Cat fight

Mikäs sen mukavampi tapa aloitella uutta viikkoa kuin vanha kunnon cat fight, hämäläisittäin lausuen kissatappelu. Jos ei antaumuksellinen turkinpöllytys ja suorasanainen mourunta puhdista ilmaa ja piristä viikonlopun riennoista väsähtänyttä mieltä, niin ei sitä tee kyllä mikään muukaan! On kuitenkin hyvä muistaa, että ne kynnet ja hampaat on syytä pitää hallinnassa myös taistelun kiihkeimmässä tuoksinassa, ettei vaan missään tapauksessa jouduta tekemisiin ison pahan erotuomarin kanssa. Jos niin huonosti kävisi, että taistelu erotuomarin määräyksestä keskeytettäisiin, saattaisivat käsittelemättömät kaunat jäädä ikävästi pinnan alle kytemään ja sillä tavoin sitä uutta viikkoa ei missään nimessä voi kunniakkaasti aloittaa. Joten maltti on valttia, kissatappeluissakin. Kynsien ja hampaiden sijaan vastustajalle on hyvä tarjota vaikkapa ekstramäärä pahaa silmää. Sekös se taistelutoveria vasta kiukuttaakin!

Jaahas, havaittavissa on "kevyttä" jännitettä.

Kyllä, kohta on taas SEN aika.

Osapuolet alkavat virittää salaisia aseitaan.

Sinni hakeutuu tuttuun asemapaikkaansa, lattianrajaan.

JAAAA SITTEN MENNÄÄN!

*mouruntaa* 

*ähinää*

*pöllyävää karvaa*

(*epäonnistuneita painikuvia, koska kuvausvälineenä sattui olemaan 

vauhdikkaaseen sisätilakuvaukseen täysin sopimaton teleobjektiivi, aaaaaargh!*)

Taistelu taukoaa. Jokohan se ois tässä?

Vähän pitää vielä kieltä näyttää, että jää jotain selviteltävää myös tiistaille, mutta kyllä, 

taistelu on ohi. Tällä erää. Eikä edes tarvittu erotuomaria, joten hyvinhän se meni!

Jälkikirjoitus 

Kissatappelut ovat meillä jos nyt eivät aivan päivittäisiä, niin "jokatoispäiväisiä" ainakin. Ne sujuvat joka kerta samalla kaavalla: ensin alkaa jähmettynyt mulkoilu ja ellei Sinni tässä vaiheessa satu valmiiksi maassa loikoilemaan, päätyy se makoiluasentoon viimeistään taistelun alettua. Pätkis on aina se, joka joko istuen tai seisoen jäykistelee, murisee ja sähisee Sinnin ollessa täysin hiljaa. Pätkis ei oikeastaan koskaan taistele makuuasennossa, pieniä hetkiä lukuun ottamatta. Varsinaiset painiosuudet eivät kestä kovin kauaa, mistä syystä näitä taisteluita on yleensä todella hankala saada tallennettua kuviksi asti: siinä vaiheessa, kun olen ehtinyt hakea kameran, on tilanne jo ohi. Tänään kamera sattui olemaan valmiiksi kädessä sotatoimien alkaessa, joten kuvia jäi kerrankin talteen tilanteeseen sopimattomasta objektiivista huolimatta. :p

Ja mitä kissatappeluiden voittajiin tulee, on näiden kuluneiden vuosien saatossa jäänyt täysin epäselväksi voittaako taisteluja lopulta kumpikaan. Vaikuttaisi siltä, että kyseessä on vain keskinäinen ajanviete, jolla ei pyritä saavuttamaan erityisiä sulkia hattuun, mitä nyt Pätkis luonnostaan kuvittelee hallitsevansa koko Karvahelvetin valtakuntaa. ;) Tyhmä isäntäväki on kuitenkin inhottavasti pikkutyrannin ensimmäisen yksinvaltiaskauden esteenä, vuodesta toiseen, joten tyyppi joutuu tyytymään Caron ja Sinnin komenteluun. Tyhjää parempi juttu kai sekin on.