Niilon ja Jalon - ja kai pikkuisen heidän emäntänsäkin ;) - blogista tupsahti 11 kysymystä, joten tässäpä vastauksia niihin. Ja kiitokset haasteesta, tietty! Laitan tähän samaan syssyyn piristeeksi ne loput Päijänne-kuvat, että päästään viimein niistäkin.
1. Mitä koiraa muistutat luonteeltasi?
Jaa-a. Olen varmaan sekarotuinen, johon on miksattu hyvinkin erilaisia rotuja. Välillä tulee oltua hirmuisen sosiaalinen ja lempeä, mutta monesti iskee valtava tarve saada omaa rauhaa, suunnilleen jokainen eteen osuva pärstä nyppii jollain tapaa (täysin ilman syytä) ja tekisi mieli komentaa suureen ääneen kaikkea, mikä liikkuu. Luulenpa, että ainakin mäyristä mussa on siis pakko olla ellen sitten ole jopa puhdas sellainen, tuo kuvaus nimittäin kuulosti justiinsa siltä. :D
2. Muuttuuko elämäntilanteesi muutoksissa koira muualle vai pysyykö aina matkassa?
Tässä vissiin tarkoitettiin, että "muuttaako", vai? Noh, vastaan sen mukaan eli sori, jos vastaan vinksin vonksin. Mutta siis koirasta en luovu, vaikka mikä olisi. Järjestän elämän aina siten, että koira mahtuu mukaan kuvioon, vaikka tilanne vaatisikin jonkinmoista säätöä tai joistain asioista luopumista. Koiraton elämä ei ole mua varten, joten vaikka iskisi se kuuluisa allergia, en koirasta luopuisi. Aina löytyy keinoja, jos tahtoa piisaa. Tietysti jos oma terveystilanne muuttuisi jostain syystä toivottomaksi ja olisi selvää, että koira jäisi sen vuoksi pysyvästi ilman kunnollista huolenpitoa ja aktivointia, olisi ainoastaan oikeudenmukaista antaa koiralle uusi koti.
3. Mies vai koira? Valintatilanteessa?
Miehestä en ole vastuussa, koirasta olen, joten vastaus on koira, hah! En kyllä ikipäivänä voisi edes harkita sellaista miestä, jonka kanssa koirallinen elämä ei tulisi kysymykseen.
4. Onko koirasi sinulle joskus ja milloin rasite?
Ei varsinaisesti. Rasittava se voi kyllä olla. ;)
5. Hellin hetkenne yhdessä, mitä touhuatte?
Varmaankin ne hetket, kun tulee oikein ajan kanssa siliteltyä ja rapsuteltua koiruutta. Sehän on aika hellää touhua se.
6. Ikävöitkö koiraasi töissä tai opintojen parissa?
En voi sanoa koskaan suuremmin ikävöineeni. Sen verran paljon ollaan alusta asti oltu yhdessä, että ero silloin tällöin tekee vain hyvää. Silloin kyllä ikävöin aivan törkeän paljon, kun yhden ainoan kerran reissasin Oulusta Hollolaan ilman koiraa peräti pariksi viikoksi. Ekat neljä päivää olivat todella pönttöjä, sitä kun oli niin tottunut, että se koira reissasi AINA mukanani etelään.
7. Voisitko pitää vain ja ainoastaan tarhassa koiriasi?
En ikinä! Tarhan kyllä luultavasti rakentaisin, jos oma piha olisi, mutta vakituiseksi asukiksi en sinne yhtäkään koiraa laittaisi sen enempää kuin pihalle ketjunkaan päähän. Caro ei kyllä osaisi tarhassa ollakaan, sille kun on tärkeää olla aina siellä, missä ihmisetkin ovat. Ei se viihdy yksin ulkona edes omakotitalon pihalla, elleivät ihmiset ole siellä myös. Paimenkoiran tyyppivikojahan tuokin on, heh!
8. Saako koirasi nukkua sängyssäsi?
Periaatteessa juu, mutta koska pentuna moinen oli kiellettyä, ei se nykyäänkään sängyssä pitkiä aikoja viihdy eikä sinne kovinkaan usein nukkumaan edes hakeudu. Kun ei ole tottunut, ei ole suurta hinkua totutellakaan. Hyvä vaan.
9. Matkat tai lomat, onko sinulla hoitaja vai hoitola?
Matkustellaan niin vähän ilman koiraa, ettei olla noita hoitopaikkoja oikeastaan edes tarvittu, mutta Hollolasta vinttien luota löytyy hoitopaikka nykyisin, jos tarvetta on. Hoitoloista Carolla ei ole kokemusta ollenkaan.
10. Miten toteutat eläinsuojelua omassa elämässäsi?
Liian vähän... Facebookissa tulee jaettuja kaikenlaista teemaan sopivaa materiaalia yleisen tietämyksen lisäämiseksi, vaikkei sillä tavalla mitään suuria muutoksia aikaan saadakaan. Niin ja välttelen viimeiseen asti kastematojen ja kotiloiden päälle astumista, ampiaisten, hämisten, kärpästen ja vastaavien tappamista, sekä tien yli viipottavien elukoiden päälle ajamista. :p Olen myös ajatellut tarjota tulevaisuudessa kodin jollekin löytökissalle ja/tai -koiralle. Ja miksei useammallekin, mutta vasta sitten, kun on tarpeeksi lääniä, missä temmeltää. Lapsesta asti olen haaveillut isosta eläinlaumasta, joten mikäs sen parempaa, jos tuon haaveen voisi toteuttaa auttamalla samalla kodittomia eläimiä. Tuossa taannoin tuli piipahdettua Päijät-Hämeen eläinsuojeluyhdistyksen pihakirpparilla ja rapsuteltua samalla reissulla muutamaa söpöä kotia etsivää kisuakin.
11. Kuka keksi koirasi tai koiriesi nimet, oliko taustalla tarinaa..?
Nimesin ite Caron kunnianosoituksena elämäni koiralle ja lapsuudenaikaiselle rakkaimmalle ystävälleni Karolle. :) Samaa nimeä en halunnut antaa, joten siksi ensimmäinen kirjain on C, se kun kuitenkin lausutaan samalla tavalla. Edesmenneen Roni-papillonimme nimesin myös. Halusin antaa sille nimen, joka kuulostaa ison koiran nimeltä, vaikken sitä ns. isoa koiraa tuolloin vuonna 1997 vielä saanutkaan. Ronin esikuva taisi muuten olla yhden eläinkaupan myyjän Roni-rottweiler, jota aina putiikissa vieraillessani ihailin.
Nimien keksiminen on muuten turkasen vaikeaa puuhaa ainakin, kun kyse on urospuolisesta koirasta! Tytsyille keksisin montakin kivaa nimeä, mutta urosten kohdalla mielikuvitus jumittaa täysin. En haluaisi nimetä koiriani nimillä, joita löytyy tuttujen koirilta sen enempää kuin kovin yleisillä nimillä, mutta kyllähän tuo Carokin eri versioineen todella yleinen nimi on. Hyvä nimi on mielestäni lyhyt ja napakka, ja jos siinä on R-kirjain, on se pelkkää plussaa, "ärrässä" kun on sellaista sopivanlaista tehokkuutta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos, kun kommentoit! :)