Iiiiihahaa, kauheesti on heppaa!

Ei pitäisi tuon evään loppua heti Sinniltä kesken:

Herrmannin hepat olivat kolhuistaan päätellen vähän hevostelleet reissun päällä...

Ja Feliwayhan ei sitten ole syötävää, joten annetaan sen vielä odotella tieteellisen kutinatestimme vaihetta, jossa Pätkis tekee paluun osaksi laumaa. Sitä saamme vielä hyvän tovin odottaa, kaikki kun on tämän ruokahommelinkin suhteen vielä aivan auki. Sillä selvähän se on, että taas kerran, kun täällä blogissa Sinnin edistystä hehkuttelin, laittoi kutina isompaa vaihdetta silmään. Niin se aina menee, kun jostain julkisesti iloitsee. x) Voi toki olla, että kutina lisääntyi, koska uutta heppaa odotellessa oli syötettävä sitä kengurua (tai sitten tähtien asento vain sattui olemaan väärä. Joo, sehän se varmasti syynä oli), mutta tästä eteenpäin edetään jämptisti pelkässä hevosenlihalla, jota tilataan hyvissä ajoin lisää vastoin kaikkia normaaleja hämäläishenkisiä toimintaperiaatteitamme. "Hiljaa hyvä tulee, pahasti myöhässä vielä parempi."

Hepparuoan ja Feliwayn lisäksi paketista pompsahti esiin pari valeriaana(tai virmajuuri)tyynyä, sillä on tullut jo pitkään mietittyä kelpaisikohan valeriaana Sinnille, joka ei kissanmintusta oikein innostu, ja mitä toteaisikaan Pätkis, kun saisi testiinsä uutta ihanaa huumausainetta. Toinen tyynyistä tuli jätettyä Karvahelvettiin Sinnin ihmeteltäväksi, kun taasen toinen vietiin eilen Pätkistä viihdyttämään. Pätkiksen tuotetestailuista on luvassa kuvia myöhemmin (Karvahelvetin Instagram-tililtä löytyy kylläkin jo yksi maistiainen, wink wink!), mutta Sinnin suhteen voi olla vähän hiljaisempaa, ei ole meinaan kovin kummoisia fanfaareja tuonkaan päihdyttävän aineen ansiosta töräytelty. Noh onpahan, hitto vie, edes yritetty - jälleen kerran! ;)

Arkea vain

Meille ei kuulu mitään jännää ja uskokaa pois, se on erittäin rentouttavaa. :) Tämänhetkinen arki yhden kissan ja yhden koiran taloudessa on hämmentävän rauhallista. Hiljaista. Ei kuulu sitä tuttua vaativaa märinää, komentavaa sähinää, veden litkimistä eikä varsinkaan jatkuvaa ruokakupin kilistelyä. Irtokarvan määräkin on tuntunut vähentyneen ainakin puolella normaalista. Toista se on varmasti Pätkiksen lomakohteessa, mummilassa, missä piisaa niin huomion kerjäämistä kuin sitä karvaakin. :p

Täällä meillä ollaan keskitytty hepparuoan mussutteluun (ensi viikolla saadaan lisää, joten sitä odotellessa kissan kuppiin loikkaa myös ajoittainen kengurueväs, ettei nälissään tarvitse olla) ja turkin takaisin kasvatteluun. Turkin suhteen näyttää tällä hetkellä mukavan lupaavalta, sillä kaljuiksi ehtineet kohdat (lähinnä vatsa ja raajat) vaikuttaisivat saaneen uutta karvapeitettä eikä uusia rupia ole pään alueella sen enempää kuin muuallakaan näkynyt. Turkin neuroottinen nuoleminen ja nypyttely on huomattavasti hillitympää kuin alkukuusta, muttei silti täysin poissa. Jopa aivan tavalliset leikityshetket tuntuvat aiheuttavan selkänahan nykimistä ja epätoivottua nuolemista aivan kuin positiivinen innostuminen aiheuttaisi kutinaoireita. Mystinen juttu on tuo, vaan sehän me totisesti jo ennestään tiedettiin, eh. Iloitkaamme kuitenkin noista pienistä edistysaskeleista ja toivokaamme, ettei takapakkeja otettaisi.

Mitä Caron ja Sinnin keskinäisiin väleihin tulee, niin niitäpä eivät hierrä sen enempää fyysiset kuin henkisetkään kutinat. Otukset nuuskuttelevat toisiaan tuttavallisesti päivittäin, ja yhyttipä isäntä ne jopa samasta sängystä omilla puolillaan nukkumasta tässä yhtenä päivänä. Eikä siinä muuten kai mitään, mutta kun tuolla Carolla ei ole lupa sänkyyn omin lupineen mennä. :p Koiraeläin meinasi vissiin, että jos kerran Sinnillä on lupa, niin varmasti on muillakin! Onhan se ihan loogisesti ajateltua kyllä, juu, mutta säännöstöä ei Caron harmiksi olla vieläkään muutettu. Voi koiraparkaa, kun niin väärin kohdellaan.

