...tai näin kuvista voisi päätellä, sillä piipahdettiin myös tänään happihyppelyllä peräti kahdessa eri satamassa, joista kumpikaan ei ollut se aaton kuvista tutuksi tullut Sibbetalon matkustajasatama (ja vielä mummolassakin käväistiin!). Järven rantaan kyhätyssä tuppulassa noita satamia riittää vaikka viikon jokaiselle päivälle, tai siltä ainakin toisinaan tuntuu. Olisi niitä isompia satamia varmaan Oulussakin, jos vaan jaksaisi etsiä. Jostain kumman syystä kotiseutumatkailu tuntuu silti aina astetta hauskemmalta, liekö osasyynsä nostalgialla. :)
Tämän kuvapostauksen otokset napsittiin itelleni ehkä kaikkein tutuimmassa Niemen satamassa, jonne oli tarkoitus mennä räpsimään aurinkoisia kuvia, mutta noh, se aurinkohan karkasi hiivattiin jo ennen kuin ehdittiin lähellekään rantaa. Sen vuoksi saatte tänään näitä vähemmän aurinkoisia kuvia, vaan eivätköhän nuo vältä silti...
Ooh, melkein normaali yhteiskuva, mitä nyt eräs
hiplaa persustaan... Nooh, pikkuvikoja!
Siellähän on muuten irtokoira, apuvaaa!
Woot, siis missä?!
Luppakorva. Ja niin, keppi.
Run, Caro, run!
Mörköjä näkyvissä?
Fakiiri.
Vänkyrä.
:p
Takakoivella on joku ongelma.
Se istuu.
Se istuu edelleen.
PS. Lupaan, että uusi postaus pärähtää eetteriin aikaisintaan vasta yhden nukutun yön jälkeen. Uusia kuvia ja jutun aiheita riittäisi tosin kyllä aiemminkin, ai kauheeta tätä touhua... :D
Caro on kyllä kaunis koira. Kaverini perheellä oli joskus vuonna nakki kiukkuinen, lehmän kokoinen sussari, joka koitti tervetulotoivotuksena purra mua naamasta, ja siitä saakka oon suhtautunut ko. rotuun ja isoihin koiriin muutenkin vähän varautuneesti. Onneks Jalo rohkeana poikana on valmis tekemään tuttavuutta jokaisen vastaantulevan koiran kanssa, on tullu vastaan jo monta erittäin hyvätapaisia ja ihastuttavaa jättiläistä :)
VastaaPoistaKiitän kehuista Caron puolesta! :)
VastaaPoistaSepä se monesti ihmisillä on, että taustalla voi olla huonoja kokemuksia yhestä tai muutamasta koirasta ja sitä helposti alkaa arastelemaan kaikkia vastaavan rotuisia, vaikkei syytä ookaan. Pitäis vaan rohkeasti ottaa kontaktia uusiin _rauhallisiin_ yksilöihin sopivan tilaisuuden tullessa. Sakemanneilla on monesti tosi raisut tavat leikkiä ja ottaa vieraita vastaan, ellei omistaja hommaa yhtään hillitse ja asiassa kouluta, joten voin hyvin kuvitella ton naamastapuremistilanteen. Ei koira varmastikaan pahaa oo meinannu, vaan sepä ei estä pelkoja syntymästä. :( Ite oon pienestä asti tottunu varomaan niitä tempauksia, enkä sen takia säikykään, mutten yhtään epäile, etteikö se voi hyvinkin kammottaa ihmistä, joka ei esim. sakemannien kanssa joka päivä pyöri. Omistajan vastuullahan se on, ettei vieraita ahistella.