maanantai 29. huhtikuuta 2013

Karkuri kiipelissä

Jos ei omassa huushollissa tapahdu tarpeeksi, pitävät "äksönistä" muut huolen, näköjään. :p Oli nimittäin joku lähitienoon misu saanut mielestään tosi hienon idean ja kiivennyt lähiötämme halkovan vilkkaan tien varressa sojottavaan puuhun. Siellähän tuo kökötti kapean latvan koristeena kuin olisi hengaillut tähystyspaikallaan joskus ennenkin.










Sieltä sitä sitten nuo muutamat puun juurelle kerääntyneet ihmiset koittivat alas houkutella ja välillä puuta ravistellakin, mutta ei vissiin oikein tuo alastulo napannut. Vaan taiteilihan tuo seikkailijaluonne ittensä lopulta alas tovin houkuttelun jälkeen (käytyään ensin puolessa välissä puuta kivuten kohta takaisin kohti latvaa), joten jäi ne hienot lähikuvat katista ottamatta, tarpeeksi lähelle yltävää putkea kun en kameraan ehtinyt harmikseni vaihtaa. No, saahan noista cropatuista sutuista sen idean selville kuitenkin. 

Niin lähti kissa pelastajiensa matkaan tiukasti turvalliseen syliin suljettuna. Semmoinen ilo niiden pelastajien kasvoilta heijastui, että saattoipa olla jopa heidän oma kissansa, joka seikkailulle oli lähtenyt. Mene ja tiedä, mutta loppu hyvin, kaikki hyvin, ja nyt on kissa varmasti paremmassa turvassa kuin oli puun latvassa keikkuessaan. :) Tällaisia maanantaipäiviä lisää, kiitos!


sunnuntai 28. huhtikuuta 2013

Kevään eväät

Maan kuivumista odotellessa (ja koska allekirjoittanutta on laiskottanut aivan naurettavan paljon, mitäpäs sitäkään tässä kieltämään. ;) ) ollaan jätetty vetolenkit pienelle paussille (kertaalleen tuossa alkuviikosta käytiin yksi pururatakierros heittämässä) ja keskitytty enemmänkin tuohon vapaamuotoiseen luonnossa hengailuun, joka ei ole yhtään hullumpaa sekään. Sitä omaa pihaa kun ei ole, tekee parin tunnin yhtämittainen luonnossa peuhaaminen ihmeitä sekä hihnan ala- että yläpään mielenterveydelle. Ei mieli happane, kun sitä huolella tuulettaa. 

Vähän tosin meinaa sylettää se, että Carohan meni taas keksimään sen vanhan lempiharrastuksensa (yhden niistä monista, hah!), maahan varisseiden kuivien puunlehtien syömisen. Koko ajan saa olla muistuttamassa, että "jätkä hei, on meillä kotona oikeaa ruokaakin..." Mutta ei. Kohta on taas turpa maassa kuivahtaneita lehtiä sisuksiinsa hamuamassa. Oh well, kaipa tuo on silti pienempi paha kuin kaikki ne pikkuiset hiekoituskivet, joita sama kaveri aikoinaan ihan pikkupikkupenikkana huiviinsa alati veteli. :p Siinä sitä oli kanssa vahtimista kerrakseen, pelkästään tuo taloyhtiön oma pihatiekin kun jo suorastaan ui niissä samperin kivissä, huh! Että ehkäpä tässä pitää olla tyytyväinen, kun se kivivaihe vaihtui noihin lehtiin...

































perjantai 26. huhtikuuta 2013

Sitä vaan, että...

