torstai 22. tammikuuta 2015

Valeriaanaöverit

Piti kertomani siitä, mitä sanoi Pätkis, kun uuteen huumausaineeseen - valeriaanaan - tutustui. Kissanmintusta katti saa jos jonkinmoista hepulikohtausta, jos vaan mintun laatu on noin muutoin kohdillaan (ainakin Kongin Kickeroossa on juuri sitä oikeanlaista), mutta virmajuuri-nimelläkin tunnetun valeriaanan vaikutuksista meillä ei ollut minkäänlaista tietoutta ennen kuluvan viikon tiistaita. Tuolloin selvisi, että kun raukean laiskasti velttoilevaa ragdollia kohti heittää pussillisen sitä itteään, ovat velttoilun ajat hyväksi toviksi taaksejääneitä. Samalla vaivalla runtua sai paikalle eksynyt leikkikeppikin. Kas näin:




























Että semmonen trippi tällä kertaa!


Mitäpä tuohon muuta toteamaan kuin että kylläpä tiesi sivustakatsoja kissan lahjaansa arvostavan, Pätkis kun ei ihan jokaisen turhanpäiväisen rojun takia viitsi noita kallisarvoisia raajojaan sätkytellä. Saattaa vaikka vahingossa kunto kohentua ja sitä kautta tuo vuosikausien tunnollisen liikunnan välttelyn tuloksena muovautunut muhkea olemus kaventua. Eihän sellaista riskiä voi ottaa!

Mutta niin, Karvahelvetti suosittelee oikein lämpimästi valeriaanakokeiluja kaikille sellaisille uskaliaille kisumirreille, jotka kaipaavat arkensa piristeeksi jotain vettä väkevämpää.


6 kommenttia:

  1. Meidänkin pitäisi testata valeriaanaa, niin paljon hyvää olen miekin kuullut! :) Monille se tuntuu olevan jopa parempi kuin kissanminttu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paljon hyvää on tosiaan täälläki kuultu, mut jonkun pitäis kertoa siitä "hyvästä" Sinnilleki, joka ei tunnu mistään noista höpöaineista innostuvan. :p Pätkis sentään arvostaa.

      Poista
  2. Johan tuli Pätkikseenkin vauhtia! :) Meillä virmajuurihiiri ei kiinnostanut ketään. Paitsi mua sen verran, että tungin sen haisuliinin äkkiä kakkapussiin tiukan solmun saattelemana. Siellä se nököttää lelulaatikon perällä, enkä edes muuten tiedä, miksi sitä säilön. Tuskinpa se myöhemminkään alkaa kiinnostaa. Ei noista kateista ikinä tosin tiedä. Ihan mystisiä ovat niiden mieliteot.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hah! :p Toi tyynypussukka ei mun mielestäni haise kovin voimakkaasti tai ainakaan häiritsevissä määrin, mut ei sitä huvikseen nuuskuttele kyllä, sen verran erikoinen haju siinä on. Tossa pussukassa on se hyvä puoli, että se rapisee hauskasti, mikä yleensä innostaa ainaki noita meiän katteja jossain määrin. Hiiret noitakaan hyvin harvoin kiinnostaa. :)

      Poista
  3. Hyvää kamaa, meigä diggaa satasella! T. Elli

    VastaaPoista

Kiitos, kun kommentoit! :)