. Reipasta menoa enemmänki. Pahemmin tän seudun pikkukoirat omistajiaan perässään vetää, jos totta puhutaan. :D

      Poista

Kiitos, kun kommentoit! :)