On siellä Hollolassa kaiken sen koiramaisen häslingin seassa yksi kissakin: vanha kunnon Leevi, nimittäin.
Tänä vuonna 12 vuotta täytävä kollipoika viettää ulkotarhassa suurimman osan kesäpäivistään ja usein hengailee päheän kokoisessa aitauksessaan talvellakin, jos pakkaset pysyvät kohtalaisina ja pojan mieli ulos halajaa. Useimmiten halajaa.
Mitäs sitä sisällä tylsistymään, kun on paksu turkki ja selviytyjän luonne. Sisäkissailut on tylsimyksille!
Siellä on tarhassa hyvä kyttäillä tirppoja ja oravia, joita lähipuissa hösäilee. Ja pysyvätpähän koiratkin omalla puolellaan, vaikkei Leevillä niiden kanssa yleensä mitään ongelmia olekaan, eipä sillä. Äkkiä kun tässä lasken, on Leevin aikana talossa asunut yhteensä seitsemän eri koiraa (joku joukosta vielä unohtuikin, olen aika varma siitä), joten omaa reviiriään on täytynyt moneen otteeseen uusille tulokkaille kartoittaa.
Harva koira on ollut Leevin sanaan uskomatta. Ja jos ei se painava sana ole perille mennyt, tarhan tukipalkkiin teroitetut veitsenterävät kynnet ovat viimeistään ne reviirisäännöt turhan raisuille koirapoloille selventäneet...
Pikkasen on Leevi KOMEE kolli!!
VastaaPoistaTollassen jytkyn sanaa luulis kovapäisemmänki koiran uskovan!!
Leevi on kyllä kumman komeakasvoinen poika ollakseen äkkivilkaisulta hyvinkin tavanomainen punainen maatiainen. Ilmeessä on sitä luonnetta!
VastaaPoistaKomea poika. Ihanan muhkea turkki.
VastaaPoistaOnko tosiaan maatiaiskissa? Näyttää aivan norjalaiseltametsäkissalta.
Ihan on ehta maatiainen. :) Tosin mistäpä sitä tietää mitä kaikkea sieltä kauempaa sukupuun rungosta löytyisi, jos vois tutkia asiaa. Ja Leevillä on muuten usein selän päälle kääntyvä kippurahäntä kuin jollain pystykorvalla, liekö sitten sitäkin sotkettu mukaan geeneihin. ;D
VastaaPoista