Kutiseva mirri

(Varoitus: Tämä juttu on pitkä kuin nälkävuosi!)

Tänään oli jälleen lääkäripäivä, sillä tarkoitus oli ottaa uudet verikokeet sekä virtsakoe, syynä tietysti tämä vanha tuttu mirrin kutina. Siis Sinnin, Sinnin kutina! En kirjoitellut siitä blogiin asti, mutta tuli tuossa taannoin todettua, ettei Prednisolon-kortisoni ikävä kyllä auta kutinaan. Alussa vaikutti, että tilanne paranee, mutta liekö se parani vain siksi, että Sinni oli yksinkertaisesti lääkityksestä liian väsynyt nuollakseen turkkiaan "väärin". Kun väsymys laimeni, palasivat pakkoliikkeenomaiset nuolemishetket. Jos jotain hyvää, niin lähinnä pään alueella ilmenneet ruvet ovat sentään pysyneet poissa - ainakin toistaiseksi.

Pari viikkoa takaperin vaihdoimme kortisonimerkkiä Medroliin ja sen lisäksi aloitimme varuilta vielä uuden 10 päivän antibioottikuurin hoitamaan mahdollisesti kytemään jääneitä raapimisesta ja nuolemisesta aiheutuneita ihotulehduksia. Noh, eipä siitä Medrolistakaan ikävä kyllä iloa ollut. :(

Niin, allergiatestit näyttivät tosiaan jo aiemmin, ettei allergiaa ole (ja se jossain postauksessa mainitsemani atooppinen ihokaan ei kuulemma voi olla syyllinen). Sen vuoksi lähdettiin nyt uusiin veri- ja pissakokeisiin. Voitte vain arvailla (ellei teillä tietysti ole sitä omakohtaista kokemusta), kuinka mukavaa on estää kissan pääsy aamulla omaan vessaansa, että lääkäri saisi sitten myöhemmin ihan varmasti sen näytteen otettua. Kaiken hyvän lisäksi myös syöminen alle 8 tuntia ennen lääkäriaikaa oli kiellettyä, joten oli vallan kelmi olo, kun toisella oli sekä nälkä että pissahätä, eikä millään voinut tilannetta helpottaa. x) Koitti mokoma viherkasviakin haukkailla pahimpaan nälkäänsä, tapojensa vastaisesti, ja hitto vie, kun SEKIN piti kieltää!

Lääkäriin pääsimme ajallaan, eikä tälläkään kertaa kuulunut protestiääntelyitä, vaikka rauhoituspiikki kohtasikin kankun melkoisen yllättäen. Emännän syliin oli hyvä kuukahtaa ja sitten päästiinki itse asiaan, eli tutkimuksiin. Pahoittelen flunssapöpön huteroittamaa muistiani suoritettujen toimenpiteiden suhteen, mutta ohjelmistossa olivat ainakin veri-, virtsa- ja raapenäytteet. Lisäksi saimme nähdä viihdyttävää maisemakuvaa Sinnin virtsarakosta, kun oli ultrauksen vuoro. Kysyessäni mitä kuvassa näkyvä virtsarakon ulkopuolinen vaalea aines oli, sain vastauksen: "Se on suolistossa olevaa kaasua, siis pieru." :D Juu-u, ei ollut turhan vakavamielinen tunnelma kyllä sillä klinikalla, vaikka joku voisi muuta luulla.

Noh, samalla rauhoituksella kurkittiin kissaa sieltä ja täältä, kun se kerrankin helposti onnistui. Koska Sinnillä on toisinaan tapana kuorsailla unissaan, kurkkasi lekuri nieluunkin, mutta eipä siellä mitään muutoksia näkynyt.

Kuten ei näkynyt valmistuneissa testituloksissakaan, hah! Toisin sanoen meillä on allergiatestin, kahden eri kerralla otetun verinäytteen sekä virtsanäytteen mukaan terve kissa. Paitsi ettei ole. x) Olemme siis edelleen täysin jossittelujen varassa, mutta epäiltyjähän meillä toki piisaa ja sitä kautta toki myös mahdollisuus omatoimisiin jatkotutkimuksiin.

Epäiltyjen lista (täysin satunnaisessa järjestyksessä)


Epäilty #1

Feline Hyperestesia

Aiheesta kiinnostuneet saavat luvan googlettaa lisäinfoa (jota löytyy aika heikosti suomennettuna, mutta englanniksi kyllä ihan kivasti), mutta kaikessa lyhykäisyydessään kyse on hermostollisesta taudista, joka aiheuttaa ihon lisääntynyttä tuntoherkkyyttä. Kissa saattaa reagoida ihon tuntemuksiin, esim. kosketukseen, samantapaisesti kuin kipuun, minkä seurauksena sen iho nytkähtelee ja/tai se alkaa nuolla turkkiaan, noh, kuten Sinnikin. YouTubesta löytyy paljon videoita eriasteisista mahdollisista hyperestesiakissoista, joista osalla oireet ovat todella pahoja (kissat näkevät jopa hallusinaatioita) ja osalla lieviä. Vaikka Sinniä ei voikaan verrata löytämiini pahoihin tapauksiin, käyttäytyvät tätä tautia sairastavat kissat hyvin paljon Sinnin kaltaisesti. Tämän vuoksi hyperestesia on yksi aika vahva epäilty. Ja inhottava, monella tapaa. Hyperestesia voidaan todeta vasta, kun kaikki muut mahdolliset kutinan aiheuttajat on suljettu pois epäiltyjen listalta, ja vielä senkin jälkeen on vain epäilys, ei varmuutta. Tautia ei ymmärtääkseni voi hoitaa, mutta sitä voi lievittää esim. rauhoittavilla lääkkeillä. Noh, ei kyllä todellakaan huvittaisi kissalle mitään rauhoittavia syöttää...

