Nämä ovat niitä postauksia, joita en haluaisi koskaan kirjoittaa... En osaa, en halua, en oikein pystyisikään. Yritin jo eilen, mutta ei siitä lopulta mitään tullut. Joskus se on kuitenkin pakko. Olkoot se hetki nyt.
Onni 2009-2014
Lepää rauhassa, rakas ystävä.
Sinä olit meille:
Hymyä
Erilaisuutta
Uneliaisuutta
Hihityttävää ulvontaa
Loputtoman pitkää kuonoa ja jalkaa
Hurjia juoksuspurtteja
Verkkaista askellusta
Kömpelyyttä
Itsenäisyyttä
Ylväyttä
Hölmöyttä
Ahneutta
Huumoria
Onnea
Suuri Onni tuntea
Kunnioittaakseni Onnin omistajien yksityisyyttä kerron taustoista vain seuraavaa, en yhtään enempää.
Onnin lähtö tuli lopulta eilen täysin yllättäen, vaikka se oli käytännössä pennusta saakka jos nyt ei jostain varsinaisesti kipeä, niin ei täysin tervekään. Sillä oli useita terveydellisiä vaivoja, joista yksi lopulta liian vaikea ellei jopa täysin mahdoton hoitaa, epävarmalla paranemisennusteella sekin. Oli tehtävä se vaikein mahdollinen päätös, Onnin ittensä hyväksi. Ei enää kipuja.
Ei suotu Onnille onnea terveydessä, mutta silti se jaksoi olla loppuun saakka se suuri hymyilijä, jonka tekin opitte blogin kautta tuntemaan. Viikonlopun Onni -postausta osuvampaa ei olisi voinut "viimeiseksi" Onni-postaukseksi täysin sattumalta sattua. Se kiteytti pojan perimmäisen olemuksen aivan täysin: Onni, se niin monin tavoin "korvien välistä onnellinen" koira. :) Sellainen suuri persoona, jollaista en ole koskaan tavannut toista. Aivan jotain erilaista kuin muut koirat. Välillä tuntui, ettei koira ollenkaan. Ei ollut tapaamiskertaa, jolloin Onni ei olisi saanut meikäläistä nauramaan. Pelkkä koko hammasrivistön paljastanut hymy kera riemusta kieroon vääntyneen nenän oli piste hillittömiä riemuloikkia tehneen i:n päälle. Se oli Onni, erikoisin tuntemani koira, uskomattoman hieno tyyppi. Perheenjäsen.
Rauha Onnin muistolle. Lähdit aivan liian aikaisin.
Otamme osaa suruun.
VastaaPoistaOsanottoni.
VastaaPoistaOlen todella todella pahoillani.
Kiitos. Niin mäkin...
PoistaVoi ei, suuret osanottoni. Voimia surun keskelle :(
VastaaPoistaKiitän.
PoistaOliko Onni oma koirasi? Pystytkö kertomaan mikä Onnia vaivasi? Otan osaa suruun ;( Voimia <3
VastaaPoistaKiitos. Ei ollut oma, vaan perheen koira isäni puolelta. Perheenjäsen, silti. Ja kuten jo postaukseen kirjoitin: "Kunnioittaakseni Onnin omistajien yksityisyyttä kerron taustoista vain seuraavaa, en yhtään enempää. "
PoistaOsanotot :(
VastaaPoistaVoi Onnia, voimia sekä sinulle että Onnin omille ihmisille.
VastaaPoistaKiitämme.
Poista:( Niin vaikeita, mutta armeliaita päätöksiä nämä. Jaksamisia!
VastaaPoistaKiitti. Niin on. Se vaikein päätös, mitä eläimen hankkiminen tuo tullessaan. Suoraan sanoen pelottaa se hetki, ku päätöksentekoaika osuu omalle kohalle. Toivottavasti ei vielä vuosikausiin.
PoistaOsanotto myös meiltä! Onni oli selvästi suuri persoona ja jättää takuulla myös suuren ikävän.
VastaaPoistaKiitos. Se oli. Ihan ainutlaatuinen. Ja niin kovin tärkeä, vaikkei asunutkaan täällä meiän lauman osana.
