keskiviikko 12. marraskuuta 2008

Kissakuvahaaste 89: Peppu

Viikon haasteaihe on - ihan rehellisesti sanottuna - täysin pepusta. Kuka hitto tahtoo oikeasti katsella kuvia kissan takapuolesta? Itselläni ei moiseen puuhaan minkäänlaista intoa heru, joten kyseisiä otoksia harvemmin arkistoistani selailen. Nyt oli tavallaan pakko tehdä toisin. Mulla olisi kyllä ollut tarjolla sellaisia kuvia karvaisista arseista, että olisitte nähneet niistä painajaisia vielä ensi vuoden puolellakin, mutta pyrin kuitenkin pieneen hienotunteisuuteen säilyttääkseni edes pienen arvokkuuden. Kissojen arvokkuuden, saanen tarkentaa, sillä omani on jo aikapäiviä sitten haihtunut pois.






Noh, siinä meni totta puhuen se Sinninkin vaivalla vaalittu arvokkuus. Se näyttää teille yksiselitteisesti mitä mieltä on tällaisista irstaista haasteaiheista. Muita kommentteja aiheeseen liittyen ei katilta herunut. Eipäs kun herui sittenkin. Täällä alkoi nimittäin juuri haista ihan perseelle. Ehkä tiedätte mitä tarkoitan, ehkä ette. Olkaa onnellisia, jos fraasi on teille uusi. Tällä hetkellä henkeä pidätellen toivon, että se olisi sitä mullekin.

Kiitos Sinni. Kostosi tuli perille. Avaanpa ikkunan.

keskiviikko 5. marraskuuta 2008

Assistentti suoraan Helvetistä

Ei se Pätkis ole tosiaankaan ainoa, joka yrittää tehdä mun valokuvaussessioistani hankalia. Sinni osallistuu sabotaasiyrityksiin hieman harvemmin, mutta osallistuu kuitenkin ja ihan "hyvällä" menestyksellä. Siinä sitä taas toissapäivänä leikittiin hippaa vyön kanssa herkkäpintaisen juhlahameen päällä. "Toi vyö yllytti!" viestitti katti silmillään ja jatkoi riehumista paheksuvista katseistani huolimatta. Huoh.







maanantai 3. marraskuuta 2008

Kissakuvahaaste 88: Yksinkertainen

Ne ovat sitä toisinaan kumpikin, mutta noin yleisesti ottaen Pätkis on aivan omalla tasollaan kaikessa käsittämättömässä yksinkertaisuudessaan. Esimerkki sunnuntailta, jolloin meillä siivottiin. Pätkis on omasta mielestään oppinut tunnistamaan miltä kuulostaa, kun kissojen ruokasakkiä rapistellaan keittiössä ruokinnan merkiksi. Pätkis makoili kaikessa rauhassa eteisessä katsellen avonaisesta ovesta kylpyhuoneeseen, jossa vaihdettiin parhaillaan roskapussia. Kuultuaan pussin rapinan Pätkis ryntäsi salamana kylpyhuoneen ohi keittiöön. Se kuvitteli kuulleensa ruokasäkin rapinan, vaikka pussin aiheuttama ääni oli aivan toisenlainen ja se oli itse nähnyt edessään heiluvan roskapussin. Terävää? Ei liioin. Tuttua? Erittäin.

Alla nähtävänä olevassa kuvassa Pätkis tuijottaa suosikkipompulaansa toivoen siitä ilmeisesti itselleen keskustelukumppania. Tätä näkee usein. Tähän mennessä pompula ei ole vielä kertaakaan vastannut takaisin.






