tiistai 15. joulukuuta 2015

Pentupaketti

Tänään me saatiin tooooosi kivaa postia: Daltonin kasvattajan lähettämä pentupaketti, eli Mustin & Mirrin kautta hommattu reppu, jonka uumenista paljastui erilaisia ruokia, muutama hauska höyhenlelu, ruokakuppi sekä kaikenlaisia lippulappusia & Kamu-lehti. Lämpimät kiitokset kasvattajalle! :) (Menevät varmasti perille tätäkin kautta, näin arvelisin. ;) )

Reppu sisältöineen (ja tietysti myös sen repun sisältänyt pahvilaatikko, haha!) aiheutti varsin ansaittua kuhinaa niin ite lahjan saajassa Daltonissa kuin talouden muussakin eläinkunnassa. Yllättäen se oli se ruoka, johon ahmatti-Dalton iski - aivan kirjaimellisesti -  hampaansa ja kyntensä kiinni. :D Kohta oli yhdessä sun toisessa eväspaketissa ilmanottoaukkoja, mutta eivätköhän ne ehdi parempiin suihin ennen kuin menevät huonoksi. Pikkupoika on nimittäin niin kova syömään ihan mitä vaan haltuunsa saa, että tällä menolla se on hyvin pian aivan kaikkea muuta kuin PIKKUpoika. Edes jääkaapin ovea ei voi Karvahelvetissä enää avata ilman, että pikkukissa on samantien siellä alimmalla hyllyllä ruokavalikoimaa tutkimassa. Mahdoton kaveri!

Ja ahmattihan se on Pätkiskin, mikä taas tänään kostautui hyvin tuttuun tyyliin: riemulla pureskelematta ahmitut ja niellyt, Daltonin jäljiltä jääneet Pure Naturalin pentunaksut, lensivät pian iloisessa kaaressa pitkin lattiaa, josta Caro - myöskin niin kovin tuttuun tyyliin - kävi imaisemassa maukkaan valmiiksi kostutetun välipalan huiviinsa. Mutta hei, paljon oli iloa niistä naksuista, kun yksi kupillinen riitti peräti kolmelle syöjälle. :D


Tällaista sieltä paketista paljastui. :)


Ei saa unohtaa reppua!


Vai petikö tää olikin?


Maukas pakkaus!


Ja yhtä hyvää tuntuu olevan tästä kulmasta kans.


Niin hyvää, ettei kielikään pysy suussa. Myös ilman pakkausta maistui, siis.


Sinni tutustuu höyhenleluun.


Ja vähän muuhunkin.


Eipä tarvinnut tutustua yksinään.


Nuuh!


Sinni ei ollut kestää kaikkea tätä suunnatonta jännyyttä!


Ahmatti päätti saalistaa välipalaksi pätkän sormea.


Välikuolema uusien ihanien lelujen keskellä.


Tapittaja.


Pätkis saapuu areenalle. Dalton seinäruusuilee, kerrankin!


Pentunaksut kulkevat ääntä kohti. Pureskelu on tässä kohtaa TÄYSIN yliarvostettua.


Ja Caro kiittää!


Kauheeta haaskausta tollanen puklailu ja ruoan antaminen muille!


Pahvilaatikko, aina ihana. Ja on se Daltonkin välillä ihan söpö. ;)


Pyh, jaa VÄLILLÄ vaan!?


Kostan kuulemani vääryyden viattomalle höyhenlelulle.


maanantai 14. joulukuuta 2015

Tilhet

Hoksasin tuossa vanhoja kuvia peratessa (koska koneesta loppuu taaaaaas tila, kiitos liian vikkelän liipasinsormen), että olen tyystin unohtanut julkaista jo viime helmikuussa ottamani kuvat kotipihapuidemme tilhistä. Eihän sellainen käy laatuunsa ollenkaan! Laitetaanpas nuo pikkuiset lentävät punkkarit vaikkapa tähän väliin. :)













sunnuntai 13. joulukuuta 2015

Hurmuri

Se hurmaa kaikki. Aivan kaikki! Perjantaina se hurmasi mummin eli sen ykköstyypin, joka kannattaa hurmata, jos mielii päästä isäntäväen reissujen ajaksi varmuudella viihdyttävään täysihoitoon. ;)


Hurrrr...hurrr...hurrrmaan kaikki!


