Tottahan toki kävi niin, että meidän superjännä Saksan pakettimme olisi saapunut perille jo torstaina, mutta eipä ollut Karvahelvetissä ketään kotosalla lähetin ehtiessä oven taa, siinä kun oli noita lekurihommia ohjelmistossa juurikin silloin. Näin ollen saimme paketin vasta eilen, mutta toisaalta haitanneeko tuo, sillä perjantai sopi pikkujouluhenkiseen iloitteluun huomattavasti torstaita paremmin. Ja pikkujouluthan niiden on pakko olla, kun kerta lahjoja availlaan, vaikkei joulu vielä olekaan. ;)
Sniffaillaas alkupaloiksi paketointinarua.
Malttamaton pikku apuri.
Tää on muuten ihan hyvä näinkin!
Paketista paljastuivat siis aaltopahvista valmistettu Welle-raapimislauta ja erilaisista ihme härpäkkeistä kasattu Tilkkutäkki-raapimismatto, jotka tuli valittua sen välttämättömimmän, siis ruoan lisukkeeksi. Kaikenlaiset raapimislelut ovat meillä melko suurella todennäköisyydellä hittejä ja niin ne olivat nämäkin. Pätkis tosin lämpeni aaltomaiselle laudalle vasta tänään Sinnin hoksatessa lelun jujun heti tuoreeltaan.
Ja ai että, miten kiva juttu se matto olikaan, joskaan ei raapimisnarulla varustellun ruudun vuoksi, vaan luonnonvalkean karvakankaan. Sinnihän jumahti kuin liimattuna kyseisen ruudun päälle ja nukkuu siinä tätäkin kirjoitellessani. :) Hiirikoristeinen ruutu on kattikaksikon mielestä ihan pläääääh (tämän kyllä arvasikin jo etukäteen), mutta rapinaruutu varsin hauska, kun joku vaan innostuu heiluttelemaan leikkikeppiä sen alla. Saalistushommia, nääs.
Voimme siis todeta, että pikkujoulut olivat varsin onnistunut tapahtuma, lahjukset kun osuivat aika pitkälti enemmän kuin nappiin. Tähän jatkoksi vielä tunnelmakuvia eilisistä hippaloista. :)
Jotenkin aistisin, että matto on aika jees. ;)
Oho, Pätkistähän kiinnostaa!
"Tuus painimaan ny vähän!"
"Ei kuule ehi millään. Nenällä on kiireitä."
Raavituttaa.
Pikkujoulupurtavaa, jotta jaksaapi riehua myöhempään.
Sen siitä saa, kun ottaa liikaa nuuhkua...
Johan se nyt jatkuvasti raavituttaa!
Ne alkaa vissiin bileet olla lopuillaan.
Karvakankaan päälle on kiva rauhoittua. Mut jos vaikka heti huomenna uusiks?
Ooo, mie oon vähän kattellu tota aaltolautaa Haikulle! :) Se ei oo oikein innostunut pystytolpista ja eniten käyttää itselehtyä (lahjoituksena saatu) piiitkää raapimalautaa, mikä ei hirmuisen esteettisen näköinen ole ja olenkin miettinyt sen korvaamista vähän pienemmällä ja nätimmällä. Toisaalta käytännöllisyys (ja lompakko) menee esteettisyyden edelle, joten olen kahden vaiheilla tarviiko lähteä uusimaan. :D Onko tuo lauta kestävältä vaikuttava? Mureneeko kynsien otteessa?
VastaaPoistaMun on ihan pakko suositella tota lautaa teille ihan jo sen takia, että onhan se ny kamalan kivaa päästä välillä raapimaan jotain UUTTA. :p Ja muutenki uskallan lämpimästi suositella, sillä kyllä toi vaikuttaa varsin kestävältä kapineelta. Jopa yllättävän kestävältä mun odotuksiin nähden. Tietty jonkun täystuhokissan kynsissä mikä vaan kuluu hetkessä, mut meiän ahkerat raaviskelijat eivät oo saaneet laudan pintaan mainittavia ulkoisia muutoksia aikaan tän parin käyttöpäivän kuluessa (varsinkin Pätkiksen raapimistekniikka on melkosen raju). Yhen pienen pikkurillinpään kokoisen pahvihipun ovat saaneet irti ja siinä kaikki, eli ei paha! :) Tossahan on sekin hyvä juttu, että lauta on käännettävä, eli ku toinen puoli on raavittu huonoksi, nii toinen puoli on vielä iskemätön.
PoistaMinä kyllä kutsuisin tätä jo ihan jouluksi! Noin paljon lahjojakin :)
VastaaPoistaJoululta se tais tuntua ainaki. :)
PoistaJoulu on, tossa ei ole mitään pikkuista tossa lahjamäärässä :D
VastaaPoistaMeillä muuten on toi aaltoraavin ja täällä se on niin mieletön hitti, että aaltopahvi kapenee klöntteinä kun sille pitää ensin kuolata kamapäisään ja sitten aloitetaan rapsuttelu ;)
Kaks oikeeta lahjaa vaan, kuules hei! :D
PoistaToi pahvijuttu on kyl todella pätevä. Meillä se on edelleen tosi hyvässä kunnossa, vaikka tyypit raaviskelee sitä monta kertaa päivässä. :) Pitäis muuten ripotella sitä "huumettaki" sinne väliin, ku on päässy vallan unohtumaan. :p