Epäilty #2

Ruoka-aineallergia

Koska se ON edelleen mahdollinen, vaikka takana ovat sekä allergiatestit että vuoden takainen eliminaatiodieetti. Voi olla, että toinen eliminaatioruoka (Hill's) toimii aiemmin testattua (Royal Canin) paremmin. Kissat ovat yksilöitä, joten tämä on varsin mahdollista. Onkin lähes varmaa, että toteutamme tämän toisen dieetin tuossa joskus vuoden vaihtumisen jälkeen. Jouluna pitää saada kunnon ruokaa eikä mitään parhaimmillaankin vain sahanpurun makuista kakkaa. ;)

Epäilty #3

Stressi nimeltä Pätkis

Tämä on se listan pirulainen, jota on tullut joskus mietiskeltyä, muttei ehkä kuitenkaan tarpeeksi vakavissaan. Ehkä siksi, ettei asian haluaisi olevan totta... Ikävä kyllä kaikkien puhtaiden testitulosten jälkeen on pakko alkaa miettiä, millainen vaikutus epäsosiaalisella ja huumorintajuttomalla, toisille sähisevällä kissalla, voi sosiaaliseen ja leikkisään kissaan olla. Kun toinen vuosi toisensa jälkeen joutuu vastaanottamaan pelkkää pahaa silmää ja sähinää, ilman syytä ja monesti päivässä, on täysin selvää, että se näkyy jossain. Kissalla moni ongelma ilmenee usein stressinä. Eikä sen huomiotta jättäminen ole oikein.

Fakta on, että Pätkis on ihan oikeasti melkoisen vaikealuontoinen katti. Sitä pidetään helposti hirveän ihanana, koska se on ulkoisesti todella kaunis ja myrtseily on toki ulkopuolisen silmin hirmuisen sööttiä ja hauskaa ("heh heh, Crumpy Cat, heh heh!"), mutta uskon moisen käytöksen olevan erityisesti perheen eläinkunnalle melkoisen stressaavaa. Ihmisiä kohtaan Pätkis on varsin mukava ja seurallinen, mutta toisia eläimiä kohtaan sillä tuntuu olevan perustavanlaatuinen asenneongelma.

Tätä taustaa vasten joudumme miettimään vakavissamme kissojen väliaikaista erottamista. Paino sanalle väliaikaista, koska erottamisen seuraukset tulevat näkymään meille vasta kuukausien kuluessa, emmekä lyö asian suhteen mitään lukkoon. Onneksemme meillä on tämä meidän kissojen rakastama "mummi", joka ottaa Pätkiksen ilomielin kämppiksekseen siksi aikaa, kun tätä julkeaa eläinkoettamme teemme.

Kokeilun aika koittaa kuitenkin vasta ns. viimeisenä vaihtoehtona, jota ennen kokeilemme monien kehumaa Feliwayn feromonihaihdutinta. Tuli ostettua sellainen heti tänään ja iskettyä kiinni seinään. Jos se jollain ihmeen kaupalla saisi Pätkiksen ärtyisyyttä vähennettyä ja sitä kautta Sinninkin elämää parannettua, ei tarvitsisi edes mietiskellä kissojen erottamista. Mutta kahtellaan.

Ja vielä muutama sananen potilaan toipumisesta. Potilas sai kotiinviemisikseen kuvassa näkyvän tosi komean vesileilin, joka pullotti aluksi niskassa siirtyen sitten kaulan alle. Kyseinen ihmetys syntyi hoitajan suorittaman nesteytyksen (?) seurauksena ja nesteen pitäisi liueta elimistöön vielä tämän vuorokauden kuluessa. Kyseessä ei siis ole pysyvä ilmiö, vaikka elämä erikoisen näköisenä kamelina voisikin tuoda kivaa vaihtelua arkeen. ;) Muutoin Sinni on ollut vähän väsynyt ja askeliltaan haparoiva, mutta myös hyvin nälkäinen, joten päivän ensimmäiset ruoanmurusetkin on saatu viimein nautiskeltua. Kortisonikuuri jatkuu vielä pari viikkoa viikko kerrallaan loiventuen ja lopulta päättyen, sillä sitä ei kuulemma ole viisasta lopettaa kuin seinään, vaan hiljalleen annosta vähentämällä. Kaiken kaikkiaan asiat ovat hyvin, mutta taistelu kutinaa vastaan jatkuu edelleen. Vieläkään emme luovuta, koska monta juttua on kokeilematta eikä tässä siis auta muu, kuin kokeilla. :)