sunnuntai 27. marraskuuta 2011

Sunnuntain sekalaiset sössötykset

Sunnuntai. Kaikesta sen myös huomaa.

Millehän sitä alkais vai alkaisko millekään?

Koko porukkaa meinaa vähän laiskottaa ja kun sytytys on erityisesti taluttajakunnalla hitaanlainen, ei tässä enää kunnon metsälenkillekään ennen pimeän tuloa ehditä. No jospa sitä sitten huomenna.

Viime päivät ovat olleet säiden puolesta aika pyllyjä, ovat meinaa nuo plussakelit vieneet maasta lumet ja palauttaneet ne ah niin riemastuttavat kurakelit takaisin. Äkkiä muistui mieleen miksi hengenvaarallisen jäinen tie on sittenkin sitä vähintäänkin pientä vesitihkua parempi vaihtoehto, ei meinaan tuo koiran peseminen vähintään kylkiä myöten joka lenkin jälkeen oikein maistuisi. ;) Ei varsinkaan ison koiran peseminen. Helppoahan se oli hamassa menneisyydessä nostaa pieni Roni-papillon kylpyhuoneen käsienpesualtaaseen ja suihkutella otus näpsäkästi pikkusuihkulla puhtaaksi, mokoma kun osasi tassujaankin asiaan kuuluvalla tavalla pesijälle ojennella. Vaan nostapa altaaseen saksanpaimenkoira... :D Amme tarvittaisiin väkisin.

Hämärää. Tuo kiltti joulupukki meille uusi pokkari!

Syöminenkin on ollut aikamoista sirkusta tänään, mutta itepähän menin tunkemaan naksujen sekaan hämmentäviä muikkuja... Kyllähän ne muikut kupista hävisivät, vaan mitä tuossa tovi sitten vilkaisin, oli nappulat jätetty lähes kokonaan syömättä. Eipä ole eka kerta se. Ihmeen hyvin on viime aikoina ruoka silti nirsolle örvelöllemme maistunut, on meinaan maksalaatikko ollut se suurin mahdollinen herkku, jonka syrjässä maistuvat ne papanatkin. Toinen kova on sitten tonnikala, mikä on muuten siinä määrin Pätkiksenkin herkkua, että jos koiran kuppi tonnikalalle haisee, löytyy kupin nuuskuetäisyydeltä pian kissakin!

Loppuun vielä kuvallisia lähentymisyrityksiä Caron ja Pätkiksen tapaan (eikä sitten välitetä kuvien taustakaaoksesta, sillä kyseessä on eräänlainen pommin räjähdys nimeltä "Komeronsiivousoperaatio"):



Todellisuudessahan se oli vain Caro, joka sitä lähentymistä yritti, kuten moni varmasti arvasikin. Pätkis keskitti energiansa pelkkään sydämen pohjasta saakka kumpuavaan paheksuntaan. Se on aika haka siinä hommassa tuo katti, oli arki tai pyhä.

5 kommenttia:

  1. Kakkapyllykelit jatkuvat siis sielläkin, yritetään jaksaa! :---/

    VastaaPoista
  2. Sulaa, pakastuu, sulaa, pakastuu. Välillä tulee lunta, välillä vettä. Sitä se on ollu tällä viikolla ja jos sääennusteita voi uskoa, ens viikko menee samalla kaavalla. Pikkasen nyrppis, jos jaksais nyrpityttää. x)

    VastaaPoista
  3. Samaa mieltä, kurakelit saisi jo loppua. Itse en jaksa pestä koiraa joka lenkin jälkeen, vaikka se käsittämätön hiekan määrä lattioilla on vähintäänkin yhtä ärsyttävää kuin suihkuttaminen. Kahdesta pahasta on siis valittava. :/

    VastaaPoista
  4. Partapappa, kiitosh! :)

    - - -

    Lotta ja Tuisku, mä siedän enemmän sitä pesua ku sitä hiekkaa, eli valitsen sen pesemisen. :p Kivaa ei oo kumpikaan, vaan sen verran vihaan siivoamista, että pakko uhrautua, ettei tartte joka päivä imuroida. :D

    VastaaPoista

Kiitos, kun kommentoit! :)