"Kissat!"

Missä nukkuukaan kissa, jolla on täysin vapaassa käytössään kolme kiipeilytelinettä sekä jättimäinen nukkumiseenkin soveltuva kiipeilytolppa? No sehän nukkuu tietysti ison rojukasan päälle asetetussa muovikoripinossa. Siellä se nukkui koko viime yön ja vielä tuntikaupalla päivälläkin.

Huokaus. Joskus noita kissoja on vaan niiiiiiin kovin vaikea ymmärtää! 

Terveisin: Yksinkertainen koiraihminen

Lumipaakkueläin

Tänään piti olla nätti puolipilvinen sää ja reissu metsään, mutta sen sijaan olikin harmaata ja ulkoilukamuna cockeri, joka keräsi itteensä kerrassaan hillittömät määrät lumipaakkuja. Kätevää kyllä, jos tykkää syödä lunta suoraan omista rintakarvoistaan vielä hyvän aikaa ulkoilun jälkeenkin. Vähän kuin olisi mehujääautomaatti omasta takaa! Caro voi moisesta vain haaveilla, sillä eivätpä tartu lumipaakut sen lyhykäiseen turkkiin, eivät sitten millään, vaikka kuinka hangessa möyryäisi. Koira ite ei ehkä tällaista puutetta arvosta, mutta laiska emäntä kiittää - ja kuittaa, nimittäin tämän päivän osalta.

Iloisia valoisia aikoja

Eli vuorossa ulkoilukuvia tältä viikolta, ja hei, kerrankin ilman sitä samperin violettia palloa! (...joka tuli rajailtua kuvista pois, koska tokihan sen oli mukana oltava, krhm...)

Valeriaanaöverit

Piti kertomani siitä, mitä sanoi Pätkis, kun uuteen huumausaineeseen - valeriaanaan - tutustui. Kissanmintusta katti saa jos jonkinmoista hepulikohtausta, jos vaan mintun laatu on noin muutoin kohdillaan (ainakin Kongin Kickeroossa on juuri sitä oikeanlaista), mutta virmajuuri-nimelläkin tunnetun valeriaanan vaikutuksista meillä ei ollut minkäänlaista tietoutta ennen kuluvan viikon tiistaita. Tuolloin selvisi, että kun raukean laiskasti velttoilevaa ragdollia kohti heittää pussillisen sitä itteään, ovat velttoilun ajat hyväksi toviksi taaksejääneitä. Samalla vaivalla runtua sai paikalle eksynyt leikkikeppikin. Kas näin:

Että semmonen trippi tällä kertaa!

Mitäpä tuohon muuta toteamaan kuin että kylläpä tiesi sivustakatsoja kissan lahjaansa arvostavan, Pätkis kun ei ihan jokaisen turhanpäiväisen rojun takia viitsi noita kallisarvoisia raajojaan sätkytellä. Saattaa vaikka vahingossa kunto kohentua ja sitä kautta tuo vuosikausien tunnollisen liikunnan välttelyn tuloksena muovautunut muhkea olemus kaventua. Eihän sellaista riskiä voi ottaa!

Mutta niin, Karvahelvetti suosittelee oikein lämpimästi valeriaanakokeiluja kaikille sellaisille uskaliaille kisumirreille, jotka kaipaavat arkensa piristeeksi jotain vettä väkevämpää.