maanantai 8. maaliskuuta 2010

Varjo

Niin se meni viikonloppu Karvahelvetissä ja vastoin monien olettamuksia jokainen kolmesta kissasta on edelleen hengissä eikä taisteluarpiakaan olla jaeltu mitä nyt muutamaan otteeseen vähän sähisty ja selkäkarvoja pörrötelty, jotta vastapuoli pysyisi hieman kauempana. Alussa on luonnollisesti hyvin tärkeää jutella vähän tuosta henkilökohtaisesta koskemattomuudesta.

Ja kuten aiemmin vihjailin, ovat katit tosiaan toisilleen ennestään tuttuja. Varjon emäntä marjuli on nimittäin Sinnin ja Pätkiksen edellisen omistajan sukulaisia, joten yhteisissä hoitopaikoissa on tullut muristua ennenkin, joskin edellisestä kerrasta on jo vuosia aikaa.
Tämän vuoksi kissojen käytös onkin verrattavissa ensitapaamiseen: viimeinen virhe on luottaa, ettei vastapuoli sittenkään halua tappaa. Ei mitään sen vakavampaa vainoharhaisuutta siis.




Älä ny jumankauta koko ajan kuvaa!


Varjo ei turhia kursaile vieraillessaan. Se suhtautuu ennestään vieraaseen lomapaikkaansa kuin omaan tuttuun kotiinsa: nukkuu yöt sängyn jalkopäässä kuin olisi tehnyt niin aina ja tunkee syliin nukkumaan kovaan ääneen kehräten, kuulostaen lähinnä moottoriveneeltä. Se on siis aivan pokkana vienyt Sinnin paikan ja mikä kummallisinta, yleensä niin kovin mustasukkainen Sinni antaa sen myös tehdä niin. Ei puhettakaan, että nukkuma-aikaan yritettäisiin taistella samasta yöpymispaikasta saati sitten pitkistä iltatorkuista allekirjoittaneen sylissä. Herää jo epäilys, että kissamaailmassa on jokin kirjoittamaton sääntö, jonka mukaan talouden pienin saa poikkeuksetta parhaan kohtelun eikä asiasta sovi mutista, ainakaan ääneen. Pahaa silmääkin annetaan vain vaivihkaa.






Pätkis on muuten päättänyt, että Varjosta tulee sille paras kaveri eikä vastaväitteitä hyväksytä. Se on ollut enemmän kuin innostunut pääsemään nuuskuetäisyydelle, vaikka varsinkin vierailun alussa vastapuoli osoittikin selviä vetäytymisen merkkejä. Pois se ajatuskin, ettei heti voisi kaveerata! Koiramaisen ragdollin mielestä pelkkä ajatuskin on absurdi. Tämän vuoksi mennyt viikonloppu näytti lähinnä tältä:


"Miksei se tykkää musta?"


"Älä sano, että se kyttää mua taas?"


"Anna mun karvata tää pöytäliina ihan ite ja mee pois!"


Varjo siis meni edeltä ja Pätkis seurasi perässä ilmeestä päätellen hyvinkin pettyneenä, mutta kuitenkin optimistisena uskoen, että vielä koittaa hetki, jona Varjo käännähtää ja ryntää viikset väpättäen Pätkistä puskemaan ikuista ystävyyttä vannoen.




Vaan eipä voi väittää, etteikö tunne olisi syvällä sisimmässä molemminpuolinen: myös Varjo erehtyy hetkittäin vihjaamaan, että vastapuolen olemus kiinnostaa enemmän kuin kilo kissankarvoja sohvan alla. Erityisesti eilen sunnuntaina eli kolmantena iltana uskallettiin jo vaihtaa pitkiä katseita ilman, että tarvitsi heti katsahtaa pois tai urahtaa toista tekemään niin. Olisikohan tuossa toisessa sittenkin potentiaalia unikaveriksi?




Torkkuja voidaan toki jo ottaa jopa alle metrin päässä toisesta eli ajatus yllätyshyökkäyksestä ei putkahda mieleen aivan niin usein kuin ensimmäisinä päivinä. Lopullinen jään murtuminen odottaa silti vielä hetkeään, mutta se tapahtuu kyllä, ehkä jo tänään.




Sinnillä ja Varjolla ystävystyminen tuntuu vievän kaikkein eniten aikaa, ne kun ovat keskenään niin samanlaisia, että voisi sisaruksiksi luulla: pieniä, ketteriä, uteliaita ja huomionkipeitä. Samankaltaisuuden kuulee jo sähinän intensiivisyydestä: toisen metkut tiedetään ennen kuin se on niitä edes tehnyt ja voi mokoma kuinka huvittaisi vähän painimatsiakin ottaa!






On Varjon vierailussa yksi valtava haittapuolikin ollut emmekä etukäteen voineet mitenkään arvata mihin mittasuhteisiin kyseinen ongelma voisikaan paisua. Karvahelvetin ihmisväki on nimittäin kissojen touhuja seurailtuaan täysin vakuuttunut siitä, että helvetissämme tulee olemaan aivan liikaa kissattomia neliöitä sen jälkeen, kun Varjo lähtee takaisin omaan kotiinsa. On melko selvää, että asialle on tehtävä jotain. Mitä pikimmiten, sen parempi.

