Siistin kissan vastakohta

Miltä näyttää ja kuulostaa kissa, joka vihaa siivouspäiviä sydämensä pohjasta eikä vähiten sen reviirillä metelöivän imurin takia?

Pätkis näyttää teille mallia Karvahelvetin historian ensimmäisessä videossa. Laittakaa toki merkille voima, jolla se vastustajaa mätkii, ja miettikää sitten suuttimen paikalle Sinni, jolla onkin melkein aina pää auki tai ruvella reviiritaistelujen seurauksena... On siis selvää, ettei Pätkiskään aivan löysä alati maha pystyssä torkkuva sisustusesine ole, vaikka helposti niin voisikin olettaa.

Pätkis ei muuten vieläkään ole tajunnut, että kissateline kaikessa karvaisuudessaan EI ole talossa se paikka, joka voitaisiin jättää imuroimatta. Sinni sen tajusi jo ajat sitten valiten uudet imurivapaat alueet eikä enää edes suoranaisesti pelkää imuria, vaikka hieman varauksella siihen suhtautuukin - aivan kuten omistajansakin, täytyy myöntää. ;)

Kun aika pysähtyy

Toisinaan on niitäkin aamuja, joina totisesti yllättyy siitä mikä kaikki meitä verhojen takana, ikkunan ulkopuolella odottaa.

Niinä aamuina jopa hengittäminen saattaa hetkeksi unohtua. On vain täydellinen hiljaisuus ja äärimmilleen virittyneet aistit.

Onnea on...

...uusi sängynpäällinen, jonka voi vallata ja toki myöskin karvata ihan miten ikinä lystää...

...ja jonka päällä torkkuessa siniset unet vaihtuvat yllättäen joksikin aivan muuksi. Oikein raukeaa viikonloppua kaikille! Muistakaa nukkua paljon! :)

Muutto

Uusi vuosi on tuonut kissojen elämään paljon vaihtelua eikä vähiten siksi, että se aloitetaan aivan eri ympäristössä kuin edeltäjänsä. Jo ennen joulua kissat nimittäin pääsivät muuttopuuhiin, mikä ei aluksi miellyttänyt niitä yhtään kaikkien kivojen leikkipaikkojen kadotessa ympäriltä.

Ei mua kukaan näe, eihän?

Kyllä siinä oltiin hätää kärsimässä, kun sisään ja ulos lappasi porukkaa, joka kantoi pois piilopaikan toisensa jälkeen, kunnes lopulta suojana olivat vain verhot. Tai no suojakin on suhteellinen käsite, kuten kuvasta näkee... Noh, idea kai se on tärkein tässäkin asiassa.

Tuonneko mahtuu muka kaksi kissaa?

Oli kuitenkin aivan selvää, että kantokoppaan oli taas uskaltauduttava, jos meinasi selvittää minne ne kaikki huonekalut ja lelut loppujen lopuksi oikein katosivatkaan. Muutoksen vastahakoiset värinät viiksissään kissat matkasivat kopassaan kohti uusia nurkkia, joista täytyi alkaa omaa reviiriään valtaamaan.

Hei täähän haisee kodille!

Voin rehellisesti myöntää yllättyneeni kuinka nopeasti kissat uuteen kotiin sopeutuivatkaan! Ne nukkuivat autuaasti jo ensimmäisenä yönä, kierivät matolla tyytyväisinä ja leikkivät leluillaan aivan eri tapaan kuin vieraissa nurkissa kyläillessään. Ehkä ratkaiseva tekijä oli irtaimisto, joka oli ennestään kateille tuttua, vaikkakin aivan erilainen ympäristö muutoin olikin. Oma kiipeilypuu tuli tietysti tarkoin tarkastettua heti alkuunsa, vaan eivätpä katit malttaneet koko iltaa siinä keikkua, kun niin paljon muutakin nähtävää riitti.

Oiskohan tuonne turvallista hypätä?

Ja mitä kaikkea muuta Pätkis ja Sinni uudelta reviiriltään löysivätkään selviää tulevissa postauksissa!