Meillä oli tosiaan isännän kanssa tuossa perjantaina muutaman tunnin iltameno eikä tuntunut kivalta ajatukselta jättää penikkaa vielä muiden kanssa kotiin. Mummi piipahti meillä jo päivällä kissaan tutustumassa ja siinä se ajatus sitten syntyi, että Daltonhan voisi viettää iltaa hänen luonaan tulevaisuuden hoitopaikkaan totuttautuen. 










Sehän meni tietysti enemmän kuin nappiin sekin: ensin leikittiin ja sitten nukuttiin. Menoillemme lähtömme jälkeen oli kuulemma leikitty vielä vähän lisää ja kun mummi vetäytyi yöpuulle paluutamme odottelemaan, oli Dalton tullut ihan siihen viereen kehräämään ja nukkumaan aivan kuin olisivat vanhoja tuttuja. :p Kovin oli mummi ihmeissään millaisia kissoja sitä voi maailmassa olla, Dalton kun ei muistuta käytökseltään ketään niistä monista kissoista, joita on elämän varrella vastaan tassutellut. Ja onhan se ihmeellinen, ei siitä mihinkään pääse.
















Kun me palailimme reissultamme kotiin Karvahelvettiin, oli ensimmäisenä vastassa Caro, no kuinkas muutenkaan! Nappasin sitten Caron matkaan ja lähdimme samantien yöpisulenkille, joten jäipä näkemättä sekin ihme, jonka isäntä paluumme jälkeen kertoi: Sinni oli kiiruhtanut eteiseen moikkaamaan kopasta päästettyä Daltonia ja olivat nuuskineet siinä toisiaan hyvän tovin. Mitäh, Sinnillä oli ollut pentua ikävä?! Sinnillä, joka vielä muutamaa päivää aiemmin oli kammonnut samaista tyyppiä enemmän kuin mitään aikoihin. Että mitäs puhuinkaan siitä hurmurista? ;)
























Jo kaksi mennyttä yötä on kulunut makkarin portti auki niin, että eläimet saavat kulkea vapaasti öisinkin. Caro on ollut onnessaan päästessään takaisin makkariin, mikä varmasti auttaa palaamaan takaisin normaaliin mielentilaan siitä jatkuvasta pennun vahtaamisesta, ja Dalton vietti viime yönä ekan yön jossain muualla kuin ihmisen vieressä. Luulisin sen olleen olohuoneen mustassa telineessä (näkyy kuvissa), koska siitä on tullut kovinkin rakas nukkumapaikka: onhan se pehmeä ja siitä näkee suurimman osan kaikesta, mitä taloudessa tapahtuu. Eilen tehtiin myös kauppareissu, jonne koira lähti mukaan, mutta kissat jäivät ekaa kertaa kolmistaan. Kaikki hengissä, kun palasimme eikä mitään oltu edes hajotettu. :D Kaikki johdot tuli kyllä nypittyä varuilta pistokkeista irti, pennulla kun on pientä kiinnostusta niiden näpräilyyn.










Tänään sitten herättiin siihen, kun koko kissalauma - ja erityisesti aivan uuden aktiivisuusvaihteen löytänyt Sinni - juoksenteli pitkin kämppää toisiaan vaanien ja välillä nuuskien tai raapimistelineisiin kynsiään teroitellen. Noin äkkiä on Sinnin pelko vaihtunut uudeksi kaveruudeksi ja ai että sitä on kiva sivusta seurata! :) Muuten, se rokotusten yhteydessä (hahaa, nyt ehkä ymmärrätte paremmin miksi nuo ylipäätään rokotettiin pitkästä aikaa... ;) ) annettu kortisonipiikki on auttanut poistamaan kutinan kokonaan, toistaiseksi, ja karva on alkanut kasvaa takaisin huimaa vauhtia. Ollaan lisäilty Sinnin ruokaan myös omegaöljyä, mikä varmasti auttaa myös vähintään karvan kunnon suhteen. Sinnillä menee siis siltäkin osin paremmin kuin pitkiin aikoihin. Toivottavasti kortisonin vaikutus kestää piiiiitkään!

PS. Blogin ulkoasu päivittyy lähiaikoina, jos vaan suinkin saan asian suhteen jotain aikaiseksi, joten älkää ihmetelkö, jos meno tässä osoitteessa näyttää välillä omituiselta. Siis enemmän kuin yleensä. :D