Koiranpäivä, joka päivä

Julkaisenpas nyt vaikkapa tämän koiranpäivän kunniaksi ison kasan lenkkikuvia viimeisen viikon ajalta, vaikkei mitään erityistä asiaa olekaan. :) Kuvista varmasti huomaa, että pururataa (sanon vanhasta tottumuksesta "puru", vaikka kyse onkin hiekasta sun muusta sellaisesta) ollaan ahkerasti kierrelty niin valjaissa kuin ilmankin. Lumet ja jäät ovat paikoitellen lähes kokonaan sulaneet, mutta harmiksemme paljon sitä vielä erinäisistä paikoista löytyy (jos muuten kuvittelette arvaavanne kuvien tuoreusjärjestyksen lumen määrän perusteella, voin vaikka vannoa arvauksenne menevän päin honkia. :p) samoin kuin mutaa, kuraa ja kaikkea muuta ihanaa koiran jatkuvaan pesemiseen innostavaa. Juu-u, innostaa ihan hirmuisesti! Onneksi Caro on helppo pestä, joten eipä tuosta nyt niiiiiiin kamalaa vaivaa kummiskaan ole, vaikka kuivia aikoja kovasti jo odotellaan. 

Että tämmöistä tänne: sadetta, paistetta ja kaikkea siltä väliltä. Normaaleja kevätpäiviä, siis. :)

Innoissaan vetää hän.

Jaa, pitäiskö tässä väistää - ja vähän vikkelään?

Tuohon jokeen ei liene asiaa muilla kuin itsetuhoisilla. Ja sorsilla, joita ei kuvasta erota, eh.

Oululainen mäki. Mäki. Omg!

Joku mettäläinen.

Ny on tukeva asento.

Taasko se jäi kuvailemaan?

+12 C = runsasta kielen ulkoilutusta narun kummassakin päässä.

Ballerinan vetäminen on aika rankkaa.

Märkä rakki, muhjuinen polku.

Otus.

Omaankin nokkaan lähes törkeän hyvältä tuoksunut koiran huvipuisto. :p

Kuvaustauko.

Mörköä mä lenkitän.

Ite mörkö.