Itku pitkästä ilosta. Tai jos ei itku, niin ainakin iso harmi. Caron iho ei sitten sitä "3 kertaa viikossa meressä + 1 lammessa" -uimatahtia kestänytkään, vaan saimme riesoiksemme jonkin asteisen kutinan. Koiruus siis rapsuttelee ja nypyttelee turkkiaan tavallista useammin, ja mikä "parasta", on se onnistunut nuolemaan ruhonsa kaljuimman kohdan, siis alavatsansa ihon melkoisen punaiseksi. Tämä siis huomattiin myöhään lauantai-iltana. Eipä meillä siihen muuta apua helluntain ajaksi ollut kuin Bepanthen ja nuolemisen kieltävä "EI"-käsky, apteekkimurtokaan kun ei tuntunut erityisen nerokkaalta idealta.
Ilmeisesti toimenpiteillämme on jotain vaikutusta ollutkin, sillä vatsa näyttäisi punoittavan hieman vähemmän mitä eilen. Toivotaan, että päästään vähällä, eikä muita kikkoja tarvittaisi. Ihmeen pienin vaivoin me ollaan tuon koiruuden kanssa eteenpäin päästykin eli mitään isompaa huolta ei ole tarvinnut terveydestä kantaa (toivottavasti ei nytkään). Kissat kyllä osaavat sen homman sitten koirankin edestä stresseineen ja virtsakivineen, eh...
Olisi helppo laittaa nämä ihopulmat Lintulammen syyksi, mutten kyllä millään jaksa uskoa, että syy on nyt siinä jorpakossa, vaan ennemminkin liiassa suolavedessä lillumisessa. Huomasin nääs tuossa puolessa välissä viikkoa eli toisen meriuintireissun jälkeen (joka kesti neljä tuntia, eli onpahan taas ihan oma vika tämä koko juttu), että otuksen silmät punoittivat ja että se tuntui rapsuttelevan itteään aivan samalla vimmalla, mitä viime kesänä mökkireissulla, jolloin elikko luonnollisesti ui joka päivä, kun ei malttaisi koskaan vedestä pois olla, jos mahdollisuus uimiseen tarjoutuu. Ja onhan se selvä, että kun omistaja lilluisi vedessä vaikka koko päivän, niin haluaahan se koirakin siinä mukana touhussa olla. Yritäpä siinä sitten estellä, jos ei voi toista kuumaan autoonkaan lukita. Tai kesämökkiin, jonka oven jopa puolivuotias koira sai ihan itse auki, jos sen yritti sisälle yksin jättää eikä sitä ovea lukinnut... Merivesi on selvästi Carolle järvivettä haitallisempaa (ellei koira nyt sitten ole jotenkin vuoden kuluessa herkistynyt), joten sen kanssa täytyy kyllä olla jatkossa tarkkana.
Helteet loppuivat täällä Oulussa lauantaihin (ihminen sanoo "byääääh!", koira sanoo "joko täällä voi hengittää? Jeshau!", kissat jatkavat aamusta iltaan hiljaa makaamistaan oli sää mikä hyvänsä), joten tässä ei nyt tarvitse noita koiranviilennyshommia enää kummemmin mietiskelläkään. On siis helppo pysytellä pois vesistöistä ja keskittää energiansa muihin kuntoilumuotoihin sekä ihon paranteluun. Treffejä Nanan kanssa ei tarvitse siis perua, vaikka emme nyt sitten uudemman kerran uimaan lähdekään.
Onko teidän lukijoiden joukossa muuten sellaisia, jotka olisivat huomanneet meriveden vaikuttavan koiranne ihoon tai silmiin jotenkin toisin kuin järvi/jokiveden? Netistä löysin hyvin hämmentävää "tietoa" aiheesta: toisaalla luki meriveden olevan koiralle parasta mahdollista uimavettä, toisaalla taasen väitettiin sen olevan hyvinkin haitallista. Yritä siinä sitten totuutta asiasta muutoin kuin omien kokemusten kautta selvittää. :D
PS. Muutin noiden postausten alla olevien "kommenttiruutujen" sisältöä ja ne saattavat muuttua vielä kaikessa hiljaisuudessa myöhemminkin, älkää siis suotta ihmetelkö.
Onko teidän lukijoiden joukossa muuten sellaisia, jotka olisivat huomanneet meriveden vaikuttavan koiranne ihoon tai silmiin jotenkin toisin kuin järvi/jokiveden? Netistä löysin hyvin hämmentävää "tietoa" aiheesta: toisaalla luki meriveden olevan koiralle parasta mahdollista uimavettä, toisaalla taasen väitettiin sen olevan hyvinkin haitallista. Yritä siinä sitten totuutta asiasta muutoin kuin omien kokemusten kautta selvittää. :D
PS. Muutin noiden postausten alla olevien "kommenttiruutujen" sisältöä ja ne saattavat muuttua vielä kaikessa hiljaisuudessa myöhemminkin, älkää siis suotta ihmetelkö.







































