Pikainen - no niin varmaan!

Se tunne, kun huomaat päivittäneesi blogia edellisen kerran yli kuukausi sitten... Hups! :p "Pieni" ennalta suunnittelematon päivityskatkos ja sitä kautta totaalinen blogimaailman unohdus tuoksi ajaksi on johtanut meidät tilanteeseen, jonka ansiosta rästikuva- ja juttupinosta on kehkeytynyt hillitön enkä tiedä yhtään mitä kaikkea blogimaailmassa noin yleensä on viime aikoina tapahtunut. Kaikesta tästä huolimatta suosittelen samaa kokeiltavaksi kaikille muillekin, on meinaan äärimmäisen rentouttavaa se! Koska blogin päivittely on kuitenkin niin kovin rakas harrastus, ajattelin värkätä tähän väliin pienen pikayhteenvedon siitä mitä maaliskuun alun jälkeen on elämäämme kuulunut. Pikayhteenvedon siksi, että ainakin vielä parin viikon ajan offline-elämä on sen verran kiireistä, ettei blogille kummemmin aikaa jää, enkä halua tätä taukoamme niin pitkäksi venyttää. :)

Maaliskuussa...

Maaliskuun tärkeimpiin asioihin kuuluivat ihanasti lämmittänyt ja lumia kovaa vauhtia sulattanut aurinko, karmean hirveät kurakelit eli koiran peseminen jokaiselta lenkeiltä palatessa, hiekkaiset lattiat, hermoja riipinyt karvanlähtöaika (karvat lähtivät eläimiltä, hermot emännältä), kepit, heppapallot ja hillittömät hepulit, sekä erinäiset kissanpesuprojektit. Sinnin pesemisiä jatkettiin kutinan vähentämiseksi (tai siis toivoen kutinan vähentyvän) ja Pätkiskin joutui uhriksi kertaalleen, koska turkkinsa hilseili ja rasvoittui erityisesti alaselän paikkeilta. Kerron jälkimmäisestä operaatiosta toiste laajemmin, koska arvaatte varmaan, että kuvat tuolta päivältä ovat enemmän kuin näkemisen arvoisia, vaikka ite sanonkin. :D 

Sinnin kutinatilanteesta sen verran, että olemme löytäneet Virbac Allermyl -shampoosta kiistatonta helpotusta, vaikka aivan täydellistä onnea metsästämme edelleen. Vaikuttaisi nimittäin siltä, että pesuja seuraavat päivät kutinaa ei esiinny joko ollenkaan tai lähes ollenkaan, mutta kun pesusta kuluu aikaa noin pari viikkoa, palaavat kutinan oireet eli turkin liiallinen ja voimakas nuoleminen, ahkera rapsuttelu ja selän "nytkiminen" hiljalleen. Kutina mahtaa siis olla seurausta ihon yliherkkyydestä, kuivuudesta tai muusta vastaavasta. Erittäin iloinen asia on se, että kun Sinniä pesee tarpeeksi usein (olemme pesseet nyt muistaakseni yhteensä kolme kertaa), oireilu pysyy järkevyyden rajoissa eikä tee mirrin olemisesta kiusallista. Pesuoperaatio on pieni vaiva hyötyynsä nähden. :) Fiilis on asian suhteen enemmän kuin helpottunut, vaikka tutkimukset ja testailut kutinan täydelliseksi hävittämiseksi jatkuvat tietysti edelleen. Allergiadieetti on tällä hetkellä paussilla eli kissat syövät keskenään samaa "normaalia" ruokaa. Tilasin kuitenkin varuilta lisää kengurumärkäruokaa varastoon, jos tarvetta dieettihommien jatkamiselle ilmenee.

Huhtikuussa...

Huhtikuussa on treffailtu Kallea ja ihmetelty maaston sulamista niin täällä etelässä kuin Pohjanmaan suunnallakin. Pääsiäinen vietettiin tuttuun tapaan Pohjanmaalla mökkeillen ja pitkästä aikaa mukana olikin koko pesue. Navakan tuulen vuoksi kissojen ulkoilut jäivät suunniteltua vähäisemmiksi (Sinniä rääkättiin ulkoilulla vain kerran ja siinäkin oli asianosaisen mielestä kerta liikaa :D), mutta tulipahan tarjottua edes mahdollisuus luonnossa ulkoiluun. Caro otti tietysti kaiken ilon irti heppapalloilun täyttämistä päivistä ja tasaisesta maastosta, jossa riitti lääniä juosta kuin päätön kana. Mökkireissusta on tulossa blogiin lisää kuvia ja juttua jossain välissä, ja varmasti Kallesta myös, siitäkin kun on jokunen tuoreehko kuva varastossa.

Ai niin, tämän piti olla PIKAyhteenveto. Noh, kai tämä mun kaltaiselleni räpätätille olikin... Nyt viimein hiljenen ja palailen asiaan sopivan hetken koittaessa. Instagramin puolelle pyrin laittamaan jonkin verran kuvasaastetta myös näiden hiljaisempien blogikausien aikana, eli jos lauman tuoreimmat irvistelyt ja venkoilut kiinnostavat, niin sieltä saattaa löytyä jotain jokusen kerran viikossa. :)

Palaillaan!