keskiviikko 5. marraskuuta 2014

Muistellaan

Siinä kun pimeyden jo hyvää aikaa sitten laskeuduttua pusket hampaat irvessä ylämäkeen aavoilta pelloilta vauhtia ottavien tuulenpuuskien pöllyttäessä naamataulua ja yrittäen aistia sitä kuuluisaa liikunnan riemua - kyllä, RIEMUA -, voisit helposti kuvitella olevasi hahmona kaikkia naurattavassa sketsisarjassa, paitsi ettet ole. Olet marraskuun alun koiranulkoiluttaja, joka ulos lähtiessään on kuvitellut hilpaisevansa terhakkaan canicrosslenkin, mutta joka todellisuudessa ei ole jaksanut edes hölkätä, paitsi ihan sen viimeisen ison mäen päälle, minkä jälkeen loppuukin jo happi ja olet aivan valmis kuolemaan. No ehkei oikeasti, mutta leikisti ainakin. 

Eikä tuo edes pahinta. Pahinta on se hetki, kun koira tutun uimapaikan huomattuaan lähtee vetämään kohti rantatietä ja joudut vain haikeana toteamaan, että "ei, ei me mennä sinne. Ei oo uimakelejä enää." Ja sitten huomaat huokaisevasi ääneen, sillä tiedät kuinka kovasti koiruus olisi uimaan halunnut. Milläs sille vuodenaikojen vaihteluista faktoja selität, niih!

Niitä uusia uimakelejä odotellessa on tyydyttävä kuvien katseluun, joten tässäpä niitä taas olisi, sekalaisia muistoja elokuulta. Laatu ei aina niin päätä huimaa, mutta toivottavasti fiilis välittyy ajoittaisesta kännykam... kökköydestä huolimatta. "Parempi kökkö kuva, kuin marraskuun alku", vai miten se vanha sanonta nyt menikään?

































tiistai 4. marraskuuta 2014

Pikkukisu on vähän väsynyt

Näin viitisen päivää Sinnin lekurireissun jälkeen lienee pienen tilannekatsauksen aika. Luulenpa nimittäin, että ainakin muutamia saattaapi tämä aihe jopa kiinnostaa.




Hyvät uutiset

Nyt sen uskaltaa jo varmasti ääneen täälläkin sanoa: lääkitys ON auttanut kutinaan. Ei pienintäkään epäilystä siitä! :) Turkki on alkanut kasvaa takaisin liiallisesti "hoidettuihin" paikkoihin ja vanhat ruvet sun muut ovat paranemaan päin ilman sitä tuttua hinkua rikkoa ihoa uudelleen rapsuttamalla arvet pois. Kun ei kutita, ei ole tarvetta rapsutellakaan. Ainahan vähän voi nypyttää ja kuopsutella - se on täysin normaalia - mutta liika on liikaa. Sinnistä huomaa kyllä heti, jos turkinhoito on ns. vääränlaista eikä sellaista normaalia kissamaista toimintaa. Kunpa vielä meikäläinenkin oppisi, ettei ole tarvetta saada "no NYT se taas kutiaa!" -sätkyhalvausta joka kerta kilpparin ryhtyessä siistiytymään, vaan voi ottaa ihan iisisti. x)


Väsyttäääääää!


Ei niin hyvät uutiset

Kortisonin sivuvaikutuksista on luonamme havaittu varmuudella kaksi: väsymys ja lisääntynyt ruokahalu (sitä kolmatta, lisääntynyttä veden juomista, en ole huomannut parin ensimmäisen päivän jälkeen). Erityisesti ensimmäisenä lääkityspäivänä katti ramppasi ruoka-astialla monta kertaa tunnissa ja siinä oli kuulkaas ihmettelemistä, Sinni kun on aina ennen ollut laumassamme se kaikkein järkevin syöjä: se, joka syö tarpeeseen eikä kuten Pätkis ja isäntäväki eli siksi, koska syöminen on hauskaa. ;) (Ja kaipa se Carokin vain tarpeeseensa syö, kun kerran täysin vapaaehtoisesti nirsoilee.) Mutta juu, täytyy pitää silmällä tuota syömishommaa, ettei sopiva 3,7 kiloa käänny ajan kanssa peilikuvaksi. Onhan ne minipossutkin toki kivoja, eipä sillä, mutta pikkukisu olkoot pikkukisu jatkossakin.




