Maisemanvaihdos

Eilen sanottiin heipat Karvahelvetille ja suunnattiin yli yön reissulle Leon, Kallen ja Leevin luo. Kukapa sitä nyt kotiin jäisi, jos kylässä on tarjolla lenkkeilyvelvoitteista livistämistä, pitkänokan rapsuttelua ja pennun kanssa peuhaamista. ;)

Kallesta on kasvamassa kaikesta päätellen melkoisen leikkisä riiviö. Erityisen hauskaa tuntuu olevan epäileväisen Caron kiusoittelu: ensin pikkutyyppi tutkailee ja nuuskii pystykorvaa kaikessa rauhassa (ellei sitä tuhatta ja sataa viuhuvaa häntää lasketa?) ja sitten, aivan ykskaks, iskee ärrinmurriäänien säestämä vänkyröintihepuli, jonka päätteeksi juostaan hölmistynyttä isoveljeä karkuun. Voin sanoa, että Carolla on siinä huuli aika pyöreänä, kun ei ole koskaan ikinä mitään vastaavaa nähnyt. :D Eipä siis mikään ihme, että Caro on - ruokailuhetkeä lukuun ottamatta - nukkunut kuin tukki siitä asti, kun tänään kotiuduimme. Rankkaa puuhaa on tuo isoveljeily ja siihen kun lisätään vielä nuo vaativat portinvartijan puuhat, niin huh huh! Onneksi on Leo siinä vierellä ohikulkijoita haukkumassa, ettei aivan yksin tarvitse kaikkea kestää.

Onnistunut yhteiskuva?

Jo n. 10 viikkoa!

Pystykorvailufiilis.

Uniaikaa pukkaa.

Hepuli.

Vartijat työssään.

"Kyttää sä oikee, nii mä hoidan tän vasemman puolen".

Riiviötouhu vaatii veronsa.

Tämä oli reaktio, kun ehdotin, että "mennääs hei välillä sisälle". x)