Sinnilläkin on omat heikot hetkensä. Viimeisimmän muistan viime tiistailta, jolloin Sinni totaalisesti unohti fyysiset rajoitteensa etenkin mittasuhteisiinsa liittyen. Se otti kunnolla vauhtia sujahtaakseen kapeaan pahvilaatikkoon, johon todellisuudessa enintään sen pelkkä pää mahtuu. Seurasi äkkipysähdys kera kummallisen tömähdyksen, sekä jokusen minuutin kestänyt viiksien suoristusoperaatio. Kuvassa näkyvä pahvilaatikko on sama, josta tarina kertoi. Itse yksinkertaisuudesta johtuvaa tapaturmaa en harmi kyllä onnistunut kuvaamaan.


keskiviikko 29. lokakuuta 2008

Tapaus postipaketti

Toisinaan käy niin hassusti, että postihenkilö - useimmiten sukupuoleltaan setämies - tuo muutakin kuin niitä iankaikkisia laskuja. Eilen se toi paketin kotikonnuiltani Lahesta, joka on eräänlainen Helvetti sekin, jos siellä liian kauan jumittaa. Paketin alkuperä ei kuitenkaan ole tämän jutun pointti, vaan se mitä paketista varsinaisen sisällön muodossa löytyi. Tärkein juttu petoeläintemme mielestä oli aivan ehdottomasti Etelä-Suomen Sanomat -merkkinen pakkauspaperi. Oooooh! Tiedän. Olin itsekin kovin tohkeissani, mutta maltoin kuitenkin kuvata kuinka kissat ottivat jännittävän lahjansa vastaan.






Aluksi paperikasaa oli lähestyttävä vaivihkaa sivusta käsin, jotta varmistuttiin, ettei sen sisuksissa lymyillyt minkäänlaista mörköä. Sinni oli toki kaksikosta rohkeampi, joten se otti ratkaisevat lähestymisaskeleet ensin.




Todettuaan kasan turvalliseksi ja tajuttuaan miten paljon kiinnostavaa luettavaa olikaan tarjolla, Sinni hymyili maireaa onnenhymyään.




Hetken päästä Pätkiskin uskaltautui lähemmäs toteamaan, että aivan sen tassujen ulottuvilla oli varsin maukas kokoelma lähes tuoreita uutisia, sarjakuvia sekä hieman glamourtyyliin kiiltelevää muoviakin. Kyllä noihin saattoi turvallisin mielin syventyä hieman tarkemmin!




Joo-o, uutisnälkä oli suorastaan suunnaton! Ei tällaisia etelän hetelmiä posti joka päivä kaikille tuokaan.








Polttavimmat puheenaiheet herättivät sivistyneen pohtivaa keskustelua, mutta myös himpun verran kiistaa ja aggressioitakin. Erityisesti raapimiseen liittyvä artikkeli kannusti jakamaan kiivaita mielipiteitä hyvän tovin ajan. Keskustelun osapuolet eivät täysin päässeet yhteisymmärrykseen mm. siitä mikä etutassun kynsistä sopii teroitusmielessä parhaiten yhteen olohuoneen uuden maton kanssa. Yhteisymmärrys jäi lopulta saavuttamatta, joten asiaan palataan varmasti myöhemmin.




Keskustelun siirryttyä FC Lahden viime aikaisiin otteisiin Sinni koki tarpeelliseksi puolustaa Pätkiksen väheksymää suosikkiaan Jari Litmasta ja tämän taitoja imitoimalla miehen sulavaa juoksutyyliä. Pätkis oli selvästi vaikuttunut näkemästään. Sinnihän oli kuin ilmetty idolinsa!




Valintatalon tuoreet tarjouksetkin oli syytä tarkastaa tarkalla silmällä. Juu, samat tarjoukset siellä näyttivät olevan voimassa kuin täällä Oulussakin.




Pätkis herkutteli urheilu-uutisilla vielä hyvän tovin Sinnin Litmas-tyylinäytteestä inspiroituneena.




Lopulta lehden intensiivinen lukeminen alkoi kuitenkin maistua hieman muovilta, joten oli syytä luovuttaa.




Kun lehti oli koluttu läpikotaisin kummankin osalta, oli lukijoiden kasvoilla havaittavissa pientä uutisähkyn tynkää. Liika informaatio yhdellä kertaa ei aina tee hyvää, mutta uutta opittiin vaikka millä mitalla ja näin ollen paketista oli ollut sekä paljon hupia, että hyötyä. Lisää tällaisia pakettaja, kiitos!