Ja se nukkuminen. Se on kaikkein selvimmin lisääntynyt, vaikkei yhdeksänvuotias enää muutoinkaan ole vilkkaimpia päiviään viettänyt. Tällä hetkellä Sinni nukkuu lähes koko ajan ja se on kyllä turhan paljon se. Varta vasten suunnitellut leikkihetket helpottavat tilannetta jonkin verran, mutta omatoimisen tekemisen keksiminen tuntuu olevan suurimmaksi osaksi tauolla. 

Hieman yli viikon kuluttua on aika laskea kortisonin annostusta (tällä hetkellä määrä on 1 kpl 5mg Predisolon-tablettia päivässä), ja se toivottavasti tulee vähentämään väsymystä samoin kuin pitää kutinan edelleen poissa. Elämme jännittävää testiaikaa, joten sopiva annostus on edelleen hakusessa, jos lääkityksestä nyt edes se pysyvä hoitomuoto tulee. Aika näyttää, mutta toki toivomme lääkkeiden nieleskelyn olevan vain väliaikainen tilanne. Tällä hetkellä olemme kuitenkin tooooooosi tyytyväisiä, kun se raivostuttava kutina otti liikkumaulokkeensa alleen ja painui hornan tuuttiin tai minne nyt ikinä katsoikaan sopivaksi painua. Sama se meille, kun vaan ei keksi tulla takaisin!


sunnuntai 2. marraskuuta 2014

Teemapäivien päätarkoitus

Oli kyseessä sitten joulu, vappu taikka Halloween, on näillä kaikilla teemapäivillä vähintään yksi yhdistävä tekijä, se muuttumaton päätarkoitus: viattomien lemmikkieläinten julkinen nolaaminen sosiaalisessa mediassa. Tässä meidän panoksemme kampanjaan tänä synkeän sateisena mörköjen viikonloppuna:



- Miks MÄ oon AINA se uhri tässä porukassa?!

- No ku oot vähän tommonen. 

- Ei toi oo mikään selitys!

- Äh, saat vaikka namin, ku poseeraat ihan hetken vaan.

- AijjjJAA? No siiiiinä tapauksessa...


lauantai 1. marraskuuta 2014

Hirrrmuiset Halloween-elläimet, nettishoppailua ja irtohäntä

Tai sitten ihan vaan vanhat tutut Pätkis ja Sinni, joiden mielestä tällä viikolla saapuneen Zooplussan ruokatilauksen mukana tullut ilmaislahja, vihreä "höyhenhäntäkeppi", on paras juttu pitkiin aikoihin. Meillä ei ole koskaan ennen ollut juuri tuollaista hännällistä leikkikeppiä, mutta jo nyt on selvää, että kapine on kyllä kattiemme mielestä keppien ehdotonta aatelia. :) Emäntä on tyytyväinen niin kepin saamaan suosioon kuin ruokatilauksen sutjakkaan sujuvuuteenkin. Kerta se oli ensimmäinen, muttei taatusti viimeinen, vaikka jouduimmekin vaihtamaan raksut Canaganista Applawsiin, ensiksi mainittua kun ei kyseisestä nettiputiikista saa. Onneksi kumpikin maistuu yhtä hyvin, joten eipä sillä niin väliä.

Riehakasta Halloweenia kaikille! Tai rauhallista, jos se jostain syystä on enemmän mieleenne, mutta me otetaan tietty se riehakas versio. ;)