sunnuntai 29. toukokuuta 2011

Kissaa ja koiraa kiusataan

Sama mitä tänä sunnuntaina teit, seurasi perässä epätavallisen sinnikäs, märisevähkön ruma ääni. Mäy. Mäy. Mäy. Mäy. Mäy. Ei tullut loppua vaativasta mäykynästä, ei sitten millään. Sittenpä se isäntä kyllästyi (kun emäntä oli ensin komentanut tuskaisesti, että "tee nyt tolle riesalle jotain!", ite tietenkään eväänsäkään liikauttamatta) tarttuen karstaan ja alkaen kammata märisijän turkkia uuteen uskoon.



Ai että se tuntuikin hyvältä, kun Pätkis sitä kauan himoitsemaansa huomiota osakseen sai. Oli vähän niin kuin paratiisiin olisi päässyt tuossa hujauksessa. Samaa ajatteli emäntäkin, ihanan hiljaisuuden vallattua talouden.



Vaan eipä aikaakaan, kun paikalle löntysti koiruus, kuten etukäteen olettaa saattoikin. Mitään ei tällä reviirillä kyllä koskaan tehdä ilman, että koira vähintäänkin tilanteen luonteen tarkastaa. Ronskisti se vaan heitti pitkäkseen Pätkiksen viereen hittojakaan välittämättä vastapuolen epäileväisestä murinasta. Eihän koiraa niinkään se kaunistautuva kissa kiinnostanut, sillä lattialta löytyi jotain paljon jännempää: iso tuppo tuoreita ragdollin karvoja, noms!


Aikansa Pätkis irtokarvoja syövää koiraa jaksoi katsella ja kun mitta täyttyi, kääntyivät karstan uhmakkaat piikit osoittamaan vaihteeksi koiran naamaa. Ai saamari. Tästä ei muuten hyvää seuraisi.




Ja vaikka koira oli päivän siivoussessioiden aikaan päästä varpaisiin jo kertaalleen imuroitu (kyllä vain, koiraparka joutuu sellaistakin rääkkiä täällä hullujenhuoneessa nykyään kestämään), joutui se kuuntelemaan ja kestämään vielä turkin seassa suhisevia piikkejäkin. Ei ollut taaskaan helppoa, ei. No mutta syyttää sai otus siitä kaikesta piinasta vain ja ainoastaan itteään. Mitäs tunki häiriköimään kissanharjaushommia, mokoma nokkava kyylä!

On kai myös sanomattakin selvää, että eipä ehtinyt noista harjaushommista kulua kuin se kymmenisen minuuttia, kun kämpän täytti jälleen se tuttu vaativa mäy mäy mäy mäy. Välillä jopa ihan mäyyyyyyy. Huokaus.

6 kommenttia:

  1. Ahahaha, ei hitto tuota kissan ilmettä tuossa kolmannessa kuvassa. :---D Aivan mahtava !

    VastaaPoista
  2. (anteeksi, siis toisessa kuvassa)

    VastaaPoista
  3. Pätkis on vähän tommonen pöljien ilmeiden mestari.:D Ois ollu kiva laittaa useampikin ylihölmö ilme, vaan hitsin koneen kovalevy on niin täynnä roinaa (no kuvia, tietty;) ), ettei pysty muokkailemaan enempää kuvia, ennen ku tässä vähän järjesteleepi.

    VastaaPoista
  4. (Joo sori, vaihdoin yhen kuvan paikkaa julkaisun jälkeen.:) )

    VastaaPoista
  5. Siis voi hyvä ihme noita Pätkiksen ilmeitä. Ihana!

    Niin ja miksei meidän rontit istu tollee hiljaa paikallaan kun niitä harjaa? Kauhee hyörinä, pyörinä ja kehräys vaan alkaa eikä harjaamisesta taho tulla mitään :D

    VastaaPoista
  6. On sitä vikaa Pätkikselläkin, välillä enemmän, välillä vähemmän. :D Yleensä aluksi se pönöttää nätisti paikallaan kehräten, mut mitä pidempään harjaa, sitä enemmän se alkaa kettuilemaan eli suoranaisesti märisemään ja vääntelehtimään ja vaihtamaan paikkaa. Vähän aikaa sitä sitte jahtaillaan, kunnes kyllästytään.:D Ja Sinnille on turha ees harjaa näyttää, se ei pysy paikallaan ei sitte yhtään...

    VastaaPoista

Kiitos, kun kommentoit! :)