Kahdestaan

Tänään me käytiin treffeillä Nanan kanssa eikä siitä reissusta jäänyt käteen sen kummempaa kuin pari rättiväsynyttä koiraa ja iso kasa harmaan sään kaltoinkohtelemia valokuvia, joista nyt kuitenkin teille parhaat tai muuten vain omasta mielestäni hauskimmat näytettäväksi kaivelin. Saapi kelvata, kun ei muutakaan tällä erää ole. :p

Hetki ennen hippaa...

...ja sitten menoksi!

Hipan vaihto.

Pieni hetki auringonpaisteessa.

Ja taas kaulaillaan.

Toisinaan pohdin hankinko aikoinaan koiran vaiko kengurun...

Törmäys tekee velmua.

Väliaika. Kahvia ja pullaa!

Toinen puoliaika.

Kyllähän se mulle ihan täysjärkisenä kaupattiin, mutta...

Alakkonää mulle vai ekkönää ala?

Astetta rajumpi peräänajo viheriöllä...

...jota kohta ei enää muistettukaan. 

No ny on hyvä.

Hyppy!

Caron juhannusmuisteloihin mars! Kepin viskelyn ohella energiaa kulutettiin myös pienen estehyppelyn merkeissä tuolla paikallisella koirakentällä. Esteet eivät ole tuolle koiruudelle mikään täysin uusi juttu eli niitä on testattu muutamia kertoja ennenkin, muttei mitenkään aktiivisesti. Nyt, kun se takajalkakin on viime (eli useamman kuukauden) aikaisen liikehdinnän perusteella terve (siis koiralla. Emännän jo ennestään kömpelö takajalka sen sijaan nyrjähti viime viikolla sen verran, että canicross-"treenit" ovat hetken aikaa jäissä ainakin sen juoksemisen osalta. Ja ei, se nyrjähdys EI sitten tapahtunut juhannuksena, vaan jo päiviä aiemmin. Mitä te siellä musta oikein luulette, hä?! ;) ), voisi ottaa tuota hyppelyä päiväohjelmaan hieman useammin. Caro nimittäin tykkää tosi paljon, kun saa oikein luvan kanssa loikkia. Toki hypitään vasta sillä matalimmalla mahdollisella esteellä ilman niitä lisälevyjä eikä liian montaa hyppyä kerrallaan, ettei otuksen väsyessä satu mitään haavereita.

Hyvin se aloittelijaksi hyppää kyllä, mitä nyt välillä meinaa ajautua hieman liian sivuun, keskeltä estettä kun se olisi kai viisainta hypätä. Pitää koittaa korjata tuo asia. Ainoastaan pari kertaa ovat takajalat levyyn kolahtaneet, mutta olen kehoittanut heti perään uuteen yritykseen, ettei jää ainakaan mitään kammoa. Eikä ole onneksi jäänytkään, eli uusi hyppykäsky otetaan aina ilolla - ei, riemulla! - vastaan, minkä jälkeen otus muistaa hypätessään hilata esteen yli jälleen sen peräosastonsakin. :p Oikeastaan voisin antaa kuvien puhua puolestaan, ne kun tuskin epäilyksen sijaa homman hauskuuden suhteen jättävät. Lisänä toki myös yleisiä hengailukuvia aattoillalta.

Eipä ole turkin kiillossa kitisemistä. Hamppuhiuksinen emäntä on "vähän" kade.

Noilla säillä kelpasi poseerata.

Epäilyttäviä hippejä on syytä pitää tarkasti silmällä, aina ja kaikkialla...

Mitäs sitte seuraavaks?

Hypittäiskö vaikka, jooko? Joo, hypitään! NYT NYT NYT!

Tarkkaa sihtaamista keppien väliin.

Isompi maha ois jo tiellä.

Hienostihan se venyy.

Kato mää tuun täältä taas!!!

Elä ny kielees kompastu, luppakorva.

Uudestaan! :D

Seven kittens (seitsemän kissanpentua)

Oli tarkoitus jutustella seuraavaksi Caron jussista, mutta hiivatti soikoon, törmäsin illalla yhteen juttuun, joka suorastaan mouruaa päästä julkisuuteen. :p Tai noh, siellähän se on jo, mutta ehkä kaikki eivät vielä sitä tiedä, ja asia tulee ehdottomasti korjata. Mutta varoitus: tämä juttu vie äkkiä mennessään, joten luette tästä eteenpäin täysin omalla vastuullanne!