Auringon kultaamat hetket

Kutinataistelu jatkuu

Eli ei mitään hassutteluhommia tällä kertaa, sori.

Perjantain ohjelmistoon kuului reissu mummilaan, sillä oli aika hakea Sinni takaisin kotinurkkiin pyörimään. Se oli samalla päivä, jona aloitimme jälleen yhden pienen testin taistelussa kutinaa vastaan. Testin tarkoituksena on selvitellä vaikuttaako kissojen väliaikainen toisistaan erottaminen millään tapaa Sinnin kutinaan vaiko ei. Muutaman mummilapäivän aikana Sinni oli ehtinyt raapia niskaansa ja kaulaansa jälleen pienet arvet (ensimmäiset sitten loppuvuoden antibioottikuurin, jolloin arvet katosivat kokonaan), eli askel huonompaan suuntaan oli jostain syystä muutamassa päivässä otettu. Juu-u, perhana. :( Kenties tämä tapahtui Pätkiksen harrastaman äksyilyn vuoksi, kenties täysin sattumalta. Allergiat ja stressi ovat edelleen ne pääepäillyt, joten kumpaakin meillä koitetaan nyt minimoida. 

Mitä ruokavalioon tulee, kissat ovat syöneet toisistaan poikkeavaa ruokaa jo lähes kuukauden verran. Väliaikaisratkaisuna, zooplussan Integra Protectin (Sensitive) heppa- ja kengurumakuja samoin kuin Herrmanns Organicin heppaa testimaisteluun odotellessa, nappasimme Mustista ja Mirristä Thriven lohi- ja sillinaksuja, joista ei ole ollut minkäänlaista apua kutinaan. Maistui kyllä hyvin, jos jotain positiivista pitää keksiä.

Eilen alkoi sitten IP:n kengurun maistelu ja vaikkei sen kutinaa vähentävistä vaikutuksista olekaan mitään takeita, niin maistuupas sekin vissiin ainakin herkulle, sen verran ahkeraan Sinni on kuppiinsa täytettä kerjäämässä. :) Ainakin tuota kengurua voi siis hyvillä mielin tilailla lisää. Se tässä nyt kyllä kovasti hämmentää, ettei kyseisellä merkillä ole lainkaan kenguru- tai heppamallista kuivaruokaa (sama pätee Herrmannsiin), joten ilmeisesti tuleva eliminaatiodieetti on toteutettava kokonaisuudessaan märkäruokamuodossa. Täytyy todeta, että aika tyhmä homma. Muutenkin noita eliminaatioruoiksi soveltuvia ruokia tuntuu olevan hirmuisen vähän tarjolla, jos ja kun tarkoitus on aloitella täysin uusilla proteiininlähteillä, jotka meidän tapauksessamme ovat joko, yllätys yllätys, kenguru tai hevonen.

Helpompaakin voisi kissan ruokinta olla, mutta näillä mennään nyt, kun ei muutakaan oikein voi. :p Pätkiksen ollessa mummilalomalla Sinnin ruokinta on joka tapauksessa varsin vaivatonta. Ei tarvitse kyttäillä väärille kupeille hinkuavia katteja eikä nostella kippoja piiloon toiselta heti ruokailun päätyttyä. Helpointa olisi toki syöttää molemmille kissoille eliminaatioruokaa, mutta ainakaan toistaiseksi ei huvita syöttää tuota kalliimpaa ruokaa tuplamäärää. Pätkis syököön Applawsia Sinnin tutustuessa kengurun ja ehkä myös hevosen maailmaan (tässä vielä pohdiskellaan millä aloitellaan). Mummilareissun aiheuttamien arpien vuoksi epäilys stressiperäisestä kutinasta on kuitenkin nostanut jälleen uudella tavalla päätään, ruokavalio kun ei niissä oloissa muuttunut millään tavalla toisin kuin Pätkiksen käytös ilman Feliwayn tasoittavaa vaikutusta.

Melkoista salapoliisihommaa on tämä elo Karvahelvetissä nykyään, mutta eipähän käy aika tylsäksi. :D

Loppuun pieni kysymys itteäni viisaammille: 

Koska tuo Herrmannsin heppa on täydennysravinto, mitä ihmettä sen kanssa voisi tarjoilla, jotta kissa saisi ruoastaan kaikki tarvitsemansa ravintoaineet eliminaatiodieetin aikana saamatta kuitenkaan mitään "ei sopivaa" eli mahdollisesti allergisoivaa? Todennäköisesti alamme syöttää ensimmäisenä IP:n ruokia, ne kun ovat täysravintoa ja sitä kautta ruoassa on helposti "kaikki heti valmiina", mutta tuo toinen vaihtoehto pisti nyt muuten vaan suuresti mietityttämään. :)