Musiikkia kissalle

Väittivät tuolla netissä, että kun kissalle soittaa rauhallista, oikein erityisesti juuri kissoille suunnattua pianomusiikkia, se rentoutuu. Tokihan kokeilimme. 

"Rentoutuminen", "halvaantuminen"...mitä näitä synonyymejä nyt olikaan? ;) Pätkiksen alkureaktio vastasi hihityttävän paljon muutamia kommentteja, joita YouTuben musiikkitallenne oli kerännyt: eipähän tarvinnut minuuttiakaan videon äänimaailmaa kuunnella, kun lattialla lorvaillut kissa jo hyppäsi viereen sohvalle alkaen kehrätä ja näyttäen niin maan perusteellisen hellyydenkipeältä kuin nyt Pätkiksen kaltainen "ei mikään sylikissa" vaan voi näyttää. Sama toistui toisellakin kertaa, joten mistään sattumasta ei varmastikaan voinut olla kyse. Pianomusiikki on Pätkiksen mielestä niin IN! Mitä tulee Sinniin, ei mainittavia reaktioita nähty, joten ne ovat sitten erilaiset taiteenlajit, jotka Sinniä viihdyttävät.

Vaan eipä tuo Pätkiksen mieltymys pianomusiikkiin loppupeleissä mikään valtaisa yllätys ollut. Unohtunut fakta kai lähinnä. Nimittäin jo vuosikausia sitten Karvahelvetin isännän melkoisen ahkerasti soinut kosketinsoitin aiheutti Pätkiksessä usein palavan tarpeen soittimen äärelle hakeutumiseen. Lähellekään samaan tunnelmaan eivät nykyisellään kotosalla soivat kitarat kattia johdata, mutta aina silloin tällöin nekin - erityisesti akustinen - karvaisia kuuloelimiä hurmaavat. 

Aivan oma tarinansa on ihanan kamala huuliharppu. Siitä on kerrottava tarkemmin joku toinen kerta ja oikein videon kera, se kun ei nimittäin olekaan enää pelkkä Pätkis, joka huuliharpun ääneen reagoi. :p