Onnea on...

...uusi sängynpäällinen, jonka voi vallata ja toki myöskin karvata ihan miten ikinä lystää...

...ja jonka päällä torkkuessa siniset unet vaihtuvat yllättäen joksikin aivan muuksi. Oikein raukeaa viikonloppua kaikille! Muistakaa nukkua paljon! :)

Muutto

Uusi vuosi on tuonut kissojen elämään paljon vaihtelua eikä vähiten siksi, että se aloitetaan aivan eri ympäristössä kuin edeltäjänsä. Jo ennen joulua kissat nimittäin pääsivät muuttopuuhiin, mikä ei aluksi miellyttänyt niitä yhtään kaikkien kivojen leikkipaikkojen kadotessa ympäriltä.

Ei mua kukaan näe, eihän?

Kyllä siinä oltiin hätää kärsimässä, kun sisään ja ulos lappasi porukkaa, joka kantoi pois piilopaikan toisensa jälkeen, kunnes lopulta suojana olivat vain verhot. Tai no suojakin on suhteellinen käsite, kuten kuvasta näkee... Noh, idea kai se on tärkein tässäkin asiassa.

Tuonneko mahtuu muka kaksi kissaa?

Oli kuitenkin aivan selvää, että kantokoppaan oli taas uskaltauduttava, jos meinasi selvittää minne ne kaikki huonekalut ja lelut loppujen lopuksi oikein katosivatkaan. Muutoksen vastahakoiset värinät viiksissään kissat matkasivat kopassaan kohti uusia nurkkia, joista täytyi alkaa omaa reviiriään valtaamaan.

Hei täähän haisee kodille!

Voin rehellisesti myöntää yllättyneeni kuinka nopeasti kissat uuteen kotiin sopeutuivatkaan! Ne nukkuivat autuaasti jo ensimmäisenä yönä, kierivät matolla tyytyväisinä ja leikkivät leluillaan aivan eri tapaan kuin vieraissa nurkissa kyläillessään. Ehkä ratkaiseva tekijä oli irtaimisto, joka oli ennestään kateille tuttua, vaikkakin aivan erilainen ympäristö muutoin olikin. Oma kiipeilypuu tuli tietysti tarkoin tarkastettua heti alkuunsa, vaan eivätpä katit malttaneet koko iltaa siinä keikkua, kun niin paljon muutakin nähtävää riitti.

Oiskohan tuonne turvallista hypätä?

Ja mitä kaikkea muuta Pätkis ja Sinni uudelta reviiriltään löysivätkään selviää tulevissa postauksissa!

Oksentelua ja raatelua joulukuusen juurella

Moni on varmasti sitä mieltä, etteivät lemmikit ymmärrä syntymäpäivistään saatika sitten joulusta yhtään mitään. Saanen vaan epäillä! Mulla on melko pitäviä todisteita, jotka väittävät toista.

Pukin karu kohtalo. Sori, jos
lahjanne jäivät tämän vuoksi saamatta.

Ei oo mittään kivvaa kissoille...

Annettuamme kissoille tänä vuonna lahjaksi vain ruokaa perinteisten lelujen sijaan, kosti Pätkis meille oksentamalla juuri syömänsä lahjaruoat (mukaan lukien puolet Sinnin osuudesta, ahmatti kun on) suoraan omaan ruokakuppiinsa. Että näin. Ensi vuonna kissat saavatkin sitten taas tuttuun tapaan huumehiiriä (kansanomaisemmin kissanminttuhiiriä) sekä jotain kivaa hiiren oloista, jossa on aitoa karvaa tai hassuja narunpätkiä.

Muutoin kissojen joulu mummin hoteissa näytti ja näyttää edelleen tältä:

Kah, laumastaan eksynyt
haavoittuvainen karkkipaperi!

Taisteluasento, jota kahjot ninjatkin kadehtivat.

Maastoutumista ennen ratkaisevaa taistelua...

Karkkipaperi saalistettu voitokkaasti!

Sivustaseuraajat osoittavat soturille suosiotaan.

Ja tämähän toki nauttii saamastaan huomiosta.

Loppuilta sujuukin sitten vähemmän
sotaisissa merkeissä leppoisasti jouluisen
rapinamaton päällä loikoillen.

Karvahelvetti toivottelee kaikille lukijoilleen oikein

Mjaukasta Joulua
ja
Vauhdikasta Uutta Vuotta!

Kissa matkustaa

Vaikka näin ihmisen kannalta katsottuna Oulusta Lahteen lumipöllyssä ajaminen päästäkseen niihin perinteisimpiin mahdollisiin joulunviettopuuhiin onkin hieman rankempaa kuin kuusi tuntia kantokopassa reporankana kaverin kanssa loikoilu, niin noin vain loppui väsyneiltä koppimatkaajiltakin puhti hyvin pian perille päästyämme. Allekirjoittanut eli päivän kuski - yllätys yllätys - sinnittelee vielä, joskaan ei ole ehkä ihan elämänsä tehokkaimmassa olomuodossa.

Sorsan pylly on maailman paras unikaveri.
Huomatkaa myös kepin sijainti.

Isommat kissayksilöt leviävät mieluiten
laajemmille pehmusteille.

Jäivät kaikki leikitkin kesken, kun mummin sohva huhuili kutsuvasti yhtä sun toista matkaajaa. Vaan mikäs se on joululomalla lorvaillessa, kun on lämmin tupa ja tarjoilu pelaa mummin rajattomasta huomiosta nyt puhumattakaan. Leluhiiret jaksavat kyllä odottaa muutaman päivän omine nokkineenkin.