Ollaan moikkailtu erinäisiä järviä aika ahkerasti viime aikoina. Vaihtelu virkistää, nääs! Yksi juttu se vaan järjestään unohtuu kotiin ja se juttu on lelu. Aina saapi otsaansa kämmenellään keskellä järveä hakata, kun ei taaskaan muistanut. Olisi meinaan ihan kiva, jos otuksella olisi siellä keskellä jäätikköä muutakin purtavaa kuin se hiivatin loputon lumi, joka - aika loogisesti - aktivoi tuota jalannostattajalihasta, mistä seuraa huomattavaa tarvetta ylimääräisille kustupissalenkeille noin niin kuin myöhemmin samana päivänä, ellei sitten satu arvostamaan lainehtivia lattioita ja sen semmoisia pikku ylläreitä. Ja sekös laiskaa omistajakuntaa meinaa välillä vähän ketuttaa, se alituinen pihalla ramppaaminen (omakotitalossa moinen ei olisi toki homma eikä mikään). Onneksi keppejä on rannat pullollaan, joten hakkuriin saadaan tungettua ajoittain myös jotain vähän vähemmän tuota letkuosastoa aktivoivaa materiaalia. Vielä kun joku kertoisi otukselle, että "missä keppi?!" -käsky hyväksytään toteutetuksi, vaikkei palaisikaan mukanaan kokonainen puu. ;)
Ihania kuvia! Varsinkin tuo ilmaloikkakuva :)
VastaaPoistaKiitti. :) Caro on vähän tommonen pomppukone. :p
PoistaHahaa! Toiset noutaa risuja, toiset puunrunkoja ;) Hyvä Caro! Tuo luminen kirsukuva on niin <3
VastaaPoistaEli NYT mekin voidaan uskaltautua jäille. Seuraatteko te muiden jälkiä vai mitkä on turvallisuusohjeet?
Ei koolla niin väliä, jos se vaan on puuta. :p
PoistaUskaltakaa toki, kunhan välttelette virtauspaikkoja. :) Me pyritään kulkemaan "uusilla järvireiteillä" ensin muiden jälkien lähellä ja siitä sitte laajennellaan sitä kulkureittiä sen mukaan, mikä on fiilis ja näkyykö kauempana muita kulkijoita tai näyttääkö jää/lumi jotenki erilaiselta eri paikoissa. Ja tietty jos mennään sellaselle alueelle, missä ei olla tälle talvea liikuttu, en anna Caron juosta musta turhan kauas, vaikkei se yleensä juokse muutenkaan, perskärpänen ku on, haha! Muitten jälkiä seuratessa on tietty turvallisinta, ellei ne jäljet pääty esim. avannon reunalle. ;)