Video streaming by Ustream

Sevenkittens-nimisen streamin kautta seurataan seitsemän 7.6.2012 syntyneen kissanpennun ja tämän vastikään kadulta pelastetun emänsä Noodlesin elämää ilmeisesti jonkun yksityishenkilön hoivissa. Streamissa on mukana äänet, muttei paikalliseen (Philadelphia, USA) yöaikaan (yksityisyyssyistä), joten kannattaa tsekkailla lähetystä eri vuorokaudenaikoina kuullakseen ääniäkin. Tämän merkinnän julkaisuhetkellä niitä ei kuulunut. Pikkukisujen ininä ruoasta taistellessa ja muista pennuista eksyessä, kömpelöt pyllähdykset ja sisaren kanssa mähistelyt vievät taatusti kissaihmiset mukanaan, ne kun veivät tämän koiraihmisenkin samantien. :D Ai mikä akuutti kissanpentukuume ja oliko tänään muka jotain muutakin ohjelmaa, häh?

Tässä vielä suora linkki streamiin, ettei tarvitse pelkästään mun blogin kautta noita palleroita katsella. :)

Kissaneitoja heinikossa

Kerrottakoon heti alkuun niille, jotka ovat löytäneet tiensä (eli traagisesti vahingossa eksyneet) tämän blogin lukijoiksi vasta joskus viime kesän jälkeen, ettei tämä kissojen juhannusulkoiluhomma ollut mikään ex tempore -keksintö. Tämä taisi olla sarjassaan kolmas juhannus, kun katit ovat meillä asuessaan ulkoilemaan päässeet (esim. edellisen juhannuksen ulkoilujuttukin blogin arkistosta löytyy). Ja miksi juuri juhannuksena? No koska ylikansoitetulla laitakaupungillakin on aina tuolloin ihanan hiljaista verrattuna normaaliin arkeen, lähes kaikki paikalliset älämölisijät kun ovat paenneet mökeilleen elämöimään. Sinni ja Pätkis ovat sen tason herkkiksiä, että maastoutuvat kauhuissaan havaitessaan mitä tahansa liikennettä (pelkkä kävelijäkin jossain kauempana on hirmuinen kammotus) eivätkä suostu liikahtamaankaan ennen "epäilemättä murhanhimoisen vihollisen" häipymistä maisemista, sama miten yrittää rohkaista, joten juhannusulkoilun on todettu olevan niille vähiten stressaava kokemus. (Eikä Pätkiksen mainio taipumus kehitellä itelleen helpohkosti stressin laukaisema virtsatulehdus sekään liiemmin innosta kissoja kiusaamaan...)

Juhannusulkoilijat vuosimallia 2012.

Tuttuun tapaan Pätkylä oli jälleen se, joka nautti ulkoilusta Sinniä enemmän, minkä vuoksi se pääsikin peräti kahdelle eri reissulle viikonlopun aikana. Sinni jäi oikein mielellään siksi aikaa parvekkeelle aurinkoa palvomaan. Pätkiksen kanssa on kyllä hauska ulkoilla, oikea liikkuminenkin kun onnistuu eikä tarvitse olla joka hetki kaivamassa kattia jostain pensaan suojista tärisemästä kuten Sinnin kanssa joutuu. Kuvasin - kuten aiemmin kerroinkin - myös pari suht' tyhjänpäiväistä videota, jotka kuitenkin onnistuvat todistamaan, kuinka eräs sisällä laiska ja vetelä ei välttämättä ole ihan samanlainen tuolla ulkosalla... Muistakaa klikata paras videolaatu päälle tuosta playerista! 

Aika määrätietoisen vauhdikasta menoa vetelykseksi haukutulta ragdollilta, vai mitä sanotte? Kyllähän tuommoisen kanssa mielellään lenkille lähtee, jos nyt ei ihan sellaisen hikikuntoilun perään sentään haikaile. Sellaista varten on onneksi olemassa eläinlaji nimeltä "koira", joka pitää huolta hikikuntoilusta usein silloinkin, kun sellaista ei välittäisi välttämättä edes harrastaa. ;) Mutta noh, eiköhän tässä ole nyt jo löpisty tarpeeksi. Tähän perään kummiskin vielä muutamia kuvia kissojen retkestä, kuten perinteetkin jo velvoittavat. :)

Ulkoilu on edelleen aika vakavaa puuhaa.

Maastoutumisharjoituksia maatiaisittain.

Maastoutumisharjoitus parimuodostelmassa. Juu, kukaan ei huomaa.

Neiti kesäheinä on kenties vähän äkäinen?

Toinen neiti on taasen lähinnä nälissään, mutta piru, eväät jäivät kotiin!

Paremman puutteessa maistuvat joskus luomukasviksetkin.

Kylläisenä olikin hyvä jälleen maastoutua.

Pikkukisu isona kisuna.