PoistaOnni teki suuren vaikutuksen ja aina tietynlaisella innolla luin juuri vierailevien tähtien kuulumiset. Rauha Onnin muistolle - pojan hymy jää aina positiivisena mieleeni.
VastaaPoistaKiteytit tossa varmasti monen muunkin lukijan ajatukset. Ja näin blogin kirjoittajan näkökulmasta Onni oli iso piristys blogin sisällön kannalta, sillä faktahan on, että ku omassa laumassa on vain kolme jäsentä ja niistäkin 2/3 paljon nukkuvia kissoja eikä yks koira yksinään voi aina jotain uutta keksiä, on kirjotus/kuvausaiheiden pohtiminen joskus melko haastavaa. Onneks Leo ja Leevi voivat hyvin, joten vierailevia tähtiä piisaa myös jatkossa, vaikkei Onni millään tapaa korvattavissa ookaan.
PoistaVoi ei, Onnin juttuja oli niin kiva lukea :( Lämpimät osanotot <3
VastaaPoistaKiitos. Kiva niitä oli kirjotella myös, mut ny kävi näin. :(
PoistaHöh, ikävää aina tämmöiset :( Vaikeita päätöksiä ja eläinten omistamisen huonoin puoli, mutta varmasti koiran kannalta parempi vaihtoehto jos on kipeä ja varsinkin jos on ollut jotain ongelmia koko ikä niin ei se kovin kivaa elämää ole koirallekkaan.
VastaaPoistaJuu. Ei kipeän koiran väkisin hengissä pitäminen oo koiran kannalta reilua. Toki noi on aina tapauskohtasia juttuja, sairas ku voi olla niin monella tavalla ja "vakavuusasteella", mut jossain sen rajan on lopulta mentävä ja järjen voitettava sydän.
PoistaVoih! Juuri kun tutustuttiin Onniin! EI voi olla totta!
VastaaPoistaJooh, näin kävi. :(
PoistaVoi Onni! :( Roppakaupalla voimia sekä sulle että Onnin perheelle.
VastaaPoistaKiitoksia sinne.
PoistaPahoitteluni, nämä on kurjia juttuja. Vaikka jo eläimen hankkiessa tietää, että se yhteinen taival tulee joskus päättymään, ei siihen osaa etukäteen varautua. Aina se on yhtä ikävää. Jäljelle jää tyhjä paikka. Yhden lemmikin tilalle voi tulla toinen, muttei yksikään koskaan korvaa toista. Jokainen niistä on yksilö ja yllättävän nopesti niihin kiintyy. Olen tehnyt kaksi ikävää päätöstä lemmikin lopettamisesta, koska toivoa ei ollut, ja katsonut yhden lemmikkini menehtyvän nopeasti nyt viimeisen neljän vuoden sisällä. Kohtalo on tässä suhteessa ollut armoton. Itselleni lohtuna on jälkikäteen ollut tosiasia, että jokainen tilanteista on ollut toivoton. Jokaisesta lemmikistä on jäänyt jäljelle kauniit muistot, joita vaalia. Jos ei olisi ollut rakkautta, ei jäljelle jäisi suruakaan.
VastaaPoistaMonia onnellisia vuosia nykyisille lemmikeillesi!
Kiitos. Näinhän se on. Olen niiiiin samaa mieltä kommenttisi kanssa, ettei mulla oikein oo siihen ees mitään omaa lisättävää. Jollain tapaa tilanteen toivottomuus on ehkä se helpottavin tekijä tilanteissa, joissa lopetuspäätöstä mietitään. Jos on toivoa, on helppo tarttua ohueenkin oljenkorteen ehkä vain pitkittäen väistämätöntä, lisäten eläimen kärsimystä. Toivottomuus taasen estää turhat haihattelut, mikä helpottaa päätöstä. Eihän kuolema kai ikinä ole pahinta sille, joka kuolee, vaan niille, jotka jäävät kaipaamaan. Kuolema voi olla suuri helpotus elämän ollessa vain kärsimystä, oli kyse sitten ihmisestä tai eläimestä. Toivon paljon onnellisia vuosia myös sinne teiän suuntaanne!
Poista