Mökillä: päivä 1

Se pääsiäisen mökkireissu. Se oli taas se tuttu kiva mökki Kruunupyyssä, jossa ollaan niin monet muutkin pääsiäisemme vietetty. Mainio paikka eläinten kanssa erityisesti siinä mielessä, että saattaa kulua päiviä näkemättä yhtään ainutta ulkopuolista kulkijaa eli aivan omassa rauhassa saa siellä pääosin olla. Joutsenia siellä liikkuu melkeinpä enemmän kuin ihmisiä ja sehän ei voi ikinä olla huono juttu. :p Meille sattui myös harvinaisen hyvä mökkeilykeli siinä mielessä, että joka päivä paistoi aurinko, jos ei koko päivää, niin ajoittain ainakin. Carolle keli oli se ja sama, kun se viimein kahden viikon hihnalenkkeilyn - sen toipumisajan - jälkeen pääsi oikein huolella kirmaamaan vapaudessa ja oikein monta päivää putkeen. :) Caron onneksi oltiin saatu lupa vetovaljaslenkkeilyyn (kävelyyn, ei juoksuun) jo aiemmin, joten ihan mitään perustylsää hihnalenkkiä ei se koko aiempi kaksiviikkoinenkaan sentään ollut.

Matka mökille meni hyvin, mitä nyt Dalton huuteli harvakseltaan takapenkiltä, että "eiks me olla kohta jo perillä, ku tää matka vaan kestäääääää ja kestääääää?!" Kyseessä oli pojan eka oikeasti pitkä automatka, joten ei ihme, jos vähän tylsistytti siellä uusvanhassa kantokopassa.

Voisko joku avata ton ikkunan - niiku NYT?

Ensimmäisenä kokonaisena mökkipäivänä varmaan se eka tavoitteeni oli lähteä ulkoiluttamaan kissoja, se kun kerrankin oli niin mahdottoman helppoa, kun oli oma piha ja metsä ihanasti heti siinä oven takana. Sinniä ei tietty ulkoilu kiinnostanut (se saikin olla sisällä), mutta Pätkiksen ja Daltonin kohtalona oli tottua ajatukseen, että nyt muuten ulkoillaan ja urakalla! Erityisesti Pätkis piti ideaa todella, todella kehnona. Liekö sitten johtui raivostuttavista valjaista, joita se ei yleensä ulkoillessaan joudu käyttämään, vaiko muuten vain siitä perus pätkismäisyydestä eli "kaikki on kamalaa, kunnes toisin todistetaan". ;) Pätkishän on tykännyt ulkoilla tuolla mökillä menneinä vuosina moneen otteeseen, kuten pidempään blogiamme seuranneet ehkä jopa muistavat, ja kyllä se tuollakin reissulla taas innostui, kun ensin vähän muodon vuoksi niskoitteli.

Huikeaa akrobatiaa!

Terassilta oli lyhyt matka metsän puolelle ja Dalton oli selvästi aktiivisempi tassuttelemaan nyt, kun maa ei ollut enää lumen peitossa. Syliin se halusi kuitenkin aika usein, joten ei kehdattu kupeksia ulkosalla loputtomiin tottumatonta poikaa jäädyttämässä. Illan päälle käytiin vielä terassilla ainakin kertaalleen. 

Pohjanmaata valloittamassa.

Harras pissatauko.

Meillä oli nyt ekaa kertaa testissä yhdet mustat metallisolkiset nahkavaljaat, jotka tulevat olemaan sopivammat myöhemmässä vaiheessa, kun Dalton tuosta kasvaa. Vielä on niin paljon säätövaraa, että remelit sojottavat höntisti sinne tänne aivan kuin kissalla olisi muutama antenni. :p Myös komea niittipanta (näkyy paremmin tulevissa mökkipostauksissa) pääsi tositoimiin kaapin pohjalta, kun ripustin siihen nimilaatan yhteystietoineen, ettei vaan kävisi niin hullusti, että vikkeläjalkainen penikka onnistuisi kaikesta valvonasta huolimatta karkaamaan ja katoamaan jonnekin eikä kukaan osaisi etsiä oikeaa omistajaa. Daltonilla oli kyllä päivien myötä rohkaistuttuaan sen verran kovat menohalut, ettei panta ollut ollenkaan mikään turhanpäiväinen killutin. Kertaalleen juoksin nimittäin ihan sukkasillani pihakivetyksellä ovenraosta ulos sujahtaneen kissanretaleen perässä ja terassille asti se ehti useamminkin. :D Ei ole tylsää tuon riiviön vahtiminen, ei.

Halkopinoon tutustumassa.

Havaittavissa pohjatonta ulkoilun riemua?

Raittiin ilman myrkytys.

 Siinäpä kai ne tärkeimmät siltä ekalta mökkiulkoilupäivältä. Perästä kuuluu lisää! :)