Kun luonto kutsuu, mentävä on

Käytiin tänään jäätyneellä suolla, koska meikäläisen pälli ei enää kestänyt niitä kämäisiä hakkuuaukeakäppäilyjä, joita ollaan tässä parina viime päivänä suoriteltu. Reissun aikana totesimme, että suon jää kestää jo hepuloivaa koiraa, mutta nilkka ei hitusen tasapainoaistiltaan vajaata emäntää. Nyt vähän turvottaa. Ja että jos huitaisee leikkiessään risuruoskalla täysiä käsivarteen, se sattuu. Aika pirusti. Metsäneläimet oppivat tänään pari uutta aika päheää kirosanaa, luulisin. Totesimme myös, että tarpeeksi kauan kun kuhnii jossain korvessa, ehtii tulla aika hämärää. Paluumatka autolle oli sen vuoksi aika mielenkiintoinen. Joten mitä tästä päivästä opimme? No emme tasan yhtään mitään. ;)