"Me lähetään ny sinne mettään, vaikkei vois kyllä vähempää kiinnostaa." Näin hymähti isäntä eilen, täysin yllättäen, ja sen se myös teki: lähti Caroluksen kanssa ihan oikealle metsälenkille. Viipyivät puolisentoista tuntia. Palattuaan se kertoi jopa tykänneensä, siis kun ensin vauhtiin pääsi. Tykänneensä? Metsälenkistä? ISÄNTÄ?!
Huh. Mitä täällä tapahtuu?
Se pääsi suolle. :')
Näistä hetkistä pitää olla kuule super onnellinen! Ei meinaan kasva joka puussa tuollaset koiratytön unelmat :D
VastaaPoistaOon hyvinki onnellinen, ku tiiän, että lähteminen otti aika koville ja mokoma lähti silti. :p Koiruus ja emäntä olivat ja ovat kovin kiitollisia. <3
PoistaIsäntäkin voi yllättää joskus :)
VastaaPoistaNäköjään. :)
Poista