Sattuipa kerran juhannuksena

Niin kivaa kuin se olisikin viettää juhannusta ison veden äärellä mökkeillen, ei meidän laumalla moista mahdollisuutta ollut. Niinpä oli vain yritettävä tehdä kaupunkijussista niin luonnonläheinen kuin vain mahdollista. Tämän me teimme tietysti porukalla ulostellen (onneksi Ouluun sattui tosi näpsäkkä kesäsää), joskin rajallisista talutus- ja kantoraajoista johtuen ulosteltiin kerrallaan vain parin elikon voimin. Pitäisi kai hommata sellaiset pöljät kuomulliset lemmikkirattaat, jonne voisi kissuudet reippaamman ulkoilun ajaksi survoa. Siinä sitä olisi taas naapureilla ihmeteltävää, tämä katras jos koko porukalla ulkoilemaan lähtisi, jo pelkät valjastelevat kissatkin kun tuntuvat suurta ihmetystä tuolla kylillä herättävän. Pätkishän oli muuten lähellä saada elämänsä viimeisen slaagin törmättyämme käytävässä naapurin taaperoon, joka jo muutenkin reissua kauhistuneen kissaparan nähdessään karjaisi täysiä "MIIIIAAAAAAUUUUU!!!!" Pätkiksen ilme, noh, turha sitä on tässä yrittää kuvailla, se olisi nimittäin pitänyt ite jokaisen nähdä. Sen verran kaikui kyllä omissakin korvakäytävissä seuraavien minuuttien ajan, etten yhtään ihmettele, miksei kissa(kaan) suuremmin kyseistä kohtaamista arvostanut. :D

Ensimmäisessä satsissa, juhannusaattona, happihyppelivät tosiaan kissat (siitä reissusta kuvia myöhemmin) ja seuraavana päivänä Pätkis yhdessä Caron kanssa. Nämä kuvat ovat eiliseltä eli siltä jälkimmäiseltä reissulta, kuten tuon pystykorvan olemassaolosta saattaa joku osata päätelläkin, eh.

Carolus kahlittiin julkeasti puuhun...

...mutta hyvä se siellä varjossakin oli vahtia pitää.

Sillä aikaa toisella puolella auringonottoaluetta...

...nautiskeli kesästä ja kukkasista joku toinen.

Joku, jonka silmin maailma oli lähes pelottavan suuri...

...mutta silti aika kiehtovaa vaihtelua elämään kumminkin.

Laittelen teille vielä myöhemmin näytille ainakin yhden videon Pätkiksen "sporttisesta" liikehdinnästä heinikossa, reissun valokuvasaldo kun jäi aika laiskanlaiseksi. Palaillaan siis seuraavan kerran video(ide)n merkeissä. :)

Aurinkoista juhannusta!

T: No me tietty!

Iltapalaksi Nakki Special

Uusien uutisten jatkoksi jotain vanhaakin, kun noita rästikuvia riittää enkä kehtaa julkaisemattakaan jättää, kun tällainen blogi on täällä juuri noitakin varten olemassa. :) Tällä kertaa palataan kuvien myötä takaisin toukokuiseen Hollolaan, jossa pyöri jos jonkinlaista karvapersusta toisiaan hämmästelemässä. Näissä kuvissa päätähtenä loistaa maastonakki Roosa, joka tuntui kovasti poikalaumaa kiinnostavan, vaikka ajoittain hieman herkkanahkainen ja äkkipikainen olikin. Noh, naiset nyt tuppaavat vähän sellaisia turhasta juputtajia olemaan, lajissa kuin lajissa (myöntäkää nyt pois vaan, te tytöt, naiset ja muut vastaavat), ja poikien se on vain yritettävä kestää kaikkia naisten viirauksia, parhaansa mukaan ainakin.

Näin grillataan luomunakki.

Ei tähän voi mitään edes sanoa. :D

Ja näin näyttävästi ojentuvat sääret, koosta riippumatta.

Leon kanssa bongaamassa, hmm, jotain.

Kissapoikaakin kiinnostaa.

"Elä helvata tuu noin lähelle, sinä iso outo hyypiö!!!"

"Nii mitä sieltä alhaalta huutelit?" "E-een yhtään mitään... En niin yhtään mitään!"

Pitihän sen Caronkin vaivihkaa tytsyn berberiä tsekkailla.

"Haha, on se kyllä PIENI!" "Joo...ehe ehe...hehe...ja onks noi muka jalat? Ei oo totta!"

"Hmm, oishan toi vähän kuppasen kokonen tyttöystäväks, mut mut...tyttö ku tyttö!"

"Nonnii, jätäs meiät ny rauhaan kameroines. Meillä ois niiku riiuuhommat kesken täällä..."