Se on taas perjantaaaaaiiiiiiii!!! Kivasti muuten nuo pajunkissat köllöttelevät auringon lämmössä siellä täällä pitkin ryteikköjä. Eipä vaan pääsiäisen aikaan näkynyt noitakaan mailla halmeilla, hmph. Että sellainen jälkeenjäänyt kevät tänä vuonna. Kivat perjantait sitten sillekin vaan. x) Ja teille muille kans!










keskiviikko 24. huhtikuuta 2013

Koiranpäivä, joka päivä

Julkaisenpas nyt vaikkapa tämän koiranpäivän kunniaksi ison kasan lenkkikuvia viimeisen viikon ajalta, vaikkei mitään erityistä asiaa olekaan. :) Kuvista varmasti huomaa, että pururataa (sanon vanhasta tottumuksesta "puru", vaikka kyse onkin hiekasta sun muusta sellaisesta) ollaan ahkerasti kierrelty niin valjaissa kuin ilmankin. Lumet ja jäät ovat paikoitellen lähes kokonaan sulaneet, mutta harmiksemme paljon sitä vielä erinäisistä paikoista löytyy (jos muuten kuvittelette arvaavanne kuvien tuoreusjärjestyksen lumen määrän perusteella, voin vaikka vannoa arvauksenne menevän päin honkia. :p) samoin kuin mutaa, kuraa ja kaikkea muuta ihanaa koiran jatkuvaan pesemiseen innostavaa. Juu-u, innostaa ihan hirmuisesti! Onneksi Caro on helppo pestä, joten eipä tuosta nyt niiiiiiin kamalaa vaivaa kummiskaan ole, vaikka kuivia aikoja kovasti jo odotellaan. 

Että tämmöistä tänne: sadetta, paistetta ja kaikkea siltä väliltä. Normaaleja kevätpäiviä, siis. :)


Innoissaan vetää hän.


Jaa, pitäiskö tässä väistää - ja vähän vikkelään?


Tuohon jokeen ei liene asiaa muilla kuin itsetuhoisilla. Ja sorsilla, joita ei kuvasta erota, eh.


Oululainen mäki. Mäki. Omg!


Joku mettäläinen.


Ny on tukeva asento.


Taasko se jäi kuvailemaan?


+12 C = runsasta kielen ulkoilutusta narun kummassakin päässä.


Ballerinan vetäminen on aika rankkaa.


Märkä rakki, muhjuinen polku.


Otus.


Omaankin nokkaan lähes törkeän hyvältä tuoksunut koiran huvipuisto. :p


Kuvaustauko.


Mörköä mä lenkitän.


Ite mörkö.



lauantai 20. huhtikuuta 2013

Lorisee jo!

Nämä videot eivät paljon selittelyjä kaipaa. Ne osaavat aivan keskenäänkin kertoa kuinka kova juttu se on, että uimamaisteri löysi pitkän tauon jälkeen sen luonnonihmeistä itelleen rakkaimman, nimittäin vapaana virtaavan veden. :p Lumi sulaa ja uimakausi lähenee, voi mahoton!







tiistai 16. huhtikuuta 2013

Lenkkeilyä kolmen promillen humalassa

Kysykää keneltä tahansa meidät eilen metsälenkillä nähneeltä (onneksi kukaan ei tietääkseni nähnyt, mutta kaikkihan on toki mahdollista), niin he sanoisivat mun olleen vähintäänkin kolmen promillen humalassa koiran perässä horjahdellessani. Siltä se lenkin metsäosuus nimittäin ainakin tuntui (ei sillä, että moisesta humalatilasta mitään tietäisin, tietenkään!), kun vähintään joka kolmannella askeleella muhjuluminen polku petti alta jalan humpsahtaessa syvälle hankeen ja meikäläinen sai tehdä kaikkensa, ettei humpsahtanut perässä. Alkoi ihan naurattaa, kun oli niin vaikeaa, ja koira se vaan pyyhälsi vauhdilla ohi jääden edemmäs tuijottamaan, että "mikä siellä ny taas kestää, häh?". :D Huh, olipahan vaan hullun hommaa sekin taas! Saatiin tuhrattua alle kuuden kilometrin lenkkiin sama aika kuin viime viikolla päälle kahdeksaan kilometriin, joten se varmasti kertoo myöskin jotain valitsemamme reitin haastavuudesta. 

