Se tuttu synttärikakku

Niin, mihinkäs sitä toimivaa systeemiä vaihtaisi, joten nakeilla koristeltua maksalaatikkoa oli jälleen tänä vuonna sankarille tarjolla. :) Oli siinä kermajuustoakin mukana makua tuomassa, vaikka se nyt oli sivuseikka, koska "OOOH NAKKEJA!!!" Nakit, nuo viehkeäntuoksuiset väpättäjät, herkkumaailman valtiaat. Kissat saivat tyytyä tavalliseen märkäruokatarjoiluun, vaan eivätpä ne asian tiimoilta hapanta naamaa näyttäneet. 

Juhlaillallinen katosi kitusiin ihailtavan vikkelään, minkä jälkeen tarjoiltiin jälkiruokaa eli kuivattua kanafileelärpäkettä à la Hau Hau Champion (on muuten kova herkku meilläpäin nykyään) ja synttärilahjaa, jonka virkaa toimitti uusi iso nyörilelu. Sen verran sitä on tänään allekirjoittaneen syliin tuupittu ilmiselvät vetoleikit mielessä, että uskaltaisin väittää onnistuneeksi lahjaksi.

Sellaiset oli synttärit tänä vuonna. :)

Nenä tietää, että nakit ovat läsnä.

Oli siellä muitakin, evästä vailla.

Ei oo totta, toi herkku on MULLE.

Onko se sittenkään..? On se. Wow.

Ja eiku kiinni vaan.

Sin se män.

The Lahjan vuoro.

Paljon onnea 4-vuotiaalle!

Uskottava se kai on, vaikkei millään uskoisikaan: tänään juhlitaan ikuisen pikkukakaramme 4-vuotissynttäreitä. Huh! :) Riipaistiin tuossa iltapäivästä parin tunnin mittainen metsälenkki, jonka johdosta synttärisankari vetelee parhaillaan tuhdimman puoleisia hirsiä, vaan eiköhän tuo viimeistään siinä vaiheessa heräile, kun on synttäriherkun syömisen aika. Jos ei nakeilla kuorrutetun maksalaatikon viekoitteleva tuoksu uupunutta juhlakalua herätä, niin ei sitten mikään. Niin ja yksi pieni lahjakin olisi tarjolla, tietenkin. Paras lahja taisi silti joka tapauksessa olla se, kun sai hilluriehua metsässä niin maan pirusti ja autoillakin siihen päälle. Se, jos mikä, on aina hillittömän jännää hommaa.

Tähän perään kuvatunnelmia päivän lenkiltä ja tietysti myös se tärkein:

Hurrrrrrjasti onnea, Caro! :)

Kaikenkarvaiset ystävämme

Meidän lauantai sujui tämmöisissä merkeissä, tämmöisellä porukalla. Voin vakuuttaa, että vipinää ja vinkulelun huudatusta piisasi siinä missä ärinää, läähätystä ja hännänhuiskettakin. ;) Aina yhtä hulvatonta sakkia ovat nuo.

Nörtti mikä nörtti

Onhan se nyt selvää, ettei kahden nörtin lemmikeistä voi normaaleja varttua, mutta pistää se kyllä silti vähän miettimään, että milloinka olisi syytä huolestua, kun jo perheen kissakin kiintyy teknisiin vempaimiin siinä mittakaavassa, että viettää niiden äärellä kaiket päivät ja yöt siihen päälle. 

Kyllä vain, Sinni on keksinyt modeemin eikä missään muualla enää nukkuisi kuin työpöydän ylätasanteella modeemin päälle levinneenä. Ei ole lämpöpattereista ja pehmeistä pedeistä enää mihinkään, sillä tekniikka on nyt kuuminta ellei jopa ylikuumennutta hottia, kirjaimellisesti. Sinnin mielestä "ei saa peittää" -varoitusteksti ei missään nimessä voi liittyä millään tapaa viattomasti nukkuviin kissoihin, eikä irtokarvoista laitteen päällä, ympärillä taikka sisällä koidu minkäänlaista haittaa kellekään, nyt eikä tulevaisuudessa. 

Että jos tämä blogi jossain vaiheessa äkkiarvaamatta hiljenisi, niin syytä saati syyllistä olisi turha lähteä kovin kaukaa etsimään...