Keväthepulointia

Oli tarkoitus laittaa näytille tuoreehkoja ulkoilukuvia viime viikolta, mutta eihän tässä nyt millään voi, kun kissojen eilinen keväthepuli kummittelee edelleen mielessä ja satuin sen osittain videollekin saamaan. Instagram-tiliämme seurailevat ovatkin jo sallittuun "instamittaan" lyhennetyn version varmasti nähneet samoin kuin Pätkiksen mattohepulivideon. Pätkis, tuo vanha kunnon mattofetisisti, ilahtui suunnattomasti saapuessamme viikonloppuna kyliltä kotiin peräti kahden uuden rullattavissa olevan maton kanssa. Ikävä kyllä nopeasti kuivuviksi mainostetut kostean tilan matot tuli hommattua koiraa varten autoon, joten tilanne vaatii pian uutta reissua IKEA:an, että saadaan Pätkikselle ihan oma painialusta. Ja Carokin hullaantui kyseisiin mattoihin, joten sekin taitaa tarvita omansa myös kotioloissa lorvimiseen, omaa petiä kun sillä ei ole. Eipähän tarvitse elikoiden ainakaan siitä valittaa, että matot loppuvat kesken. :D

Mitä tuohon kissojen leikkivideoon tulee, on aika harvinaista herkkua, jos ehtii moista kuvailemaan. Tyypithän eivät hirveän usein keskenään leiki ja ne vähäisetkin hipat kestävät enimmillään vain muutamia minuutteja. Tilanteen kehittymistä avitti eilen ystävämme Nälkä. Koska kissat syövät nykyään eri ruokaa, ei ruokaa voi olla vapaasti tarjolla aivan koko aikaa. Omasta mielestään aina nälkäiseen Pätkikseen tämä vaikuttaa lisääntyneenä aktiivisuutena ja leikkisyytenä (päivät eivät kulu aamusta iltaan ja illasta aamuun vain nukkuen), Sinniin taasen puheliaisuutena, viherkasvien naposteluna ja raivostuttavuuksiin asti kasvavana hellyydenkipeytenä aivan kuin se ei olisi ylikorostuneen hellyydenkipeä jo valmiiksi. Se vaan, että mukamas nälkäisenä pusketaan jo koiraakin. ;) Joka tapauksessa omasta mielestään liian harvoin ruokitut katit ovat pirteämpiä kuin ennen, ottavat toisiinsa totuttua enemmän kontaktia ja niin, saattavat jopa hepuloida yhdessä silloin tällöin. Laitetaan tämä nälän lisäksi myös kevään myötä lisääntyneen valon piikkiin, aktiivisuustaso kun tuntuu näinä aikoina nousevan yhdellä jos toisellakin!

Pesulla

Viime aikoina täällä meillä päin on ollut lievästi sanottuna "aika märkää", mutta kissat ovat saaneet olla kastumiselta turvassa. Tänään sekin sitten muuttui, sillä Sinni-parka joutui pesulle ja kyllä, siellä pesulla totisesti kastui! Kyseessä ei ollut mikään epäluottamuslause kissan omia siistiytymistaitoja kohtaan, vaan jo pidemmän aikaa pohdiskeltu kokeilu, josko pesulla olisi jotain vaikutusta kutinakiusaan. Eliminaatiodieettiruokavaliosta emme tosiaan ole toistaiseksi hyötyneet millään tavalla, mutta koska kaikki kortit kannattaa kääntää, vaihdoimme aiemmin tällä viikolla parin kuukauden ajan hyvin maistuneen hevosen yhtä hyvin maistuvaan kenguruun, jota nyt sitten syötellään odotellen yhtä laihoja tuloksia, kuin tähänkin asti. ;) Ei nyt vaan mitenkään suuremmin ole luottoa siihen, että löytäisimme ratkaisun ongelmaamme ruokavaliosta. Ja senpä vuoksi Sinni joutui pesulle. 