Samalla reissulla korkattiin myös talvisin hiihtäjille varattu kuntorata, koska se vaikutti kaikkea muuta kuin hiihtokelpoiselta, hiekkakin kun sieltä lumen alta paikoitellen jo innokkaasti pilkisteli. Kyllä siellä silti yksi kaheli vielä hiihteli, mutta luulenpa, ettei hiihdä enää tänään. :p Mehän ei maltettaisi millään odottaa loppujenkin lumien sulamista, koska kovasti olisi jo ikävä pyrähtelyä leveällä hiekkatiellä kaiken sen viimeaikaisen kapeilla ja upottavilla poluilla toheloimisen jälkeen...


Maata näkyvissä, viimeinkin.


Äh, täällä onkin vielä talvi. Menis pois!


Varmin tapa pilata armoton juoksuhepuli, on ottaa kuvausvälineistö esiin. x)


maanantai 15. huhtikuuta 2013

Kissanpäivät

Sunnuntaina olivat kissanpäivät jälleen parhaimmillaan: eipä tarvinnut puhtaalta tuoksuvan Pätkiksen muuta kuin auringonpaisteessa sängyllä pyöriskellä ja ehkä jopa vähän kehräillä, kun turkkia suoraksi siistittiin. Kyllä vaan kelpasi!






sunnuntai 14. huhtikuuta 2013

Mirri märkänä

No niin. Nyt, kun ollaan hoidettu ne tärkeimmät esivalmistelut, eli houkuteltu paikalle kissaihmisten lisäksi myös ne kaikki kulmakunnan hiljaiset tirkistelijät (terve vaan teillekin!), on aika paneutua itse asiaan. Ja sehän on operaatio nimeltä "Mirrin pesu".

Jo iät ja ajat pelkän suunnittelun asteella ollut paikoitellen hieman rasvaturkkisen Pätkiksen pesuoperaatio toteutui viimein eilen, sillä mikäs sen mukavampi näky lauantai-iltana olisi kuin märkä karvainen mirri. Oletettavasti kyseessä oli Pätkiksen elämän ensimmäinen suihkureissu, mutta jos ei ollut, niin ainakin se oli ensimmäinen laatuaan meidän yhteiselomme aikana (eli aikana, joka on muuten kestänyt jo yli kuusi vuotta, oho!). 

Olimme isännän kanssa aivan varmoja, että operaatiosta seuraisi paljon mouruntaa, taisteluarpia ja loukattuja tunteita, sillä tavallisesti pienetkin vesiroiskeet saavat Pätkiksen säntäämään karkuun mahanalus jalkoja täynnänsä. Väärässäpä oltiin. Siinä se katti seisoi suihkun lattialla hievahtamatta ja ääneti, kun isäntä piti kyljistä kiinni ja meikäläinen käsisuihkulla ja kissanpesuaineella turkkia kaikkialta kaulan alapuolelta mylläsi. Vasta ihan lopussa tuo epämääräinen kasa likomärkää karvaa päästi pari ei nyt niin kamalan iloluontoista maukaisua, mutta sitä ennen samainen kasa näytti oikeastaan vain nauttivan saamastaan huomiosta. Outo eläin. Kun koitti hetkellinen itsenäisen kuivattelun hetki, alkoi armoton märinä ja kylppärin oven nyrkeillä takominen. Onhan se nyt kamalaa, kun turkista tipahtelee niitä kamalan pelottavia pisaroita!


Huiskun tilalle ilmestyi ruoska.


"Onks tää ny kivaa?"


Sinnistä tilanne oli vähintäänkin hämmentävä.


"Voisssaaaa****..!"


Se arvostaa.


"Very funny, haa haa."


"Mä tapan sut, ku nukut. Ei mulla muuta."


