Ongelma. Se on aika subjektiivinen käsite. Se, mikä on kissoille vain hauska lattiaa pitkin vipeltävä huvitus, voi olla nihkeille taloyhtiön tyypeille ongelma. Meidän tapauksessamme ongelmaksi on leimattu oikeasti aika harmiton sokeritoukka, tuo pieni silloin tällöin jossain nurkassa vipeltävä öttiäinen, jollaisia taloyhtiössämme ei ilmeisesti oikein suvaita. Postiluukusta pujahtaneen lappusen mukaan tammikuun ohjelmistoon oli lisätty kahtena eri päivänä suoritettava Operaatio Myrkytys, minkä seurauksena meillä Karvahelvetissäkin jouduttiin lähtemään ötökkäevakkoon.
Koira- ja ihmisotuksille parin tunnin evakkoretki per päivä ei ole homma eikä mikään edes näin talvipakkasilla, mutta kissojen kannalta suosiollisin ratkaisu oli talvilomareissu mummin luo. Pätkis lomailee mummilla koko tammikuun nauttien ainoan silmäterän unelmaroolistaan, mutta Sinni palailee jo viikonlopuksi kotiin mennäkseen sitten loppukuusta jälleen ötökkäevakkoon, kun on toisen myrkytyspäivän aika. Mummilla oleilu onkin nyt totuttua huomattavasti jännempää, siellä kun mm. uusi lattia ja suurin peilein varustettu kaappi, jota lähestyessään Sinni näkee ittensä ja Pätkis taasen jonkun kamalan ruskeanvalkean karvapaholaisen, jolle on aivan pakko sähistä, ettei se vaan vahingossakaan luule itestään liikoja ja yritä tulla iholle. Jotenkin sen nyt vaan taas huomaa kummalla kissoistamme on sitä älliä ja kummalla ei. ;)
Mummin kertomien kuulumisten mukaan kattikaksikko on ehtinyt jo hyväksyä mummilan uudistetut puitteet eikä Pätkiskään ole enää yhtä äreänä kuin ensimmäisenä evakkopäivänään, jolloin havaittavissa oli selvää sähinä- ja hötkyilyherkkyytenä ilmennyttä stressaamista. Meillähän on nyt ollut kotosalla käytössä Feliwayn feromonihaihdutin ja se on kyllä tehnyt todella hyvää Pätkiksen ailahtelevaiselle luonteelle! Sinnille sähiseminen ja muukin äksyily on vähentynyt merkittävästi, vaikka ei Pätkiksestä vieläkään mitään muiden kissojen ylintä ystävää ole kuoriutunut eikä varmasti tule kyllä kuoriutumaankaan, ellei ikä luonnetta suvaitsevaisemmaksi luonnostaan muovaa. Kymmenes juhlavuosihan (huh!) se kumpaisellekin kissoistamme on aluillaan, joten tuskinpa nuo tuosta enää radikaalisti ajatusmaailmoiltaan muuttuvat. On silti ollut ilo huomata, että Feliwaysta on todellista hyötyä jos nyt ei harmi kyllä Sinnin sitkeään kutinaan, niin ainakin Pätkiksen kireille hermoille. :)
Ihanaa, että Feliway on auttanut! :) Helpottaa stressiä varmasti teillä kaikilla kun äksyilijä on suopeampi, vaikkei F auttanutkaan kutinaan.Täälläkin silloin tällöin kipittelee sokeritoukkia eikä niitä edes huomaa, ellei ala katsomaan, että mitäs se kisu lattialla tarkkailee niin kiinnostuneesti. :D Sokruja on ollut jokaisessa (3) asumassani kerrostaloasunnossa eikä ainakaan meidän asunnoissa ole ollut kuitenkaan ongelmaksi asti, satunnaisesti kipittelevät vastaan. Toivottavasti teidän taloyhtiössä on myrkytyksestä apua!
VastaaPoistaPätkiksen vieressä on melkoinen jättikisu tuossa yhdessä kuvassa. :D
On se kyllä iso helpotus, ku turhasta sähiseminen vähenee. Tommonen rauhoittava tuote tulis tarpeeseen välillä meille ihmisilleki. :D Eikä meilläkään noista muutamista satunnaisista toukista oo haittaa ollu (enemmän haittaa koituu myrkytykseen liittyvistä toimenpiteistä). Ovat olleet lähinnä kissoja aktivoivia tekijöitä, ku niiden kulkua pitää tuijotella ja välillä läpsiä. Enemmän meillä hämähäkkejä on nähty ku noita toukkia, mut ei nekään kyllä ketään häiritse. Onpahan enemmän lemmikkejä. :p
PoistaSe on ite asiassa pehmokoira. :p