Mirri märkänä

No niin. Nyt, kun ollaan hoidettu ne tärkeimmät esivalmistelut, eli houkuteltu paikalle kissaihmisten lisäksi myös ne kaikki kulmakunnan hiljaiset tirkistelijät (terve vaan teillekin!), on aika paneutua itse asiaan. Ja sehän on operaatio nimeltä "Mirrin pesu".

Jo iät ja ajat pelkän suunnittelun asteella ollut paikoitellen hieman rasvaturkkisen Pätkiksen pesuoperaatio toteutui viimein eilen, sillä mikäs sen mukavampi näky lauantai-iltana olisi kuin märkä karvainen mirri. Oletettavasti kyseessä oli Pätkiksen elämän ensimmäinen suihkureissu, mutta jos ei ollut, niin ainakin se oli ensimmäinen laatuaan meidän yhteiselomme aikana (eli aikana, joka on muuten kestänyt jo yli kuusi vuotta, oho!). 

Olimme isännän kanssa aivan varmoja, että operaatiosta seuraisi paljon mouruntaa, taisteluarpia ja loukattuja tunteita, sillä tavallisesti pienetkin vesiroiskeet saavat Pätkiksen säntäämään karkuun mahanalus jalkoja täynnänsä. Väärässäpä oltiin. Siinä se katti seisoi suihkun lattialla hievahtamatta ja ääneti, kun isäntä piti kyljistä kiinni ja meikäläinen käsisuihkulla ja kissanpesuaineella turkkia kaikkialta kaulan alapuolelta mylläsi. Vasta ihan lopussa tuo epämääräinen kasa likomärkää karvaa päästi pari ei nyt niin kamalan iloluontoista maukaisua, mutta sitä ennen samainen kasa näytti oikeastaan vain nauttivan saamastaan huomiosta. Outo eläin. Kun koitti hetkellinen itsenäisen kuivattelun hetki, alkoi armoton märinä ja kylppärin oven nyrkeillä takominen. Onhan se nyt kamalaa, kun turkista tipahtelee niitä kamalan pelottavia pisaroita!

Huiskun tilalle ilmestyi ruoska.

"Onks tää ny kivaa?"

Sinnistä tilanne oli vähintäänkin hämmentävä.

"Voisssaaaa****..!"

Se arvostaa.

"Very funny, haa haa."

"Mä tapan sut, ku nukut. Ei mulla muuta."

Kuvatkin sen jo todistavat, että vaikkei se varsinainen suihkussa käyminen nyt odotuksiemme vastaisesti niin kauhean kamalaa ollut, on kuivattelu sitten sitäkin ankeampaa puuhaa. Vaan onpa meillä nyt hirmuisen pehmeä ja kooltaan selvästi entistä kapeampi kissa! Koitan sitä tässä tänään tai viimeistään lähipäivinä vasta harjattunakin kuvailla. Eilisen kuvat todistavan myös sen, että karvanlähtöaika taloudessamme jatkuu edelleen. Tuo mm. viimeisessä kuvassa näkyvä eteisen mattohan tosiaan imuroitiin noin vuorokausi ennen hetkeä, jona nämä kuvat kuivattelevasta kissasta ikuistettiin. Siistiä siis on. ;)

Joo-o. Lähdenpäs tästä vaihteeksi vaikkapa imuroimaan. Sommoro!