Kevään eväät

Maan kuivumista odotellessa (ja koska allekirjoittanutta on laiskottanut aivan naurettavan paljon, mitäpäs sitäkään tässä kieltämään. ;) ) ollaan jätetty vetolenkit pienelle paussille (kertaalleen tuossa alkuviikosta käytiin yksi pururatakierros heittämässä) ja keskitytty enemmänkin tuohon vapaamuotoiseen luonnossa hengailuun, joka ei ole yhtään hullumpaa sekään. Sitä omaa pihaa kun ei ole, tekee parin tunnin yhtämittainen luonnossa peuhaaminen ihmeitä sekä hihnan ala- että yläpään mielenterveydelle. Ei mieli happane, kun sitä huolella tuulettaa. 

Vähän tosin meinaa sylettää se, että Carohan meni taas keksimään sen vanhan lempiharrastuksensa (yhden niistä monista, hah!), maahan varisseiden kuivien puunlehtien syömisen. Koko ajan saa olla muistuttamassa, että "jätkä hei, on meillä kotona oikeaa ruokaakin..." Mutta ei. Kohta on taas turpa maassa kuivahtaneita lehtiä sisuksiinsa hamuamassa. Oh well, kaipa tuo on silti pienempi paha kuin kaikki ne pikkuiset hiekoituskivet, joita sama kaveri aikoinaan ihan pikkupikkupenikkana huiviinsa alati veteli. :p Siinä sitä oli kanssa vahtimista kerrakseen, pelkästään tuo taloyhtiön oma pihatiekin kun jo suorastaan ui niissä samperin kivissä, huh! Että ehkäpä tässä pitää olla tyytyväinen, kun se kivivaihe vaihtui noihin lehtiin...