Onnea on oma orava

Ja vielä onnekkaampaa, jos niitä on kaksi!

Yksi korkealla asumisen parhaista puolista näin omaa rauhaa arvostavana kerrostalolaisena on se, että ihmisnaapureiden hälinä jää sinne jonnekin maan tasoon ja saa ite keskittyä ihailemaan luontoa. :) Alkukesästä huokaillaan ikkunan takana huimaa vauhtia kasvavia räksänpoikasia ja keskikesästä ohi vilistävät hurjapäiset räystäspääskysen alut, nuo olohuoneemme ikkunan yläpuolella katon kolossa syntyneet ja kasvaneet villikot. Syksyisin ja talvisin parvekkeella piipahtelevat talitiaiset, varikset, naakat, harakat ja muut sattumanvaraiset tapaukset. Voitte vain kuvitella, että kissatkin osaavat näitä kävijöitä arvostaa. ;) 

Paras ottamani kuva niistä tämän kesän pääskysistä, huokaus. :D Joo, on ne "aika" nopeita.

Sitten ovat ne leikkisät oravat. Ne eivät pompi parvekkeellemme asti, vaan tyytyvät korkeisiin pihapuihin, joissa käpyjä piisaa ja joista kesällä isoiksi varttuneet räksät ovat jo aikaa sitten pois muuttaneet. Tänä syksynä niitä on hyppinyt tuolla kaksi ja eräänä lokakuisena päivänä salakuvailin noita tyyppejä tovin verran. 

Neljä kuvaa näistä kavereista riittäköön, sillä jokainen, joka on erehtynyt liittymään edes yhteen FB:n luontokuvausryhmään, on varmasti ehtinyt nähdä tänä vuonna vähintään 5000 enemmän tai vähemmän toinen toistaan muistuttavaa oravakuvaa ja vähintään 70 % siitä porukasta ei halua nähdä enää yhtään oravaa - ikinä! :D Mutta ovathan kaikki maailman pörröiset oravat nyt silti niiiiiiin söpöjä, ettei mitään järkeä, ja on valtaisa ilo ja kunnia, että muutama niistä haluaa meidänkin arkeamme olemassaolollaan piristää. :)