keskiviikko 6. lokakuuta 2010

Kissojen ja koiran paluu!

Syksy pirulainen on ehtinyt jo lokakuulle asti ja sen tähden Karvahelvetin onkin syytä heräillä eloon "kesätauon" jälkeen. Ennen kuin mennään yksityiskohtaisemmin elikoiden kuulumisiin, laitetaan tuo meidän Caro vastailemaan Oh Molly! -blogia kirjoittelevan Riinan ylisöpön Urho-beaglen lähettämään haasteeseen. :) Urho ja Carohan ovat livenä yhdessä lenkkeilleetkin, koska ovat nykyisin melkeinpä naapureita. Eiköhän tuo tulevaisuus tuo tullessaan tähän blogiin myös muutaman "Caro ja Urho kylillä" -teemaisen postauksenkin, jos onnistun otukset yhtäaikaa samaan kuvaan vangitsemaan. On meinaan sen verran vilkasta toimintaa tuo poikain treffaillu, että siinä menossa eivät hitaimmat hämäläiset mukana zoomeineen oikein pysy...

Mutta annetaanpa Caron vastailla siihen luvattuun haasteeseen!






Nimi: Caro (tunnetaan myös nimillä Carolus, Äpärä, Äpäryys, Aasi, Lehmä, Kersa, Mussukka ja Apina näin muutamia lempinimiä mainitakseni).

Ikä: Muutamaa päivää vajaa 8 kuukautta eli iso poika jo!

Asuinpaikka: Oulu.

Silmien väri: Ruskea.

Luonne: Kuulemma äärimmäisen saksanpaimenkoiramainen eli höntyilevä, helposti innostuva, leikkisä, utelias, hassulla tavalla hieman epäluuloinen, seurallinen ja pöljä.


Lempinäyttelijä: Kissat, sillä ne vetävät koiranvihaajaroolinsa läpi uskomattomalla sinnikkyydellä ja ammattitaidolla. En silti hetkeäkään usko, etteivätkö ne mua salaa ihailisi! Yllä oleva kuvakin jo paljastaa, ettei ne mua oikeasti vihaa. ;)

Lempiartisti: Naapurin pystykorva, joka kannustaa toisinaan osallistumaan lauluesitykseensä isäntäväkeni suureksi riemuksi ja huvitukseksi.

Tykkään: Kaikesta mitä voin syödä (tai minkä ylipäätään voi suuhun laittaa, viis ravintoarvoista), uimisesta ja vedestä noin ylipäätään, kävyistä, kaikenlaisista pyllyistä (pyllynhaistelu on niiiiin aliarvostettua hommaa, en vaan tajua miksi!) leikkikavereista (kissa, ihminen, koira - kaikki käy), ihmisten sängyssä nukkumisesta (jostain syystä se on silti kiellettyä), leluista (kaikki käy), ihmisten herättämisestä hyppäämällä niiden niskaan läpsien tassuilla ja tökkien nenällä, kissojen jahtaamisesta (tämä tosin on vielä kielletympää kuin se sängyssä nukkuminen, hmph...).


Pelkään: Kellahtaneita kantoja, venäjänvinttikoiria (tosin vain ennen kuin tutustun niihin kunnolla, jonka jälkeen ollaan hyviä kavereita. Tästäkin aiheesta emäntä varmaan blogaa joku kerta), lapsia ja pienikokoisia ihmisiä, nurkan takaa ilman varoitusta kirsun eteen pölähtäviä koiria ja ihmisiä, isoja täysinäisiä ulos jätettyjä jätesäkkejä.


Idolini: Ottoveljeni Sisu, jonka kanssa sain viettää lähes kolmisen hulvatonta viikkoa viime kesänä. Mäkin haluan olla aikuisena yhtä iso ja komea. ^^

Minusta tulee isona: Iso ja komea. Ja ehkä myös uskottava. Jotenkin kummassa mua ei vielä oteta ihan vakavissaan ainakaan perhepiirissä. Naapurin pystykorva tosin pelkää mua kesän jälkeen, koska olin mukamas kasvanut lomareissun aikana epäilyttävän paljon. Sitä ennen me oltiin vielä kavereita, mutta nykyisin se vaan haukkuu mua. :(


Caro haastaa vastaavaan paljasteluun mukaan

marjulin Ilo-hauvan,
Annin Usva-hauvan,
Micin kissuudet (kaikki tai vain yhden)
ja
Hepa-Neidin koiruudet (kummatkin tai vain toisen)


6 kommenttia:

  1. Mie jo kerkesin ajatella että tämäkinkö blogi loppuu:( Mutta hyvä kun ei loppunutkaan ja pääsee taas lukemaan, osaat kirjoittaa niin hyvin ja hauskasti=)

    VastaaPoista
  2. Ehei, lopettaminen ei kävässy mielessäkään.:) Aika ei vaan riittäny ja helle siinä lisäksi sulatti aivot, ettei juttua ois pystyny mitenkään tuottamaan niinä vähäisinä ei-kiireisinä hetkinä. Ja voi kiitti ny kauheesti noista kivoista sanoista! Piristää ja kannustaa noi tommoset kommentit kovasti.:p

    VastaaPoista
  3. Hahaha meni ruoat kurkkuun töissä kun tätä luin, niin hausta :')

    -Ondessa

    VastaaPoista
  4. Toivottavasti ees oikeaan eikä väärään kurkkuun.;D

    VastaaPoista

Kiitos, kun kommentoit! :)