Rantaleikit

Viime aikoina järkkäri on päässyt reissuillemme mukaan luvattoman harvoin, joten taas joudutte jälkikäsiteltyjä kännykkäkuvia katselemaan. Pyrin ryhdistäytymään asian suhteen, joskus, ehkä. :p 

Mutta asiaan eli uuteen koirakaveriimme Milaan! Kaikenmoisista kiireistä, Caron (nyt jo parantuneesta) hotspotista ja navakan tuulen pieksemistä sadepäivistä johtuen pääsimme toteuttamaan tovin ajan haikailemamme yhteisen uimareissun vasta tällä viikolla. Eipä meitä ihanalla auringonpaisteella tuolloinkaan hellitty, mutta sen verran kosteat ja vilakat ovat kesäkelit tänä vuonna olleet, että pilvinen ja sateeton päiväkin on ollut fanfaarien paikka. Kastumiselta ei vältytty tietty tuolloinkaan, sillä kun kaksi karvaista tornadoa valloittaa rannan, on aivan varmaa, että siinä kyllä kastuvat viattomat sivullisetkin. ;) Milalla on muuten aivan mahtava tapa loikkia veteen kuin paraskin kenguru ja niissä loikissa ei korkeutta ja joustavuutta säästellä. Ei voi vakavalla naamalla sitä menoa katsella. Eikä voi sitäkään, kun tyypit vuorotellen varastavat toisiltaan kepin ja juoksevat ilkkuen karkuun toisen jäädessä hölmistyneenä tilannetta ihmettelemään, kunnes hoksaa lähteä karkuria jahtaamaan. Samanlaisia velmuja molemmat, paitsi että siinä missä Carossa on "ainoan lapsen" itsekkyyssyndroomaa, on Mila periksiantavaisempi. Eipähän tartte turhista tapella, kun toinen osaa joustaa, hah!

Rannikkotornado.

Kuka ehtii ensin?!

Sovitaan, että se oli tasapeli, okei?

Uimanopeudessa tämä parivaljakko on hyvin pitkälti samaa tasoa Caron johtaessa ehkä yhden karvan mitalla. Sellainen on pojalle jotain aivan uutta, yleensä kun kaikki jäävät taakse tuosta noin vain. Havaittavissa oli suurta hämmennystä ellei jopa orastavaa kauhupaniikkia, Mila kun ei siitä rivakasta vauhdista jäänytkään, vaan roikkui mukana kuin pahin mahdollinen takiainen. :p

Alku näyttää Caron kannalta hyvältä.

Mutta pian etumatkalle alkaa tapahtua jotain mystistä.

Ei hiivatti sentään...

...sehän saa mut KIINNI!!!

Jos yhtään lohduttaa, nii oli se mulleki karmeen rankkaa, puuh...

Tota, mitäs jos seuraavaks vaikka...

...BANZAAAAIIII!!!!

Joo-o, ehottomasti se BANZAAAAAIIII!!!

Ja taas mennään.

Ai hitto, oliks siellä joku toinenki keppi?

Oli näköjään. It's hippa-time again!

Urr...rurrr...ruuurrr... Mä haluun kans, hei!

Ei muuta kuin uutta skabaa kehiin.

Tyyli edelleen vapaa. ;)