15 kommenttia:

  1. Oi miten hellyttävää tuo "miksei se tykkää musta"-fiilinki kun toinen tahtoisi ystävystyä mutta toista ei kiinnosta. Olen kuullut että olisi olemassa kissoja jotka eivät vaan tule muiden kattien kanssa toimeen sitten yhtään. Tosin taitaa aika harvassa olla kun mitään kunnon evidenssiä en ole sellaisesta koskaan saanut. Omatkin kissat ovat hyvin pian uuteen tulokkaaseen tottuneet. Riippuu tietysti vähän siitäkin että onko tulokas pentu vai aikuinen kissa.
    Hauskaa seurata miten tarina etenee.

    VastaaPoista
  2. Sinni ja Pätkis ovat ihan selvästi eri maailmasta keskenään eli vaikka ne näennäisesti toimeen tuleekin ja toisinaan vierekkäin nukkuu, ei oo toivoakaan yhteisistä leikeistä ellei takaa-ajoja lasketa. Kaikki leikkiyritykset päättyy aina tappeluun, koska noilla on nii täysin erilainen käsitys hauskapidosta.:p Sen takia onkin hirmu jännää seurata sivusta kuinka käy, ku soppaan laitetaan kolmas katti, joka saattais sopia Pätkiksen ja miksei Sinninkin kamuksi paremmin. Toivoisin kovasti, että kateilla ois muitakin leikkikamuja ku vaan me ihmiset ja tylsät lelut. Kissakaveri on kummiskin eniten sitä, mitä toinen kissa kaipaa, jos vaan luonteet sopii yhteen.:)

    VastaaPoista
  3. "Nobody wants to play with me!"

    Voi että hymyilytti nuo Pätkiksen salavaaninnat :D. Meidän Kaveri on kans vähän sellanen kaikkien kaveri, se tykkää (pienen alkukyräilyn jälkeen) kaikista kissoista vaikkei vastakaikua saisikaan. Koiria se ei taas voi sietää, ne on enemmän Luumun heiniä.

    Ja voi miten sievä pikku Varjo-kissa on ♥.

    VastaaPoista
  4. Pätkis ja Kaveri joutais selvästi kamutreffeille.:D Säälittää toi Pätkis, ku toinen kaipaa seuraa eikä ketään kiinnosta, ainakaan tarpeeksi. Musta tuntuu, että sille kelpais kaveriksi koirakin, se alkaa nimittäin olla jo niin epätoivoinen.;) Mut joo, Kaverilla ois ainakin tosi potentiaalinen nimi ton meiän otuksen kissakaveriksi. Sääli, ettei olla naapureita, nii ei pääse testaamaan...

    VastaaPoista
  5. Loistava kuvasarja! Varjo on jotenkin niin liikuttavan näköinen. Saatta hyvinkin olla, kun tutustumisaika pitenee, ruvetaankin leikkimään.

    VastaaPoista
  6. Onpa kiva kuvasarja! Meilläkin on mitelty, kun meillä on tyttärieni kisut hoidossa. Toisaalta ne tuntevat ennestään toisensa, mutta silti joka kerta pitää sopia säännöt uusiksi. Paitsi pikku pojat, ne tykkää kaikista!

    VastaaPoista
  7. Famu falsetissa, kiitos! Varjo on tosiaan hämmentävän näköinen katti kaikessa "kärttyisyydessään", joka ei millään tavalla liity sen mielialaan.:p Ja sen verran voin kissojen välien kehityksestä tässä kai paljastaa, että leikkivaihe alkaa olla hyvinkin ajankohtainen...;)

    - - -

    Paulette, kiitosta! Pojat on helppoja tyttöihin verrattuna, sama mikä eläinlaji on kyseessä - ihan vähän vaan tässä yleistäen.;p

    VastaaPoista
  8. Heh, ihan paras tuo pöytäkyttäyskuva. :D

    VastaaPoista
  9. Siinä kiteytyy viikonloppu melko hyvin, jos ei muuta.;)

    VastaaPoista
  10. Me täällä naurettiin vedet silmissä kuville ja teksteille. Voi Pätkistä, onko se vielä saanut Varjosta bestistä?

    VastaaPoista
  11. :D Ei oo saanu, vaikka yritys on ollu kova. Nuuskittu tosin on jo muutamaan kertaan, mut varovaisesti sujuu sekin - tassun heilautuksen riski on nääs vielä turhan suuri. Ja Varjon lievästi sanottuna intensiivinen katse lisää Sinnin ja Pätkiksen epäröintiä.;)

    VastaaPoista
  12. Ihanat kisut! Meillä on ollut vähän samanlaista meininkiä, kun meille tuli "hoitoon" uusi kissa pari viikkoa sitten.

    Ihanaa kyttäämistä riittää ja riittää :D

    VastaaPoista
  13. Kiitokset!^^ Ei se ystävyys tosiaan ihan tosta vaan kissojen välille synny. Epäluulo kytee aina pinnan alla.:p

    VastaaPoista
  14. Varjo vaikuttaa erittäin suloiselta tapaukselta, ihanaa kissameininkiä sulla täällä. On aina mielenkiintosta seurata miten kissat pärjää toistensa kanssa, varsinkin kun on uusia tuttavuuksia. Aina pelkää että toiselta revitään kurkku auki tai vastaavaa.

    VastaaPoista
  15. Kiitos kommentista!:)

    Kaikkeahan voi aina sattua, vaan eipä oo meille mitään hässäkkää koskaan päässyt syntymään vieraiden eläinten suhteen. Aika hyvin elukat ovat osanneet vuorotellen perääntyä turvallisen välimatkan päähän tarpeen vaatiessa.:)

    VastaaPoista

Kiitos, kun kommentoit! :)