Kuvatkin sen jo todistavat, että vaikkei se varsinainen suihkussa käyminen nyt odotuksiemme vastaisesti niin kauhean kamalaa ollut, on kuivattelu sitten sitäkin ankeampaa puuhaa. Vaan onpa meillä nyt hirmuisen pehmeä ja kooltaan selvästi entistä kapeampi kissa! Koitan sitä tässä tänään tai viimeistään lähipäivinä vasta harjattunakin kuvailla. Eilisen kuvat todistavan myös sen, että karvanlähtöaika taloudessamme jatkuu edelleen. Tuo mm. viimeisessä kuvassa näkyvä eteisen mattohan tosiaan imuroitiin noin vuorokausi ennen hetkeä, jona nämä kuvat kuivattelevasta kissasta ikuistettiin. Siistiä siis on. ;)

Joo-o. Lähdenpäs tästä vaihteeksi vaikkapa imuroimaan. Sommoro!



perjantai 12. huhtikuuta 2013

Säällä kuin säällä, veto päällä

Mitäpäs muuta sitä oltaisiin eilen ja tänään tehty kuin into pinkeänä valjasteltu. :) Se viimeksi manattu persremmikin pääsi tositoimiin mukaan, kun hoksasin, että sen törkeäm... räikeämmän nelivärisen puolenhan voi kääntää piiloon, jolloin näkyville jää huomattavasti vähemmän oksett... ruma musta nauha sinisillä sivuviivoilla. Eihän se kokomustaa nauhaa voita, mutta lähelle pääsee. Pienestä se on katsokaas kiinni, tietyissä piireissä. ;) Ei mutta nyt kun on kunnon vetovyö käytössä ollut, niin enpä varmaan enää lipsuisi persremmittömien mallien puoleen. Ei meinaan tarvitse enää kuluttaa aikaa selkää pitkin ylöspäin hivuttautunutta vyötä korjaillen, kun on remmit, jotka pitävät vyön tismalleen siinä, missä sen haluan olevan.

Eilen oli tosi aurinkoista ja lämmintä, joten Caro sai viettää hyvän tovin vapaana temuten. Lumi maistui ja riehakas hankisukeltelu oli kova sana, sen verran lämmin tuntui otuksellakin olevan. Tänään sää oli sitten sekä tuulinen että harmaa eikä me muutamilta vesipisaroiltakaan vältytty. Polut ja leveämmät metsätiet muhjuuntuvat kovaa vauhtia, joten tämän päivän reissu meni lähinnä reipastahtiseksi kävelyksi ilman mitään kummempia juoksentelusessioita. Ei tuntunut Carollakaan suuria menohaluja olevan, vaikka intoutuikin spurttaamaan, jos ite intouduin. Aika laiskalla päällä oltiin kumpainenkin, mutta tuli sitä silti päälle kahdeksan kilometrin verran polkua tallattua samoin kuin eilen, joten eiköhän me laiskiaiset ihan hyvät kuntoilut siitä reissusta saatu kuitenkin. Itellä on ainakin jalat muusina koiran maatessa nojatuolissa raukeana kuin nuijanukutuksen olisi saanut, joten saapi kelvata. :p

Tässä vielä kännyräpsyjä näistä kahdesta päivästä. Ekana eilisen aurinkoa ja lopuksi muutama todiste perjantain harmaudesta.


Tallotaan sitä lunta!


"Woooow, löyty palikka!" Ja tovi sitä suussa kannettiinkin. x)


"Ooksää siellä vielä?"


"Saanks mä ottaa tän mukaan?" "No mitäpä kuule luulet!?"


Kevät tuoksuu hyvälle.


Lumipesulla. Pitäähän sitä, kun vielä ehtii!


Kukkulan kuninkaan kaukainen sukulainen, Nyppylän nynny.


"Tuus takas sieltä." "Okei!"


Karvanaaman kallistelua.


No ylläri. Löytyi keppi.


"Eiks oo hieno keppi?" :B


Tänään tällaista.


Sää on yhtä pirtsakka kuin sillan kaide. :p


"Tuoksuuko täällä vesi jossain? Semmonen UIMAvesi? Voisko olla..?"