Eilen, kun aurinko paistoi ja lämpöasteet kipusivat kuuden asteen hujakoille (tänään puolta astetta vajaaseen kymmeneen, että hyvää joulun odotusta vaan! :D), järkättiin Daltonille ensimmäinen oikea metsäretki. Ei enää yksitoikkoista kopassa möllöttelyä, vaan tassuttelua omin tassuin. :) Ulkoilu suoritettiin Sinniltä lainatuissa valjaissa eli niissä ainoissa, jotka sai säädettyä tarpeeksi pieniksi pennulle, kun minivaljasvarastoamme tuossa aiemmin viikolla pojalle sovittelin. Eihän tuo valjaiden väri nyt erityisen macho ole, mutta minkäs teet, kun toinen on niin pieni rääpäle vielä.
Arvaattekin jo varmaan millaisen reaktion valjaiden sovitus tuossa tyypissä aiheutti. Joo-o: ei niin minkäänlaista. x) Siinä missä Pätkis ja Sinni tekevät vielä näin monen vuoden jälkeen henkistä ja varsin näyttävääkin jähmettymiskuolemaa saadessaan valjaat päälleen, lähti Dalton omiin leikkeihinsä ja jonkin ajan kuluttua iltatorkuille. Yli tunnin verran se niissä valjaissa totuttelupäivänä kulki, kunnes oli pakko myöntää, että typeräähän se on totutella asiaan, joka ei selvästikään vaadi minkäänlaista totuttelua.
Ulkoilu, sen sijaan, oli sen verran jännää, että Dalton oli otettava kopasta ihmisvoimin ulos, kun se omin askelin ulostautuminen ei tuntunut houkuttelevalta ajatukselta. No hei: lämmin karva-alusta vs. kostea sammal. Ketä se jälkimmäinen VOISIKAAN kiinnostaa?! Paitsi Caroa tietysti, mutta sitä kahelia nyt ei koskaan lasketa...
Dalton uskalsi tutkailla maastoa jonkin verran, mutta pääosin homma meni istuen ihmettelyksi ja toki myös sylissä hengailuksi, ettei tarvinnut palella mahdottomasti. Onhan siinä tottumista, kun on asunut koko pienen ikänsä sisätiloissa ja turkkikin on vielä heppoista pentukarvaa. Caro keskittyi Daltonia enemmän omaan palloonsa ja sitä ohjeistettiin noin muutoinkin pysymään etäämmällä pennusta, ettei viimeksi mainittu jää vahingossakaan villien koiraleikkien jalkoihin. Vähän sai toki haistella, rauhallisen nätisti tietty.
Eipä tuosta kai sen kummempia kerrottavia sitten keksikään. Kuvien kautta ne tunnelmat välittyvät varmaan parhaiten. Jos joulun pyhiksi sattuu hyviä kelejä ja sopivasti aikaa, otetaan reissu uusiksi ja ehkä Pätkiskin matkaan mukaan. :)
Hienoja kuvia, etenkin tuo viimeinen :)
VastaaPoistaKiitos! Se on yksi omistakin suosikeistani. :)
PoistaIhanan aurinkoisia kuvia! Ja Carolla ihana tuo pään kallistus-poseeraus :) Todella hypnotisoivat nuo Daltonin silmät..!
VastaaPoistaJoo, voi että se aurinko oli mahtavan piristävä ilmestys pitkästä aikaa! :) Caro on parhaimmillaan hölmöissä ilmeissä ja Dalton, no mm. noissa terävissä tuijotuksissaan. :p
PoistaDalton sointuu tuonne syksyiseen (joulukuussa, hmmm...) metsään todella kauniisti!
VastaaPoistaSyksyiseen, nimenomaan. Tuntui ja näytti samalta kuin lokakuu. :)
PoistaOn taas hienoja kuvia ja yhdessä Caro oikein hymyilee !
VastaaPoistaDaltonilla on paljon ihmeteltävää metsäretkellä, ei mitenkään muuten uskoisi että vain muutama päivä jouluun kun katselee kuvia ja maastoa.
Kiitti! :)
PoistaEi uskois ei. Joulumielen saa täällä etelässä hakea tänä vuonna ihan muista jutuista kuin lumisesta maastosta, vaan eipä se oo täysin siitä kiinni ennenkään ollut. :)
Hienoja kuvia! Daltonista tulee vielä oikea metsäpeto. :)
VastaaPoistaKiitos! :) Kovasti siitä semmosta ainakin yritetään kouluttaa, että ois elämässä vähän enemmän ihmeteltävää eikä aina niitä kotinurkkia vaan. :)
PoistaRohkea pikkukisu ja valjaiden väri passaa tosi hyvin! :) Toivottavasti sinne on jo tullut edes vähän lunta! Täällä vielä noin viikko sitten jännitettiin miten valkean joulun käy, mutta saatiin se kuitenkin. ♥
VastaaPoistaMeiltä jäi valkea joulu kokematta, mut yllättävän vähän se lopulta harmitti, ku aurinko paisteli ja kaikki meni noin muutoin nappiin. :) Ja ny on lunta meillä kans näin vuoden alkuun. :)
Poista