Pesuaineeksi valikoitui apteekissa myytävä Virbac Allermyl Vet -shampoo, joka on suunniteltu erityisesti allergisen ja atooppisen ihon puhdistamiseen ja hoitoon. Allermylin luvataan mm. lievittävän kutinaa ja ihoärsytystä, uudistavan ihoa ja antavan iholle suojaa ja sietokykyä kutinan aiheuttajia vastaan. Lupaukset kuulostivat juuri silti, että tätä, jos jotain, on meidänkin kokeiltava! :)

Sinnin mielestä tämä kokeilu olisi saanut jäädä kokeilematta. Kuvat kertovat teille varmasti kaiken oleellisimman, mitä nyt ne pesun aikaiset ääntelyt joudutte aivan itse kuvittelemaan. Ehkä ihan hyvä niin, sillä ne olivat niin säälittäviä, että jopa yleensä vain omasta vatsaröllykästään huolissaan oleva Pätkis hakeutui kylppärin oven taa huolestuneena huutelemaan. Carohan siellä toki oli korvat sojossa partiossa jo ennestään...

Voi kehveli, minkä teitte!

Pesun vaikutuksista kutinaan ei luonnollisesti ole vielä mitään tietoa, mutta tilannetta tietysti seuraillaan koko ajan. Lähiaikoina pesu varmasti myös uusitaan, sillä ääntelyistään huolimatta Sinni suoriutui kiusallisesta projektista hämmästyttävän rauhallisesti ja myötämielisesti edes yrittämättä raadella pesijöitä hengiltä. Aika iso plussa pelonsekaisiin etukäteisodotuksiin nähden. ;)

Pätkiksen keskiviikko

Ja tässäpä ne oleellisimmat pääkohdat jo olivatkin.

Musiikkia kissalle

Väittivät tuolla netissä, että kun kissalle soittaa rauhallista, oikein erityisesti juuri kissoille suunnattua pianomusiikkia, se rentoutuu. Tokihan kokeilimme. 

"Rentoutuminen", "halvaantuminen"...mitä näitä synonyymejä nyt olikaan? ;) Pätkiksen alkureaktio vastasi hihityttävän paljon muutamia kommentteja, joita YouTuben musiikkitallenne oli kerännyt: eipähän tarvinnut minuuttiakaan videon äänimaailmaa kuunnella, kun lattialla lorvaillut kissa jo hyppäsi viereen sohvalle alkaen kehrätä ja näyttäen niin maan perusteellisen hellyydenkipeältä kuin nyt Pätkiksen kaltainen "ei mikään sylikissa" vaan voi näyttää. Sama toistui toisellakin kertaa, joten mistään sattumasta ei varmastikaan voinut olla kyse. Pianomusiikki on Pätkiksen mielestä niin IN! Mitä tulee Sinniin, ei mainittavia reaktioita nähty, joten ne ovat sitten erilaiset taiteenlajit, jotka Sinniä viihdyttävät.

Vaan eipä tuo Pätkiksen mieltymys pianomusiikkiin loppupeleissä mikään valtaisa yllätys ollut. Unohtunut fakta kai lähinnä. Nimittäin jo vuosikausia sitten Karvahelvetin isännän melkoisen ahkerasti soinut kosketinsoitin aiheutti Pätkiksessä usein palavan tarpeen soittimen äärelle hakeutumiseen. Lähellekään samaan tunnelmaan eivät nykyisellään kotosalla soivat kitarat kattia johdata, mutta aina silloin tällöin nekin - erityisesti akustinen - karvaisia kuuloelimiä hurmaavat. 

Aivan oma tarinansa on ihanan kamala huuliharppu. Siitä on kerrottava tarkemmin joku toinen kerta ja oikein videon kera, se kun ei nimittäin olekaan enää pelkkä Pätkis, joka huuliharpun ääneen reagoi. :p