tiistai 21. kesäkuuta 2011

Hau mau! Eiku hupsis...

Jokaisessa meissä asuu piilevä koira ja tuo kissaparka jäi nolosti rysän päältä kiinni. ;) Ei jää pahemmin selittelyn varaa tuon videon jälkeen.





Sinnihän muuten reagoi tähän videoon ryntäämällä toisesta huoneesta puskemaan läppäriäni, luonnollisesti maukuen seurallisesti kuin tuttua kaveriaan tervehtien. Sen kulissi siis sitkeästi piti, vaikka voisin melkein vannoa sen halunneen pikkuisen haukahtaa...

maanantai 20. kesäkuuta 2011

Voi palli...

Kissat. Kuka niitä ymmärtää? On vaikka minkälaista petiä, telinettä ja nukkuma-alustaa talo täynnänsä eli ei kyllä pitäisi olla mitään valittamista nukkumapaikkojen mukavuudesta tai etenkään niiden määrästä, mutta kas, eipä kelpaa pehmeä peti sen enempää kuin sohvannurkkakaan - ei enää edes ihmisten sänky. Ei, ne parhaat unet tulevat nääs keinonahkaisella, naurettavan pienellä jakkaralla! Niin siis Sinnin mielestä, tarkennetaan.

Unikeot.


Vajaa pari viikkoa sitten kyllästyin yöpöydättömyyteen, sellainen kun ei toisella puolelle sänkyä meinaa mahtua, kiitos vaatekaapin, ja niinpä roudasin sängyn viereen pääkallokoristeisen keinonahkajakkaran, joka toimi aikoinaan kunnianhimoisten Guitar Hero -rumpaleiden soittoistuimena, kunnes päätti ilmoittaa, että "hei, vaikka mä olenkin nimeltäni Jakkara, niin mun päälläni ei ole silti tarkoitus istua" ja lelumetallijalat vääntyivät hiljalleen istumakelvottomaan asentoon. Näin ollen jakkara lähti komeroon arestiin, kunnes keksin sen yöpöytäpotentiaalin.



Unikeot part II.


Potentiaalia siinä oli ilmeisesti muuhunkin ja niinpä olen jo noin viikon verran saanut säilyttää öisin sitä kännykkääni jakkaran alla lattialla, Sinnin alle kun en sitä kehtaa säilöön survaista. Että se siitä kätevästä yöpöydästä taas, perhana...

perjantai 17. kesäkuuta 2011

Kesäpoika

Nyt on pakko hehkuttaa, sillä olo on niin helpottunut: Caron tulehtunut iho on käytännössä täydellisesti parantunut, jihuu! Homma hoitui siis sillä, että alussa puhdistimme vatsan desinfiointiaineella ja rasvasimme sen Bepanthenilla muutaman kerran päivässä, sekä kielsimme otusta nuolemasta/nypyttämästä itteään. Yksi ylimääärinen pesu ja kuivaus tehtiin myös joskaan siitä tuskin suurta apua oli, vatsa kun oli jo moneen kertaan aiemminkin rasvauksen yhteydessä putsattu.

Ois niinku vähän kuuma tässä hei.


Tarkoitushan oli hommata myös tötterö päähän koiran jatkuvaa vahtimista helpottamaan, mutta turhautuminen moisen kapineen metsästykseen iski jo parin kaupan jälkeen: tarjolla oli tötteröitä joko koossa suomenpystykorva taikka mammutti (ja vaikka Carolla onkin muuhun kroppaan nähden epätavallisen jykevä kaula, aivan mammuttikokoa se ei sentään ole). Niin tai sitten ei ollut tarjolla mitään. Näköjään pärjättiin ilmankin, toistaiseksi. Täytyy tässä varuilta silti se sopivakin tötterö metsästää, sitä kun aivan taatusti tullaan vielä jossain toisessa yhteydessä kaipailemaan eikä aina voi olla kotosalla koiran touhuja vahtimassa.

Tuu jo äläkä haaveile siellä sen kännykkäs kaa...


Ai miten niin mulla on pää aina vinossa?


Nämä kesäpoikakuvat otin kännykameralla pari päivää sitten, kun oltiin testaamassa uutta Flexiä (tämä aihe vaatii totisesti oman postauksensa, sen voin näin vannoutuneena Flexin vihaajana JA silti usean sellaisen omistajana todeta) ja matkalle sattui näin turkasen nätti kukkaniittymaisema. On tosiaan täytynyt keksiä korvaavaa tekemistä sen uimisen tilalle, koska ennen ei pulahdeta ennen kuin vatsa on näyttänyt hyvältä useamman päivän ajan.

Kato ny, oon ihan terve! Ei, se ei oo sama
asia kuin terve korvien välistä, ei.



Ei nyt lainkaan mennä siihen, että otus on muutaman kerran aivan vaivihkaa kesken metsäreissun juossut suoraan johonkin vesiojaan kastelemaan itteään, vaikka kuinka olen yrittänyt vihjailla ettei se nyt ole aivan soveliasta toimintaa (mm. kuiskaamalla viehkosti, että "TÄNNE SIELTÄ HETI PERKELE!!!"). Eihän niitä ojia lasketa, eihän? ;)

torstai 16. kesäkuuta 2011

Koska MÄÄÄÄYYYY!

Perhanan kissaeläimet tekevät aina ne videokuvauksen kannalta kiinnostavimmat jutut paikoissa, joissa on mahdollisimman surkea valaistus tai muutoin epäkuvauksellisin ympäristö. Tässä siis teille himmeävaloisen kylpyhuoneen vessanpöntöllä istuva Pätkis, jolla on meneillään JUST SE maukukohtaus.



Tuota se tekee useasti: ollessani kylpyhuoneessa laittautumassa edes jotenkuten ihmisen näköiseksi, tulee tuo saamarin katti siihen jalkoihin pyörimään, selällään lattialla tai saunanlauteella kierimään, tai pöntölle istumaan vaatien huomiota niin kuin heti just nyt. Ja sama mitä teet tai miten huomiota annat, jatkuu riipivä mäykynä niin kauan kuin Pätkis katsoo tarpeelliseksi. Huomioit tai et, sama mäyyyy kaikuu kaakeleissa pitkin päivää. Ei, se ei ole videolla lainkaan niin ärsyttävää kuin se on taloudessa, jossa ääni ei lakkaakaan 1 minuutin 24 sekunnin kuluttua alkamisestaan ja pysy poissa ellei paina uudestaan playta. Se vaan jatkuu ja jatkuu ja jatkuu...

Kysyn vaan, että miksei tätä ole printattu mukaan ragdollin rotumääritelmään vai olemmeko me vain onnistuneet hankkimaan sellaisen maanantaikappaleen, jossa on tuo rikkinäinen äänenvaimennin?