Eräänlainen turkistarha tämäkin

Leevillä on kotipuolessa ihkaoma ulkotarha, jossa se hengailee menemään kesät talvet, päivin ja öin. Tarhaan kuuluu myös suojaisa koppi, jonne katti voi mennä nukkumaan ja syömään niin halutessaan. Sisällä kollipoika ei suuremmin viihdy, mitä nyt välillä käy vähän jotain syömässä mankuen kohta takaisin pihalle. Toki se nyt toisinaan sisälläkin nukkuu, mutta hinku pihalle on useimmiten hirmuinen ellei jopa mahdoton, eli vaativaa maukumärinää ulko-oven äärellä saa kuunnella tasan niin kauan kuin Leevin toiveita ulospääsyn suhteen ei huomioida. x)

Pitihän se sitten koittaa, mitä mieltä tarhaelämästä ovat harvemmin ulkoilun makuun pääsevät (parvekeulkoilua ei nyt lasketa) Sinni ja Pätkis. Edellinen tarhailukerta (olikohan joskus viime vuonna?) johti siihen, että tyypit vain mököttivät kauhuissaan kopissa ilman yritystäkään nauttia tarhan suomasta liikkumisvapaudesta. Pöljät! Tällä kertaa nössykät olivat jo hieman rohkaistuneet ja erityisesti Sinni pääsi jyvälle siitä, kuinka kivaa on nököttää orrella lintuja, ötököitä ja muuten vain maisemia tollotellen. Leevikin kelpasi toljotteluseuraksi, kunhan muisti pitää riittävän hajuraon tytsyyn. Siitä ei tingitty, vaikka kuitenkin toisinaan, aivan vaivihkaa, saattoi Sinni kurottaa kollin häntää nuuskimaan, mutta tosiaan vain, jos vastapuolella ei ollut asiasta mitään hajua. ;) Viileän cool imago ennen kaikkea, nääs! Pätkis pysytteli mieluummin joko kopissa taikka sitten tarhan suojaisammalla puolella, eli sitä ei edelleenkään tarhatouhu kummemmin hotsittanut. Olisi se luultavasti ajan kanssa rohkaistunut, mutta ikävä kyllä aika oli reissullamme rajallista eikä siinä ajassa ihmeitä vieläkään nähty. Aktiivisemmin se ulkoili tarhan ulkopuolella valjaissa, ihmisseurassa.

Tähän loppuun vielä muutama video Sinnin ja Leevin hetkistä tarhassa. Lisää mahdollisesti joskus, Pätkiksellä höystettynä, mutta luulenpa seuraavan postauksen olevan hieman koirapainotteisempi, tasapuolisuuden nimissä. :)