Näin viitisen päivää Sinnin lekurireissun jälkeen lienee pienen tilannekatsauksen aika. Luulenpa nimittäin, että ainakin muutamia saattaapi tämä aihe jopa kiinnostaa.
Hyvät uutiset
Nyt sen uskaltaa jo varmasti ääneen täälläkin sanoa: lääkitys ON auttanut kutinaan. Ei pienintäkään epäilystä siitä! :) Turkki on alkanut kasvaa takaisin liiallisesti "hoidettuihin" paikkoihin ja vanhat ruvet sun muut ovat paranemaan päin ilman sitä tuttua hinkua rikkoa ihoa uudelleen rapsuttamalla arvet pois. Kun ei kutita, ei ole tarvetta rapsutellakaan. Ainahan vähän voi nypyttää ja kuopsutella - se on täysin normaalia - mutta liika on liikaa. Sinnistä huomaa kyllä heti, jos turkinhoito on ns. vääränlaista eikä sellaista normaalia kissamaista toimintaa. Kunpa vielä meikäläinenkin oppisi, ettei ole tarvetta saada "no NYT se taas kutiaa!" -sätkyhalvausta joka kerta kilpparin ryhtyessä siistiytymään, vaan voi ottaa ihan iisisti. x)
Väsyttäääääää!
Ei niin hyvät uutiset
Kortisonin sivuvaikutuksista on luonamme havaittu varmuudella kaksi: väsymys ja lisääntynyt ruokahalu (sitä kolmatta, lisääntynyttä veden juomista, en ole huomannut parin ensimmäisen päivän jälkeen). Erityisesti ensimmäisenä lääkityspäivänä katti ramppasi ruoka-astialla monta kertaa tunnissa ja siinä oli kuulkaas ihmettelemistä, Sinni kun on aina ennen ollut laumassamme se kaikkein järkevin syöjä: se, joka syö tarpeeseen eikä kuten Pätkis ja isäntäväki eli siksi, koska syöminen on hauskaa. ;) (Ja kaipa se Carokin vain tarpeeseensa syö, kun kerran täysin vapaaehtoisesti nirsoilee.) Mutta juu, täytyy pitää silmällä tuota syömishommaa, ettei sopiva 3,7 kiloa käänny ajan kanssa peilikuvaksi. Onhan ne minipossutkin toki kivoja, eipä sillä, mutta pikkukisu olkoot pikkukisu jatkossakin.
Ja se nukkuminen. Se on kaikkein selvimmin lisääntynyt, vaikkei yhdeksänvuotias enää muutoinkaan ole vilkkaimpia päiviään viettänyt. Tällä hetkellä Sinni nukkuu lähes koko ajan ja se on kyllä turhan paljon se. Varta vasten suunnitellut leikkihetket helpottavat tilannetta jonkin verran, mutta omatoimisen tekemisen keksiminen tuntuu olevan suurimmaksi osaksi tauolla.
Hieman yli viikon kuluttua on aika laskea kortisonin annostusta (tällä hetkellä määrä on 1 kpl 5mg Predisolon-tablettia päivässä), ja se toivottavasti tulee vähentämään väsymystä samoin kuin pitää kutinan edelleen poissa. Elämme jännittävää testiaikaa, joten sopiva annostus on edelleen hakusessa, jos lääkityksestä nyt edes se pysyvä hoitomuoto tulee. Aika näyttää, mutta toki toivomme lääkkeiden nieleskelyn olevan vain väliaikainen tilanne. Tällä hetkellä olemme kuitenkin tooooooosi tyytyväisiä, kun se raivostuttava kutina otti liikkumaulokkeensa alleen ja painui hornan tuuttiin tai minne nyt ikinä katsoikaan sopivaksi painua. Sama se meille, kun vaan ei keksi tulla takaisin!
Tsemppiä Sinnille! Meilläkin on ollut kaikenlaisia iho-ongelmia, mutta onneksi ei ole tarvinnut mennä kortisoniin saakka.
VastaaPoistaKiitämme tsempeistä. :) Juu, se on sen verran täpäkkä lääkeaine, ettei sitä parhaana pitkäaikaisvaihtoehtona meilläkään oo pidetty. Tehokasta kyllä, todistetusti.
PoistaIhanaa kun helpottaa ! Toivotaan, että ylläpitoannokset tulee olemaan sen verran pienet, että väsymys kaikkoaa ja jos vaikka voisitte olla ilman kortisonia jossain vaiheessa niin se olisi tosi hienoa!
VastaaPoistaAika rankaahan nämä kissojen sairastelut on ja mä niin ymmärrän ton jatkuvan neuroottisen kissan seuraamisen ;) Herään muuten yölläkin kuuntelemaan, yskiikö kukaan. Niinpä siis tsempit meiltä teille - kutinattomia päiviä tästä eteenpäin!
On se ihanaa ja niinpä. :) Onneks on vielä näitä "ässiä hihassa", eli ei se väsymystila oo välttämättä tullu jäädäkseen sen enempää ku tää meikäläisen vauhko kissan kyttääminenkään. :p Aikansa se ottaa, että tilanne asettuu.
PoistaTsempit myös takaisin!
Hienoa että kortisoni vaikuttaa, toivottavasti kutinan syy selviää! :) Tosi kurjaa tuo nukkuminen ja kasvanut ruokahalu, toivottavasti helpottaa annostuksen pienentyessä!
VastaaPoistaNäin me toivomme. :) Eikä toi ruokahaluhomma sinällään nii paha oo, paitsi että jos oikein nälkäisen hermoa venyttää, nii alkaa olla esim. noi viherkasvit lehtineen ja multineen vaarassa. :p
PoistaSinnille voimia ja jaksamista! Miten tuon kutinan huomaa? Ruffella on välillä turkin alla pieniä rupia ja saattaa se myös hiukan näykkiä itseään, mutta ei mielestäni ole ainakaan lähtenyt mitään semmoisia karvatuppoja että löytyisi kaljuja kohtia. Hmm.. Mutta välillä saattaa jostain turkin seasta joku pieni arpi löytyä. Meillä kortisonia käytössä hengitykseen kun pojalla on astma mutta ruokahalu on täällä päässä vain lopahtanut ja veden juonti yltynyt. :D
VastaaPoistaIkävä sanoa, mut tosiaan kutina alkoi meillä juuri noin ku mitä Ruffen oireiksi kuvailit. :( Eli ensin ilmestyi niitä rupia, jotka toisinaan katosivat, mut ajan kanssa ruvet alkoivat olla enemmän sääntö kuin poikkeus ja niitä alkoi ilmestyä enemmän ja eri paikkoihin - lähinnä pään alueelle. Turkin liiallinen nuoleminen ja nyppiminen (vatsa, jalat ja häntä) alkoi vasta paljon sen jälkeen, ku toi rupioireilu havaittiin. Alkujaan kaikki oireilu oli hyvin pientä verrattuna nykytilanteeseen, joten tuntuu, että jos ja kun meillä on kyse allergiasta, on se pahentunu ajan kuluessa. Erityisesti pään alueen ruville raapiminen viittaa useamman lekurin mielipiteen mukaan vahvasti allergiaan, vaikka yks sen rapsuttelun stressiksikin nimesi. No, ei ollu stressiä ei. x)
Poista