Kynsin hampain

Sillä välin, kun koira hyppelee mukanamme rantakivikossa, asustelevat Pätkis ja Sinni tutussa kesälomahoitolassaan mummilassa. Mummi on saanut pitää katteja totuttuun tapaan pidempään kuin mitä reissumme todellisuudessa vaatisivat, kissoilla kun tuntuu olevan hoitolassaan niin mahdottoman mukavat oltavat ja hoitajakin on kissaseurasta niin kovin mielissään. :) Onhan se aika selvää, että katit viihtyvät, kun ei ole koiraa häiritsemässä hepulikohtauksia ja uusi pieni raapimatelinekin tuosta noin vaan täysin yllättäen mummilaan ilmestyi. Kyseinen teline on ehkä juu vähän pikkuruinen, mutta näyttää se yhtä ragdollin vatsaröllykkää kunnialla kannattelevan ja telineeseen täydellisesti ihastunutta kilpparia varsinkin. Ei ole koolla väliä, jos fiilis osuu kohdalleen!

Kilppari syö muuten edelleen käytännössä pelkkää Integra Sensitive -kengurumärkäruokaa, tai ainakin se olisi meillä tavoitteena. Tyypistä on nimittäin kuoriutunut aivan hillitön ruokaa varasteleva törkimys, joka kiskoo kitusiinsa käytännössä kaiken epähuomiossa esille unohtuneen syötäväksi kelpaavan. Turvassa eivät ole sen enempää avonaiset levitepurkit, pussissa olevat omenapiirakat ja sämpylät, kuin liedelle unohtuneet kastikkeet ja lasagnetkaan. :D Kaikkea se hiilariaddiktio näköjään teettää. Arki sujuu oikein hyvin niin kauan kuin mitään ei jää esille, vaan koitapa se nyt aina muistaa, tällaista höperyyttä kun ei ole ennen esiintynyt (tai ite asiassa on, muttei lainkaan meillä asumisen aikana, vaan siellä edellisessä kodissa pentuaikoina. Silloinkin kyse taisi olla lähinnä leivistä, eikä todellakaan kaikesta mahdollisesta syötävästä). Ainoa keino, joka tuntuu varastelun lopettavan, on raksujen syöttäminen, vaan se kun sitten aktivoi kutinaa, niin eipä tule moinen ruokavalio kuuloonkaan muutoin kuin väliaikaisesti pakon edessä. Eli ehkä me vaan sopeudutaan siihen ahmattikleptomaanin kanssa elämiseen ja yritetään opetella piilottelemaan kaappeihin kaikki sellainen, mikä tuon kahelin suuhun voisi edes teoriassa sujahtaa, taikka vaihtoehtoisesti opetellaan nauttimaan murujen, roiskeiden sun muiden sotkujen siivoilusta. ;)

Noin muutoin asiat ovat hyvin pitkälti ennallaan, paitsi että tuossa vähän päälle kuukausi takaperin (joo, ahkerasti on näitä kuulumisia päivitelty...) Pätkis otti ja täytti pyöreät 10 vuotta. Kuten arvata saattaa, unohdimme tuon suuren päivän aivan kokonaan kaiken muun kesähössötyksen keskellä, mutta sillä on hyvä lohduttautua, ettei Pätkistä olisi kiinnostanut kuitenkaan, vaikka sille olisi kantanut eteen puolet kaikista maailman kissaleluista. :p Ehkäpä tuossa syyskuussa voisi silti jotain pientä juhlantynkää ja aiheeseen liittyvää postaustakin keksiä, kun Sinnilläkin se kymppi pyörähtää trippimittariin. Tarkkaa synttäripäiväähän me ei olla koskaan Sinnin osalta tiedetty, mutta eipä tuo ole menoa haitannut. Pikkukisu on aina ja ikuisesti pikkukisu, numeroista viis. :)